Sunday Classic – 250410

Ikimuistoinen konserttimatka sattui vuoden 1983 marraskuulle, kun Colorado koki yhden pahimmista lumimyrskyistään Kiitospäivän aikoihin. Tuo ‘The Thanksgiving Blizzard‘ -nimellä kutsuttu myrsky alkoi jo muutamaan päivää ennen Kiitospäivää kovilla tuulilla ja lumisateella, kunnes se yltyi historiallisen kovaksi lumimyrkyksi pudottaen n. 60 cm lunta maahan muutaman päivän aikana. Näkyvyys joissain paikoin osavaltiota oli nolla ja Denverin lentokenttä oli suljettuna vuorokauden verran huonosta näkyvyydestä johtuen. Se ei tosin ollut mitään ihmeellistä, sillä niillä on tapana pahojen lumimyrskyjen aikoihin sulkea se. Hankaluutta se aiheutti tietysti tuona aikan, jolloin suuri määrä matkustajia oli liikkeellä kotia kohti. Niin olin minäkin, mutta maantiellä matkalla osavaltion pohjoisosista, Fort Collinsista, Denveriin. Matka kesti useita tunteja, vaikka siihen normaalioloissa meni vain vajaa kaksi tuntia, kun jouduin körryyttelemään hidasta vauhtia lumen ryöpytessä tuulilasiin. Kieli keskellä suuta onnistuin pääsemään kaupunkiin viime hetkillä ennenkuin liikenne tuolla Higway 25:n pätkällä suljettiin kokonaan. Matkan jännitystä tietysti lisäsi huoli että kerkiänkö ajoissa McNicholsonille kuuntelmaan illan konserttia, joka inspiroi edelleen.

– Synchronicity by Colors –

Vuoden 1983 yksi suurista megatapahtumista musiikkirintamalla oli The Police -bändin Synchronicity-kiertue. Aiemmin tuona vuonna ilmestyneen saman nimisen albumin valtaisan menestyksen myötä, myös konserttikiertue keräsi salit täyteen yleisöä missä bändi esiintyikin. Me olimme saaneet liput kaverin kautta, joka toimi Andy Summersin henkivartijana aiemmin viikolla avatussa Summersin valokuvia esitelleessä näyttelyssä. Otiin me aika polleina siellä hyvillä katsomopaikoillamme.

Synchronicity -albumi kolahti heti ilmestyttyään kovaa ja pidän tuota yhtyeen viimeiseki jäänyttä albumia edelleen sen parhaana tuotoksena. Sen on ehjä kokonaisuus ja jää valitettavan vähälle huomiolle sellaisena, sieltä nousseen hittibiisin vuoksi. Se biisi on tietysti ‘Every Breath You Take‘, jota en tänään aio soittaa. Minuun on aina vedonneet albumin nimibiisit, eli Synchronicity 1 ja Synchronicity 2. Ja tässä ne tulevat kronologisessa järjestyksessä:

– Synchronicity I –

– Synchronicity II –

Molemmat edellä kuullut biisit ovat Stingin käsialaa, niin sävellyksen kuin sanoituksen osalta. Tuossa konsertissa hän oli huikeassa vedossa ja karisma tihkui lavalta läpi tuon valtaisan urheiluareenan. Silti, melkeinpä jäi mielessäni kuitenkin kakkoseksi bändin rumpalille. Stewart Copeland se vasta kovassa vedossa oli ja on ehdottomasti edelleen koko rockgenren parhain rumpali, ever.

Lämmittelijänä tuossa marrakuun 22 päivänä olleessa konsertissa oli muuten UB40, jota olen soittanut klassikoissa reilu vuosi sitten.

Colorado Weather Almanac

Map of Colorado Cities