Tämän blogin elämään on kaamos iskenyt ja kovaa. Kulunut viikko oli tämän aikakauden synkin. Marraskuun selättämisestä oli siis huikeasti hyötyä kaamoksen iskiessä nyt vasta. Ei auta päivävalolamput, ei gerimaxit, D-vitamiinit, ei valkosipuli. Valkosipulin vaikutuksesta kaamoksen torjunnasta en ole nähnyt tutkimustuloksia, mutta onhan sitä syötävä varulta. Kroppa huutaa unta ja pääkoppa humisee jossain hämärän rajamailla.
– joulusiivous –
Hereillä pysymisen pitimiksi pakotin itseni siivoamaan ja niinpä tuli, tuo ihmisissä kammotusta aiheuttava, joulusiivous tehtyä viime viikon iltojen ratoksi kuin huomaamatta. Vatkain heilahteli samaan tahtiin ja leivinpaperit käryten on keittiöstä tulvahdellut tuoksuja jos jonkinlaisia. Tonttuilemassa, vähäsen, kävin tänään ja se puoli on hoidossa. Tosin lankakerät odottelevat vielä puikkoja kimppuunsa, mutta äkkiäkös sitä parit sukat kutoo.
Tässä tarinassa on jotain mätää!
Eikä se enää lillu tuolla tiskeissä!
Toivossa auringonsäteistä, edes jonain päivänä ensi viikolla, on hyvä elää!
Parallel Lines 