The Cup of Coffee
Aamukahvin aika on parasta blogi-aikaa. Kerkiää tehdä kierroksen rauhassa. Joskus muinoin aamukahvin aikaan luettiin aamun sanomalehti. Ja ahdistuttiin maailman murheista. Blogikierroksella aamun aloitus on paljon lempeämpi, kauniita kuvia ja mukavia tarinoita, pikku marinatkaan eivät haittaa. Sanomalehti tulee taas luukusta aamutuimaan ja taidan hukkua lukemattomiin lehtiin kohta puoliin. Tämän kesän toiveena olisikin päästä takaisin lukemisen syrjään kiinni, romanit tuntuvat ylitsepääsemättömän paksuilta, mutta josko jo lehtiartikkeleita jaksaisi napostella pieninä palasina. Jos ei jaksa, niin pinot saavat kasvaa.
Lehtipinojen siirtely paikasta toiseen on siivoamisen aikaan hieman hidastuttavaa, mutta ei sekään haittaa. Aloittelin eilen pientä puunaussessiosta, eli tauti taitaa olla taittumassa. Suursiivous saa odottaa aikoja parempia. Kuten myös parveke. Siellä lasitukset kaipaisivat kipeästi kirkastusta, mutta en uskalla nyt nousta kekkuloimaan sinne korkeuksiin. Antibiootit tuntuvat pistävän huimaamaan ja yläilmoissa taiteilu tuntuu liian huikealta suoritteelta. Ja eihän tuolla nyt tarkenisikaan! Toisaalta, aina kun otan sen touhun ajatukseen, niin tulee tuuli ja sade. Olkoon siis sekin vielä odottamassa parempia aikoja.
– talvipartsi –
The House Quest
Tänään heräsin hieman normaalia lauantai-aamua aikaisemmin. Liekö pieninellä jännityksellä tekemistä asian kanssa. Iltapäivällä menen lentokentälle vastaan aivan ventovierasta ihmistä, joka tulee vieraakseni muutaman päivän ajaksi. Jännittää tunnistanko siinä lentokenttävilinässä, no lupasin pukeutua sen verran räikeästi ettei ohitse pääse. Ruusua en luvannut rintaan laittaa. Ilolla odottelen tuota tapaamista, sillä tuttu ihminen sieltä tulee siitä huolimatta ettei olla aiemmin tavattu. Koko blogielämäni ajan olen nimittäin hänen blogejaan lukenut ja seurannut. Kuten myös usea teistä arvon lukijani. Pääsen siis Elegiaa vastaan kentälle ja saan hänet vieraakseni lomamatkansa alkutaipaleelle! Taitaa olla mielenkiintoisia kuvausreissuja tiedossa lähi päiville.
Tervetuloa Elegia Lepiksen puolivälin majataloon!
Parallel Lines 
Elegialle terveisiä ja mukavaa viikonvaihdetta teille!
Voi kun vielä aurinko paistais niin tää olis täydellistä.
Mahtavaa viikonloppua Elegian seurassa!
Kiitos Yaelian 🙂
Samoja rituaaleja täällä on menossa ja kohta aloitetaan päivän ohjelma, joka on tiivis ja häivytään täältä hotellin hyvästä huomasta.
Elegialle terveisiä.
Oliko hyvä aamiainen, Arleena? Ne hotellien aamiasherkkupöydät on yleensä niin vetovoimaisia, ettei niitä millään malttaisi jättää taakseen.
Voi kun kivaa!!!!!
Kerro Elegialle terveisia myos minulta!
BLOGitse,
Tää on kivaa!
Itselleni ei tule yhtäkään maksullista sanomalehteä, mutta ilmaisjakelu kyllä kahdesti viikossa. Mutta tuolla se pino nykyisin vaan eteisessä kasvaa, ei tosiaan tule luetuksi enää lehtiä kun blogit ovat niin paljon mieluisampaa luettavaa ja katseltavaa näin aamuteen kera! 🙂
Ja mitä parvekkeeseen tulee, hankalaa tuntuu olevan miullekin sen kesäkuntoon saattaminen, *huoh*… Krassit jäi itse tänä keväänä istuttamatta ja hirveän nirso olen valmiidenkin kukkien suhteen. Lattiakin on yhä pesemättä, mutta aina on jotain muuta puuhaa tai sitten niin kylmä/kuuma ettei vaan voi 😉 – Mutta “vielä on kesää jäljellä”, parvekkeen sisutamiselle ja kunnostamiselle, joten edetään vaan ihan iisisti. 🙂
Ja voi kun kivaa että olet majoittamassa Elegian luoksesi, pitäkäähän lystiä ja Elegialle terkkuja! 🙂
Irwis,
Ei mitään paineita kesättämisestä, löytyyhän kesä ulkoakin 🙂
Siivoaminen on turhaa. Älä missään nimessä kuvittelekaan kiipeäväsi korkeuksiin.
Jee, tulee hauska lauantai-ilta!
Olipas hauska ilta, Susupetal!
Kiitos 🙂
Harmi vaan, että väsy iski minuun niin aikaisin. Mutta ehkä seurani laatu korvasi määrän, muahhhaaahhaaaa.
Saatpa mielenkiintoisen vieraan, yes! Kerro terveisiä myös minulta 🙂
Siivoaminen ei oikein nykyisin kiinnosta ja minullekin romanit ovat aivan liian painavia ja pitkiä. Tehdään sitä, mikä houkuttaa 🙂
Uuna,
Hyvä linja, tehdä mitä houkuttaa. Jatketaan sillä 🙂
No mutta hei, ihan tutulta todella kuulostaa vieraasi – oikein mukavia hetkiä teille oikeassa elämässä:) Ja mukava kuulla, että olet paranemaan päin:)
Kiitos Inki,
Tutulta tuntuu 🙂
Blogienselaus voittaa kyllä aamulehden lukemisen täälläkin =) , samoin siivousurakkaakin täällä. Älä liikaa rasita itseäsi vielä, vaan nauti vieraasi kanssa mukavista hetkistä!
Miiwi,
Näin teen ja siivoaminen on jo unohdettu.
Hienoa, saat miellyttävän vieraan itsellesi.
Ja se siivoominen on melkein turhaa, kunhan joskus vähän isompia siivoo joskus.
Harakka,
Taitaa odotella kesän loppua se vähän isompi siivous 🙂
Aamukahvit blogimatkaillen, ilman muuta, päivän uutiset ehtii kuulla moneen kertaan myöhemminkin. Sinullapa on ‘sydämellisiä kiviä’ , kyllä ne kirkastuttavat partsielämää ihan tarpeeksi. Ja ihastuttava vieras tulossa, – luulin että olette jo vanhoja tuttuja elävässäkin elämässä..
Sirokko,
Aamukahvimatkalla jälleen ja tää on hyvä.
No nyt jo ollaan ‘vanhoja tuttuja’ 🙂
Kivaa viikonloppua ja terkkuja multakin Elegialle. 🙂
Mukavaa viikonloppua Vaasaan, Timo!
No varmasti tunnistat, tai olet jo tainnut tunnistaakin, Elegian lentoasemalla. Mina ainakin tunnistin heti, ei Elegiaa voi olla tunnistamatta.
Hauskoja kuvausreissuja teille, varmasti tulee kivaa, Terkkuja Elegialle. 🙂
Hei Itkis,
Helppoa oli tunnistaminen kentällä! Yksi katsaus ja heti osui nappiin.
Kelit kun paranisivat niin pusikoista alkaisi räpse laulamaan 🙂
Kiitos terveisistä 🙂 Tunnistus tapahtui helposti ja majatalon palvelut ovat ensiluokkaisia. Tuntuu kuin olisin tuntenut Lepiksen jo ennestään, aivan ihana ihminen!
Ruokapuoli hoidossa 🙂
Onneksi kaupasta saa kaikkea hyvää 🙂
Minäkin tunnistin Elegian heti. Oli ihan Elegian näköinen jostain syystä. Hassua 😉
Kuulostaa hauskalta = )
Taru,
Tää on!