Sunday Classic – 270610

Ensimmäinen juhannus ulkomailla

Se oli sinä vuonna kun listoilla keikkuivat Donna Summer, Blondie, BeeGees, Peaches & Herb, Anita Ward, Doobie Brothers ja kaikki oli niin ‘hot stuff’. Maisemissa virtasi puhtaat vuoristopurot, lumiset huiput ja preeriavuokot. Maisema hengästytti, mutta niin teki korkea ilmanalankin. Keräsimme kasaan suomalaisia vaihtareita, ja vähän muitakin, läpi läntisten osavaltioiden ja matkasimme korkalle Coloradon Kalliovuorille juhannuksen viettoon. Leirintäalue löytyi Rocky Mountain National Parkin laajan luonnonpuiston alueelta. Muutama teltta, joukkio hilpeitä juhannuksen viettäjiä ja upeat maisemat. Koivut olivat harvassa, sillä valtapuuna oli haapa, mutta onnistuimme kuin onnistuimme löytämään jostain koivun, josta leikkasimme oksia leirialueemme koristukseksi. Aattoilta meni perinteisissä merkeissä hyvän grilliruoan ja jos jonkin sortin juomien parissa, leirilaulut raikuivat ja kaikilla oli niin mukavaa. Juhannuspäivän aamuna nousimme aikaisin ylös ja lähdimme reippaillen kohti  Lawn Lake -järven maisemia. Matka ei ollut pitkä, vain muutama maili, mutta siellä n. 3000 m:n korkeuksissa eteneminen ylämäkeen oli varsin hidasta. Kannattihan sen kipuaminen, maisemat olivat upeita ja niitä löytyy mm. tästä linkistä.

Biisinä soi tietenkin John Denverin upea Rocky Mountain High vuodelta 1973 ja videossa näkyy muuten vain kauniita sikäläisiä maisemia. Biisi on nimetty Coloradon osavaltion kappaleeksi yhdessä ‘Where the Columbines Grow‘, joka on taas hieman vanhempaa tekoa.

– Rocky Mountain High –

Voipuneita patikoijia oli muuten odottamassa puistovartiat äkäisinä ja sakkovihkoja vilkutellen niistä koivunoksista johtuen. Tyhmät ulkomaalaiset selvisivät varoituksella ja lupauksella etteivät moista ilkivaltaa enää harrasta. Kyllä muuten hävetti, hävettä vieläkin.

Viisas veto

Kerrankin voin olla harvinaisen tyytyväinen, että pidin pääni ja pysyin kotona tämän juhannuksen ajan. Hiljaa, puhelimet mykistettyinä ja mieleistä musiikkia kuunnellen. Nyt alkaa vihdoin tuntumaan siltä, että elämä voittaa ja virtaa suoniin alkaa pikkuhiljaa valumaan. Ihminen näemmä toisinaan tarvitsee totaalisen vetäytymisen kaikesta hälinästä, jotta pystyy lataantumaan kunnolla. Ensimmäinen vaihe uupumuksesta on siis selätetty, mutta vasta ensimmäinen. Pitkä on vielä matka, enkä edes kuvittele tämän olleen tässä, mutta jotain on tapahtunut näiden päivien aikaan. Unta, ja paljon. Nyt se alkaa olla levollista ja nautinnollista.

Olen elävästi nähnyt:

juhannuskuutamon

juhannusliputuksen heijastuksen

violettireunaisia pilviä

– juhannuskollaasi –

Olen unissani nähnyt:

vanhoja heiloja

jäätelöä

täydellisen bokehin

Toivottavasti saan pienimuotoisen juonitteluni tämän olotilan tuottamisen suhteen vielä joku päivä anteeksi. Ehkäpä pirteä ja hymyilevä olemus saa sen aikaiseksi. Kyllä kannatti!