Sunday Classic – 300510

Raaka keli – raakaa musiikkia!

Raaka = Raw

‘Raw Power‘ on Iggy Pop & The Stooges kokoonpanon kolmas albumi vuodelta 1973 ja nimensä mukaisesti täynnä raakaa voimaa. Voimabiisejä, joiden hienous vain jalostuu näin viisuhömppäpömpän mainingeissa. Yllättäen(!), albumi ei saavuttanut suurta suosiota noina aikoina suuren yleisön keskuudessa. Sittemmin siitä on muodostunut yksi protopunk* klassikoista ja sitä pidetään punkrockin historian yhtenä tärkeimmistä esikuvista. Useat myöhempien aikojen punkbändit kalusivat albumin puhki ennenkuin läksivät maailman valloitukseen omilla tuotoksillaan.

Päivän biisiksi valikoitui tuolta loistavalta albumilta tällä kertaa raakaa kaipuuta tihkuva ‘I Need Somebody‘, joka on Iggy Popin ja James Williamsonin käsialaa.

– I Need Somebody –

1990-luvun loppupuolella albumista julkaistiin remixattu versio, nimellä ‘Rough Power’, mutta eihän se vedä alkuperäiselle vertoja.  ‘The Masters Edition’ alkuperäisestä Raw Power -albumista, David Bowien mixauksilla, julkaistiin tämän vuoden huhtikuun alkupuolella. Täytyypä käydä ostamassa. Lomalukemiseksi on jo odottamassa Joe Ambrosen kirjoittama virallinen Iggy Pop elämänkerta, alkuperäiseltä nimeltään ‘Gimme Danger – The Iggy Pop Strory‘, mutta suomennos on uudelleen nimettynä ‘Raakaa Voimaa‘. ‘Gimme Danger‘ on yksi tuon ‘Raw Power‘ -almumin tunnetuimmista biiseistä.

*protopunk = on termi, jolla kuvataan tärkeimpiä punkrockin esivaikuttajia 70-luvun puolivälin paikkeilta, näiden olematta kuitenkaan itse varsinaisesti ‘punk’. Näitä olivat mm.  The Velvet Underground, MC5, The Stooges, The Sonics, New York Dolls, Lou Reed, Captain Beefheart, The Runaways, Patti Smith, Richard Hell, David Bowie, The Kinks, The Who, Roxy Music, Doctors of Madness ja Hawkwind.

27 comments on “Sunday Classic – 300510

  1. Samaa mieltä tuosta viisuhömppäpömpästä, idolsit ja kaikenmaailman wannabe x-factorit samaan kasaan.
    Jotkut Eliakset ja Anna Apropapreaut ei mahdu edes saman ihmislajin määritelmään kuin mitä tässä mennään.

    Olin jäähallissa muutama vuosi sitten katsomassa Iggyä j Stoogeseita. Jäähalli oli pienennettynäkin (lava oli tuotu keskemmälle) aivan väärä paikka tuolle keikalle, se olisi pitänyt olla jossakin hämärässä ja mielellään pikkuisen liian ahtaassa klubissa. Oli tosi outoa istua jäähallin lehtereillä kuuntelemassa ‘I wanna be your dog’ – ei se vaan niin voi mennä, ei Iggyn keikalla voi istua jossakin katsomossa.
    Autenttisuus oli muuten kunnossa, esim. soundit olivat niin huonot että välillä ei saanut edes selvää mitä biisiä soitettiin.😛

    Lempparibiisini Iggyltä on varmaan Passenger, vaikka välillä väsyn rock-osaston kuunteluun, se on yksi niitä biisejä jotka aina jaksaa napata mukaansa.

    • Uuvana,
      Vuosien varrella kiinnostus euroviisuja kohtaan on himmennyt olemattomiin. Vaikuttaa niin pinnalliselta, nopeasti pykäistyltä pikaruokamusiikilta kaikki. X-factorit ja viime vuosien Idolsit eivät ole myöskään jaksaneet kiinnostaa.

      Voi, sinä onnellinen Iggyisti! Klubikeikka olisi varmasti kova. Jospa vielä joku päivä pääsisi, Iggyhän keikkailee edellen täyttä häkää.

  2. Iggy Pop on merkillinen mies, jonka tuotannon pariin palaan kausittain. Aina en tätä raakaa ja synkkää otetta kestä, ja varsinkin tällaisena päivänä, jolloin katselen vihreän sadoissa sävyissä hehkuvaa aurinkoista maisemaa, Iggyn maailmassa on liikaa angstia ja lohikäärmeen hampaita. Tämä mallaa paremmin syysfiiliksiin. Ja nyt siis puhun vain omista tuntemuksistani.

    • Viides rooli,
      Joo, ei Iggy aivan jokapäiväistä kuunneltavaa ole. Vetää todellakin puoleensa aika ajoin. Fiilispohjalla jos mennään, niin meikäläisellä eivät ne taida olla kovin korkealla kauniista keleistä huolimatta.

  3. Iggy kavereineen on mennyt ohi, tai minä heidän ohitsensa. Mutta onhan tässä meininkiä, raakaa rohinaa ja jotenkin oudolla tavalla diggasin, tästä biisistä nyt ainakin.

    • Hirlii,
      Niinkin voi käydä ja käykin varsin usein kaikenlaisten artistien kanssa. Normiaalinen ilmiö. Raaka rohina tässä biisissä erityisesti vetää. Onhan tästä olemassa myös siloposkiversio Johnny Cougarin (Mellencamp) esittämänä, mutta se on liian lässy.

  4. Viisuviikonloppuna, vaikka jäivät tänä vuonna poikkeuksellisesti kuuntelematta, aivan loistavan raakaa menoa miun maun mukkaan😉

  5. Jep. Kiitos stoorista ja siitä, että saamme kuunnella nyt tätä raakaa voimaa. Tää toimii aina eikä ole mitään nasaalipoprockia, kuten nykyään varsin moni orkesteri on.

  6. Iggyn raaka voima puree!
    Viisuja en seurannut,mutta American Idolseja kylllä seurasin tarkasti ja taas ärsytti kun ei oikeaa ehdokasta valittu…..

    • Yaelian,
      Amerikan Idolseissa on ollutkin varsin hyviä esiintyjiä. Muutaman kerran olen sitä vilkaissut, mutte ei mitenkään säännöllisesti.

  7. Kyllä on jäänyt viisujen ja näiden X-factoreiden anti kuulematta, en välitä sellaisesta. Ei vaan kiinnosta.

    Kuten tuolla jo sanottiinkin Iggyltä nousee esiin Passenger, mutta kyllä tämänkin räkäisyys on riittävää ja särö sopivalla tasolla.

    Tosin angstin määrä on suurempi kuin meikäläisellä keskimäärin, joten en aina jaksa ihan näin juurevaa kuunnella ;D

  8. Olet sä vielä täällä talella, tulin pikavierailulle, ja toivotan sullekkin hyvää tätä viikkoa!
    Jatkan vielä blogilomaani.
    Kivaa musaa!

    • Terve Harakka,
      Mukavaa kun maltoit poiketa. Täällä ollaa, tosin vielä aika hiljaisella mennään. Ei jaksa kirjoitella enää iltaisin. Kyllä tämä tästä vielä kohentuu😉
      Vietäppä oikein rentouttavaa lomaa.

  9. Pingback: Nyt tekis mieli kirota « Parallel Lines

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s