Heräsin äsken päiväunilta:
“Helskutti! Unohdus!”
Kuppi kahvia.
Muutama puhelu:
“Heinäkuussa, heinäkuussa, heinäkuussa…”
Missä lähin Drive In?
Se on vielä auki. Huh!
“Ei me enään oteta tälle päivälle vastaan. No, jos nyt kuitenkin…”
Vilkaisin kelloa, ei edes vielä puoli neljä.
Viis minuuttia myöhemmin:
Varon!
Konstit on monet.
Vihellellen läpi!
Joskohan ensi vuonna muistaisin hieman aikaisemmin suorittaa tämän toimenpiteen kuin näin toiseksi viimeisenä iltapäivänä!
Se oli sinä vuonna kun listoilla keikkuivat Donna Summer, Blondie, BeeGees, Peaches & Herb, Anita Ward, Doobie Brothers ja kaikki oli niin ‘hot stuff’. Maisemissa virtasi puhtaat vuoristopurot, lumiset huiput ja preeriavuokot. Maisema hengästytti, mutta niin teki korkea ilmanalankin. Keräsimme kasaan suomalaisia vaihtareita, ja vähän muitakin, läpi läntisten osavaltioiden ja matkasimme korkalle Coloradon Kalliovuorille juhannuksen viettoon. Leirintäalue löytyi Rocky Mountain National Parkin laajan luonnonpuiston alueelta. Muutama teltta, joukkio hilpeitä juhannuksen viettäjiä ja upeat maisemat. Koivut olivat harvassa, sillä valtapuuna oli haapa, mutta onnistuimme kuin onnistuimme löytämään jostain koivun, josta leikkasimme oksia leirialueemme koristukseksi. Aattoilta meni perinteisissä merkeissä hyvän grilliruoan ja jos jonkin sortin juomien parissa, leirilaulut raikuivat ja kaikilla oli niin mukavaa. Juhannuspäivän aamuna nousimme aikaisin ylös ja lähdimme reippaillen kohti Lawn Lake -järven maisemia. Matka ei ollut pitkä, vain muutama maili, mutta siellä n. 3000 m:n korkeuksissa eteneminen ylämäkeen oli varsin hidasta. Kannattihan sen kipuaminen, maisemat olivat upeita ja niitä löytyy mm. tästä linkistä.
Biisinä soi tietenkin John Denverin upea Rocky Mountain High vuodelta 1973 ja videossa näkyy muuten vain kauniita sikäläisiä maisemia. Biisi on nimetty Coloradon osavaltion kappaleeksi yhdessä ‘Where the Columbines Grow‘, joka on taas hieman vanhempaa tekoa.
– Rocky Mountain High –
Voipuneita patikoijia oli muuten odottamassa puistovartiat äkäisinä ja sakkovihkoja vilkutellen niistä koivunoksista johtuen. Tyhmät ulkomaalaiset selvisivät varoituksella ja lupauksella etteivät moista ilkivaltaa enää harrasta. Kyllä muuten hävetti, hävettä vieläkin.
Kerrankin voin olla harvinaisen tyytyväinen, että pidin pääni ja pysyin kotona tämän juhannuksen ajan. Hiljaa, puhelimet mykistettyinä ja mieleistä musiikkia kuunnellen. Nyt alkaa vihdoin tuntumaan siltä, että elämä voittaa ja virtaa suoniin alkaa pikkuhiljaa valumaan. Ihminen näemmä toisinaan tarvitsee totaalisen vetäytymisen kaikesta hälinästä, jotta pystyy lataantumaan kunnolla. Ensimmäinen vaihe uupumuksesta on siis selätetty, mutta vasta ensimmäinen. Pitkä on vielä matka, enkä edes kuvittele tämän olleen tässä, mutta jotain on tapahtunut näiden päivien aikaan. Unta, ja paljon. Nyt se alkaa olla levollista ja nautinnollista.
juhannuskuutamon
juhannusliputuksen heijastuksen
violettireunaisia pilviä
– juhannuskollaasi –
vanhoja heiloja
jäätelöä
täydellisen bokehin
Toivottavasti saan pienimuotoisen juonitteluni tämän olotilan tuottamisen suhteen vielä joku päivä anteeksi. Ehkäpä pirteä ja hymyilevä olemus saa sen aikaiseksi. Kyllä kannatti!
Valokuvatorstaissa vietetään juhannusta:
– juhannusjuomaa–
Näinä aikoina kannattaa miettiä mitä kuppiinsa kaataa 😉
Oikein runsasta satoa,
ja
unien kanssa kannattaa olla varuillaan mitä toivoo:
😀
Miten se nyt menee? Olisiko niitä kedon kukkia pitänyt kerätä viime yönä, kesäpäivän tasauksena, vai onko se neidoilla edessä vasta Juhannusyönä?
– harsokukka –
Jos nyt kuitenkin vain nautittaisiin tuosta mystisestä valosta, joka iloksemme on langennut. Nyt on nimittäin parina iltana, ainakin täällä etelässä, ollut aivan käsittämättömän mystinen iltavalo.
Tämän Juhannusviikon teemana on ‘juhannusmesta‘.
Muistelot vievät paikkoihin, joissa olemme Juhannustamme viettäneet vuosien varrella.
Biisi voi kuvata paikkaa tai johonkin tiettyyn juhannusmestaan liittyvää tunnetilaa tai tapahtumaa.
Paikka voi olla perinteinen tai omituinen.
Tähän teemaan kuuluu myös tarina biisin taustoista.
Sunnuntaiklassikoiden linkkisivu aukeaa poikkeuksellisesti jo keskiviikkona 23.6 ja pysyy auki maanantain puolilleöin 27.6.2020.
Kesä ja reggae, ne yhteen sopii ja ilman toista ei ole toista. Tänään soittovuorossa maestro itse, Bob Marley ja huikean upealta ‘Exodus‘ albumilta noukittu rennon letkeä biisi.
– Three Little Birds –
‘Exodus‘ -albumi julkaistiin 1977 ja se on myös valittu viime vuosisadan parhaaksi almumiksi Time -lehden arvottaessa ‘The Best of the Century‘ asioita vuosituhannen vaihteessa. Albumi on täynnä toisen toistaan hyviä rytmejä sisältäviä biisejä, että on ollut hieman vaikeuksia valita se yksi. Siispä tässä tulee toisena albumin nimikappale.
– Exodus –
Sanoituksesta en ole niinhään varma, sillä en osaa kuvitella itseäni Jah-ihmiseksi. Tuo rytmi ja nuo soundit, aaah! Voisin myös kuvitella itseni noiden rytmien tahdissa keikkumaan ikuisten palmujen saarille.
Poimintoja ‘Best of The Century‘ listalta:
- Paras TV Show – The Simpsons
- Paras leffa – Citizen Kane
- Paras novelli – Odysseus, James Joyce
- Paras biisi – Strange Fruit, Billie Holiday
- Paras runo – The Waste Land (Autio maa), T.S. Eliot
- Paras maalaus – The Red Studio, Henri Matisse
- Paras muoti-ilmiö – Levi’s 501 farkut
Mustaa ja valkoista blogin viikon haasteena on ollut lemmikki, koti- tai villieläin. Nyt mennään villillä linjalla, sillä varsinaista karvaturria tästä huushollista ei allergioiden vuoksi löydy. Koira olisi kiva ja toisinaan niitä käy täällä hoidossa.
Nämä ovat alkaneet esiintymään minulle viime aikoina:
– “lemmikki” –
Parallel Lines 