Sunday Classic – 040410

Pääsiäissunnuntain hiljaisuuteen sopivampaa esitystä tuskin löydän kuin Alan Parsons Projectin vuonna 1976 ilmestyneeltä esikoisalbumilta upean ‘The Cask of Amontillado‘ levytyksen.

The Cask of Amontillado

Tales of Mystery and Imagination‘ oli haastava ensialbumi, mutta se oli bändin kunnianosoitus Edgar Allen Poelle, jonka saman nimisen kirjan tarinoihin kaikki albumin kappaleet on sävelletty. Poen kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. Tässä brittiläisessä progebändissä vaikuttivat Alan Parsons ja vuonna 2009 edesmennyt Eric Woolfson.

Edellisen kerran olen soittanut tältä albumilta vuoden 2008 Pyhäinpäivänä ‘The Raven‘ -kappaleen, jonka voit käydä kuuntelemassa tästä linkistä. Siellä on myös enemmän tietoa tästä bändistä ja albumista.

21 comments on “Sunday Classic – 040410

  1. Alan Parson Project on aina taitanut nämä ylitsevuotavaiset hitaat biisit. Hieno biisi. Ja komea levy.

    • Panu,
      Oliko tämä hidas… Siihen ei oikeastaan tule kiinnittäneeksi näissä APP:n biiseissä sen kummemmin huomiota, vaikka aika usein ne sitä mitä ilmeisemmin ovat. Levy on siellä 10 kärjessä ehdottomasti, ja pysyy.

    • Susupetal,
      Pateettistako? No jaa, ehkä hieman. Hyvää menoa. Tuo video on ehkis hieman liian synkkä. No, niin on tarinakin.

  2. ‘The Raven’ biisi ei oikein mennyt vastaanottofiltterini läpi kaksi vuotta sitten. Mutta kas vain, tämäpä menikin. Ja pidin. Sopivan jykevää ja pateettista.

    • Hirlii,
      No se on hieman eri henkinen se. Tältä bändiltä löytyy vielä paljon sunnuntaiklassikoihin soveltuvaa kamaa, joten näemme miten käy😉

  3. Bändi on nimen puolesta hirveän tuttu, mutta musiikki on jäänyt jostain syystä oudommaksi. Hyvin tämä kuitenkin toimii.

    • Kari,
      Alan Parsons on häärinyt siellä sun täällä muuallakin kuin tämän oman bändinsä touhuissa. Nimi saattaa löytyä usean mittavaksi mainitun klassikkoälppärin teksteistä. Vilkaiseppas vaikkapa Beatlesien Abbey Roadin tekstejä tai Pink Floydin Dark Side of the Moonin taustoja. Siellä se häärii ja monessa muussa.

  4. Leijuvaa ja keinuvaa. Kuin lasillinen Amontillado sherryä.

    Miksiköhän mullakin on jäänyt Alan Parsons Project vähälle kuuntelulle (?), vaikka sillä on näin hyvää musaa. Täytyy jotenkin korjata asia.

    • Halo E,
      Olipas hyvän makuinen vertaus🙂
      No, en tiedä. Tosin minä en ole sitä sinulle paljoa tainnut soitella koskaan, kun tuokin älppäri tuli cd-lle vasta joskus 90-luvun alkupuolella. Tää on sellaista musaa, jota kuuntelee mielellään itsekseen. Kannattaa tutustua.

      • Niin vertaus tuli väkisinkin mieleen kun piisin nimi on Tynnyrillinen amontilladoa ja viinin lipityksellä aloitetaan laulun sanatkin… ;D

  5. Muistan tuon novellin (onko Poen novelleista koottu tuon niminen kirjakin?) — se oli hyytävä tarina; tiili tiileltä kaameaan kuolemaan. Harvat lukukokemukset ovat jääneet niin hyisenä mieleen kuin tämä. Musiikki on aika lempeää verratuna sen jutun muistoon🙂 siksi hyvä!

    • Kutuharju,
      Muistan myös lukeneeni tuon joskus ammoisina aikoina. Karseaa oli. Jostain syystä käsittelen nämä päässäni kuitenkin erillisinä teoksina. Musiikki on kuitenkin niin omassa sfäärissään.

  6. Pingback: Sunday Classic – 301010 « Parallel Lines

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s