Käsitöitä tekemään

Savisuti kerää villasukkia ja vauvojen kypärämyssyjä Tansaniaan lähetettäväksi. Nyt kutimet käteen kaikki ja mukaan tähän keräykseen.

Lisää voit lukea täältä Savisudin blogista:

Saven vaivantaa ja Pensselin vetoja.

Kutomiseen on aikaa aina vuoden vaihteeseen mennessä.

Well done!

Sunday Classic – 290810

Sateiseen sunnuntaipäivään sopii mainiosti perusblues ja tällä kertaa esiintymisvuoroon pääsee perusteellisesti tunnelmoiva, Freddie King. Biisissä mennään taas alkuperäisesittäjän äärelle ja julkaisuvuosi oli 1960.

– Have You Ever Loved A Woman –

Freddie (Freddy) King oli Chicago-bluesmiehiä, vaikkakin alunperin kotoisin Texasin mailta. Jo nuorena poikana hän hiipi salaa bluesklubeille kuuntelemaan sellaisia suuruuksia kuin Muddy Waters (kuultu täällä helmikuussa), T-Bone Walker ja Elmore James. Vaikutteita näiltä herroilta saattaa olla, mutta Freddie King on yksi suurista kitaran käyttäjistä ja pärjäsi varsin hyvin omillaan. Vaikutteita hänen soittotyylistään ovat saaneet mm. Stevie Ray Vaughn ja Eric Clapton.

Päivän biisin on kirjoittanut Billy Myles ja siitä oman versionsa siitä ovat tehneet Eric Claptonin luotsaama Derek and The Domino 70-luvun alussa. Aikas hyvä versio sekin, joten bonuksena siitä liveversio:

Sunday Classic – 220810

Viikonloppumatkalla poimittu klassikko 70-luvulta passaa soimaan tähän iltaan. Tosin reissu ei ollut läheskään yhtä dramaattinen, mitä tämän biisin tarina on. Todellisuudessa siellä ei mitään dramaattista ollut, päinvastoin, tai sittenkin kävin vieraissa jos sitä oikein tarkasti tarkastelee 😀 Päivän biisin esittävä Brittibändi, Ace, vaikutti hyvin lyhyen aikaa tuolloin 70-luvun puolessa välissä, jolta ajalta tämä biisi on peräisin.

– How Long? –

How Long?’ kertoo tarinan bändikaverin petturuudesta, sillä bändin basisti kävi vieraissa bändeissä soittelemassa kavereiltaan salaa. Biisi on Paul Carrackin käsialaa ja siitä ovat tehneet omat versionsa mm. Rod Stewart, Barbara Mandrell ja Lips, Inc. Linkeistä pääset kuulemaan niitä, mutta tässäkin tapauksessa alkuperäinen on alkuperäinen. Paul Carrack tuli myöhemmin tunnetuksi Squeeze, Mike + The Mechanics ja Roxy Music bändeissä. Hän on tehnyt myös mittavan soolouran ja soittanut taustoja usemman kuin yhden kuuluisuuden levytyksissä. Saatamme kuulla myöhemminkin Carracista näillä levylautasilla.

Tauon paikka

Hello!

Tauon paikka arkiseen aherrukseen.

Katoan muutamaksi päiväksi,

nettiyhteyksien ulottumattomiin,

kauniisiin maisemiin,

pohdiskelemaan

luovuuden

syvintä

olemusta.

Ehkä myös kasvattelemaan sitä,

ruokkimaan ainakin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

♦ ♦ ♦

Ps. Sunday Classic -linkitys aukeaa normaalisti

Sunday Classic – 150810

Kesän automatkoilla tuli myös kuunneltua paljon, pitkästä aikaa, tämän päivän valintaani. Tom Petty and The Heartbreakers taitaa olla yksi meikäläisten radiokanavien eniten syrjitty perusjenkkimusiikkia soittava yhtye. Tältä istumalta en edes muista milloin olisin heitä radiostamme kuullut. Ehkä joskus 90-luvulla. Tälle syksylle taidetaan tarvita sisua ja joten tästä, huikealla soittajakaartilla terästetystä videosta, sitä on hyvä ammentaa:

– I Won’t Back Down –

‘I Wont’ Back Down’ löytyy Tom Pettyn ensimmäiseltä sooloalbumilta, ‘Full Moon Fever‘ ja julkaisuvuosi oli 1989. Biisin ovat kirjoittaneet yhdessä Tom Petty ja Jeff Lynne, joka on taas ehkä parhaiten tunnettu ELO:sta. Noihin aikoihin herrat puuhasivat paljon yhdessä, mm. soitellen Traveling Wilburys -bändissä. Videolla herrojen mukana ovat George Harrison, Mike Campell ja Ringo Starr. Ei hassumpaa.

Tom Petty and the Heartbreakers kotisivut

12 kuvaa / 12 photos – elokuu

Grande Finale ja kukkia:

Jo vain olemme saaneet kulmille uutta ilmettä päätöskuukauden kuvaan. Kukkia kaikille, erityisesti tämän haasteen emännille Krisulle ja Marille.

– elokuu –

Kuvattu 14.8.2010 klo 13:19:52

Aamulla oli ollut ukkosta ja sade oli pessyt pahimmat pölyt viemäriin. Laatoituksen värit pääsevät kerrankin mukavasti esiin.

Edelliset:

– syys – loka – marras – joulu – tammi – helmi – maalis – huhti – touko – kesä – heinä –

Niin vain lähes vuosi vierähti, enkä saanut ketään tuohon penkille istahtamaan. No, en kyllä pyytänytkään. Kokonaista kaksi kertaa siinä on joku istunut ohi ajaessani. Nuo tapahtumat ovat olleet niin väärään aikaan kuukaudesta, etten edes ole ajatellut parkkiruutua etsiä. Huumori mielellä saatan sen vielä joskus tehdä.

Täytyy myös tunnustaa, että meikäläisen kärsivällisyys alkoi olla koetuksella tuossa toukokuun kuvan jälkeen. Syynä lienee tuo penkin tapahtumaköyhä elämä. Toisaalta vuoden mittainen projekti opetti taas havannoimaan ympäristöään uudella tavalla.