Hiljaiseksi on tämä blogi käynyt.
– Blogihiljaisuuden taustalla vaanii vedoton olotila.
– Innostus kuvien kanssa touhuamiseen on kadonnut näillä keleillä.
– Talviunia vedellään.
– Eipä täällä mitään raportoitavaa olisikaan.
– Aktiivisuuden huipennus lienee portaikossa pyörähtäminen.
– Tää on nyt tälläista tulppaanien kuivattelua!
+ Olen opetellut menemään nukkumaan ihmisten aikaan.
+ Eipä muuten ole stressiä riittävien yöunien ansiosta.
+ Tämän päiväinen valoilmiö toi kameran ulos laukusta.
+ Tuli siivottua tulppaanit kompostiin.
+ Kaikki blogit päivitetty tuoreilla kuvilla.
+ Vedottomasta olotilasta löytyy keino kiskaista itsensä ulos.
Jospa siis alkaisin jälleen ahkeraksi!
Blogipäivityksiä silti en voi luvata kovin ahkerasti tekeväni, sillä niskassa painaa yksi isohko projekti tälle keväälle. Tai oikeastaan kaksi.
Parallel Lines 
Tulppaanin viimeinen tanssi, aika kevyesti vielä liikehtii sihvonkeissaan.
Kun ittiänsä kuuntelee niin osata levätä silloin kun lepoa tarvitsee – vai miten se nyt menikään.
Sirokko,
No niin se varmaan menisi ja hyvää se on tehnyt. Nyt ei vain oikein joutaisi enää 😦
Jännä on tulppaani kuivuessaan.Joskus tekee talviuni hyvää,joten ehkä sitten auringon paistaessa saat sen vedon takaisin.
Yaelian,
Nuo ‘kähärät’ kurtut ovat mielestäni todella hienoa siksakkia! Aurinkoa tuli, vähän, kera helvetillisten pakkasten… ei auta!
Vaaransa piilee, kun vedottomaan tilaan jää liian pitkäksi aikaa. Siitä itsensä riuhtaisu ottaa silloin aina vaan lujemmille.
Sittenkin sinulla taitaa painaa stressin poikanen. Osta uudet tulppaanit. Se on hyvä teko ja piristää.
Aimarii,
Taidat olla oikeassa! Ja tulppaanikauppaan siis 🙂
Kylmää on nyt ulkona, mutta uskaltaudun piipahtamaan sinne.
Oletpäa kuitenkin saanut noita plus-merkintöjä – jotta tapahtumia on ollut.
Arleena,
Plussaa on pakko löytää näillä pakkasillakin 😉
Kyllä se kunnon yöuni tekeekin joskus hyvää jokaiselle.
Harakka,
Kunnon yöunet ovat alkaneet maistua niin makoisilta, että en taida niistä enää kovin helpolla luopua 😉
Taitaa olla blogiton tammikuu menossa monella muullakin 🙂
Taitaa olla blogitontammikuu menossa monella muullakin 🙂
Kari,
Niin ja WP näyttää olevan hyvin nälkäinen syödessään vanhojen tuttujen kommentteja. Johtuukohan tästä blogittomasta tammikuusta… 😮
Uni ja nukkuminen on eräs tärkeimmistä asioista. Hyvä, että nukut Lepis. Valoilmiöitä kannattaa katsella ja kuvata.
Hirlii,
Hyvältä ne tuntuu ja valoilmiön lisääntyessä sitä kuvaamis intoakin varmasti tulee lisää.
Mullakin on tuo enemmän nukkuminen ollut tavoitteena, mutta harmittavan helposti siitä tulee lipsuttua.
Timo,
Nyt olen kuule onnistunut pitämään kiinni siitä aika hyvin. Joten, öitä 😉
Olet niin taitava kuvaaja, että saat taidekuvan vaikka kuihtuneista tulpaaneista.
Elämässä on erilaisia kausia, ei sille vaan mitään voi. Parempi hyväksyä tilanne, kuin väkisin kiskoa itseään niskasta. Minullakaan ei ole muuta raportoitavaa, kuin blogipohjan vaihto 😀
Kiitos Uuna,
Tulppaanit ovat niin ihmeellisiä, että niitä on vain ikuistettava muodossa jos toisessa.
Pakko kiskoa kun hommat ei etene muuten! Valitettavasti.
Mikas tanaan perjantaina on veto? 🙂
BLOGitse,
Iltapäivän nokoset venyivät neljään tuntiin ja täydet yöunet päälle. Vedotonna siis.
Minäkin ihailen sinua, koska saat kauneuden esiin kuivasta tulppaanistakin. Tuohon tarvitaan todella harjaantunutta silmää.
Kiitos Yamaba,
Kertoakseni totuuden, kuivattelen noita aivan huvin vuoksi. Ostan nipun, annan aueta hieman, kaadan vedet pois ja odottelen sopivia kurttuiluja muodustuvaksi. Toki vierailla on ihmettelemistä 😉
Aina ei ehdi eikä jaksa, aina ei ole kovasti sanottavaa. Onneksi voi palata takaisin kirjoittamaan, kun isltä taas tuntuu.
Tulppaanikuva on aivan mainio!
Tuima,
Jopa kuvien akaroimisessa on ollut vetämättömyyttä. Ja se on jo huolestuttavaa se!
Älä sure, kyllä se siitä taas alkaa lutviutua. Päätä että kuva per viikko, se ei ole liian kova tavoite.
Ja toisaalta, hyviä yöunia ei mikään voita.
Tuima,
Jep ja sen ei pitäisi olla luxusta vaan normaali toimenpide.
Ai että sulla on taas hieno aiheen käsittely ja tausta hallinnassa. Yllä tuohon ehkä kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen.
Olen kuullut nyt monelta ikätoverilta, ettei enää jaksa sitä, mitä ennen. Että haluaa työssä jarrutella ja välttää vastuullisia tehtäviä sekä lepäilee illat. En siis olekaan yksin, etkä sinäkään:)
Kiitos Katriina,
Höpsis, et ole tainnut huomata kuinka kuvaamisesi on edennyt! Taustan sumentamisesta on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus noissa kuvissani, ehkäpä nyt alkaa olla jo aika tulla hieman takaisin. Kesällä se tuli harjoiteltua, sillä kun saa yksittäiset kukat paremmin esille tuolla ulkona.
Työssä jarrutteleminen ei vielä valitettavasti taida olla minulle mahdollista. Tosin ajatus on kieltämättä putkahtanut mieleeni useammin kuin kerran. Iltoja olen jo ottanut omaan käyttöön sen viime vuotisen ikuisen puskemisen jälkeen.
Todella upea kuva!
Talvella on hyvä koisia, menee ohi nopeammin, moinen kammotus.
Kiitos Abana,
Tällä viikolla on tullut koisattua yli äyräidensä! Ja hyvää se tekee 🙂