Sunday Classic – Teemasoitto 13

Pitkään toivottu, useasti esitetty, aihe Sunnuntaiklassikoiden teemasoitoksi tulee tässä:

Musikaali on näytelmä tai elokuva, jossa teatterinomaiseen toimintaan ja vuoropuheluun on lisätty ajan viihdemusiikin tyylissä toteutettuja laulu- ja tanssinumeroita. Lähde Wikipedia

Musikaali-teemasoiton säännöt:

  • kappaleen pitää olla ensisijaisesti sävelletty teatterin lavalla tapahtuvaan musikaaliin (elokuvamusikkaleista voi olla myöhemmin oma teemasoitto)
  • kappale ei saa olla, yksi noista nykyisin paljon harrastetuista, jonkun artistin tai bändin hittibiisien ympärille rakennetuista musikaaleista
  • kappaleesta voi/saa olla elokuva myöhemmin tehtynä

Riemukasta viikkoa musikaalisävelmien parissa!

Sunday Classic – 260910

The Thin White Duke – hahmo ilmestyi areenoille vuonna 1976 ja tällä viikolla olemme saaneet iloksemme ‘Station to Station‘ uudelleenjulkaisun. Alkuperäisestä kuuden biisin albumista on vuosikymmenten saatossa saatu aikaiseksi kolmen CD:n boxi! Aika ilmiömäinen saavutus, mutta kyllähän David Bowie busineksen teon kimurat taitaa. Uudelle julkaisulle on lisätty tuolta julkaisuvuodelta peräisin oleva Nassau Coliseumilla, New Yorkissa, äänitetty konsertti. Naamakirjassa pääsi kuuntelemaan tuota boxia kolmen päivän ajan ja niinpä se tuli tässä eräänä kuutamoyönä, unen kaiottua silmistä, kuunneltua. Hyvä kokonaisuus, mutta tuskin tulee levyhyllyäni täyttämään.

Päivän biisinä soikoon tuolta alkuperäiseltä albumilta tämä:

– Golden Years –

Huhu kertoo Bowien olleen noina 70-luvun aikoina sen verran pölyissään, että ei muista juurikaan mitään alkuperäisistä levytyssessioista. Huhutaan myös, että ennen tuota Soul Train TV-showssa esiintymistä Bowien tempaisi kunnon kännit. No,  se ei näy eikä kuulu tuossa taltioinnissa. Nippelitietona kerrottakoon, että Bowie oli ensimmäinen valkoihoinen esiintyjä tuossa ohjelmassa.

Golden Years – ne kannattaa muistaa!

Vintage Modern

Itkupillillä oli linkki hauskaan sisustustyylitestiin, jossa kuvia arvioitiin skaalalla inhoaa – ihastuttava + välimuodot päälle. Testi löytyy täältä Sproostin sivuilta. Saa siellä sisustusvinkkejäkin oman makunsa mukaisesti, mutta ne tavarat  jääköön sinne romukauppaan.

Testi oli aika oivallisesti rakennettu, jotkut kuvat olivat suorastaan karvoja pystyyn nostattavia ja joissain oli sitä jotakin. Testin tulos oli varsin paikkaansa pitävä:

Vintage Modern

Flea Market anyone? You know you are drawn to modern furniture and interiors, and yet you really don’t like a space that feels cold and sterile. And who could blame you? And that’s why Vintage Modern is so appealing to you. Though the backdrop of the room, the walls and windows, are many times white or monochromatic, the furniture and accessories have the color, shape and texture to bring the warmth into the space. The great thing about Vintage Modern is ease of mixing different styles in the one space. You can have a new modular sofa mixed with a great pair of chairs that your grandmother purchased in the late 1950’s and the new and old work appear as though they were destined for each other. What’s great is that even if you don’t have time for swap meets and garage sales, so many of the pieces from the mid-century were so great that they have been remade and mimicked year after year.

mööpeleitä

Testituloksen mukaisesti todellakin pidän moderneista mööpeleistä, mutta en voi sietää kylmiä ja streriilejä tiloja. Väriä ja pehmeyttä pitää olla selkeiden muotojen pehmennykseksi. Seinien pitää ehdottomasti olla valkoiset ja jostain kummallisesta syystä ne pysyvät valkoisina. Olen äärettömän saamaton laittamaan mitään seinille roikkumaan ja siitähän olen joskus kuulla saanut 😉 Todennäköisesti se on taas jokin piilotajunnan juttu; jos kämppä on valmis niin en ole vapaa lähtemään, tai jotain. Ikkunat eivät tuossa testissä oikein osuneet nappiin, rakastan nimittäin voimakkaita kuvioita ja värejä verhoissa samoin kuin tekstiileissä. Tyylini on myös täydellinen sekamelka, kuten tuossa kuvataan, on Iskua, Maskua, Ikeaa ja tilaustyönä teetettyä uniikkihuonekalua. Niin ja ne kotoa roudatut 70-luvun nahkanojatuolit, joista en koskaan suostu luopumaan mukavuutensa takia. Kirppareilla ette minua vapaaehtoisesti näe, saan ‘turhantavaranpaljoudenhepulin’ niissä.

muotoja

Materials

The other great thing about Vintage Modern is how low maintenance it can be — fabrics such as cotton, microfiber or ultra-suede and leather all look great and function even better. So whether you are having a cocktail party with friends, or kids are in the picture, the room and the furnishings can handle it. Because the style harkens back to the early twentieth century, the innovative developed during that time are very popular: acrylic, plastic and fiberglass, chrome and steel, and molded plywood. Concrete floors, countertops and furniture are also very popular and lacquered finishes are very common.

materiaaleja

Helpolla huollettavia  kalusteeni ja tekstiilini myös ovat, ja kuten testi osoittaa, niin täältä löytyy puuvilla, mikrokuitukangasta ja nahkaa. Lisäksi materiaaleissa on villaa, paperia ja puuta. Muovia ei ole, mutta metallia ja lasia löytyy kiiltoa tuomassa muutoin mattapintaisessa sisustuksessa. Matot ovat kaikki Muorin käsialaa ja nekin taitavat olla aika uniikkeja taideteoksia.

Colors

When it comes to color, walls are seen as backdrops for the room. Neutral tones of gray, white, beige and brown are very common and black is a common accent color. Pops of color on the art, furniture and accessories can vary dramatically based on the person, however very common colors are teal blues, army greens and yellow as well as deep oranges and bright reds.

Väreissä testi osui oikeaan ainoastaan osittain. Täältä ei missään tapauksessa löydy, eikä tule koskaan löytymään, beesiä, keltaista tai oranssia. Sen sijaan harmaa, musta, valkoinen, violetti, vihreä, pinkki, tummansininen ja viininpunainen ovat saaneet vallan värimaailmassa.

värejä

Nuo ovat värejä, joissa on hyvä olla. Ja siinäpä se tärkein asia kotona viihtymisen kannalta.

Pöllyytystä

Siivoilin tänään kuvakansioita kaiken maailman surkeista ja epätarkoista otoksista. Siinä meni roskiksen kautta bittitaivaaseen myös liuta kukkakuvia. Tuskinpa yhdestä kasvista tarvitsee olla viittä kuvaa samasta kuvakulmasta! Toki ne ovat ulkoisella kovalevyllä vielä tallessa, mutta tässä vempaimessa ei kannata kaikkea pyörittää pölyttymässä. Itse asiassa olen ollut jo pidemmän aikaa varsin kyllästynyt koko kukkakuvaukseen, niinpä Backyard Beauties ei ole kovin ahkeraan tänä kesänä päivittynyt, viime päiviä lukuunottamatta. Päivällä tuossa noita kansioita tyhjennellessäni totesin kuitenkin siellä olevan ainakin kahdeksi vuodeksi postattavaa materiaalia, joten ehkä se homma jatkuu jossain muodossa.

Horsman haituva Jämsässä 20.8.2010

Tämän kuvan inspiraationa ovat toimineet Tarun upea horsman hahtuva ja SuviAnniinan hienot kuvan muokkaukset. Näitä vastavalokokeiluja on tullut tehtyä jonkin verran tänä kesänä vaihtelevalla menestyksellä. Hankala laji, mutta tuottoisa onnistuessaan.

Kuvien muokkaamisessa on mopo karannut käsistä uusien kokeilujen myötä. Tähän asti olen malttanut jättää kukkakuvat rauhaan ja vain Strechyardin kuviin on tullut uusia muotoja. Pikku hiljaa alkaa sormet syyhytä myös kukkakuvien kanssa, mutta sittenhän niitä ei enää tunnista. Toisaalta en voi olla pohtimatta, että onko se niin tarpeellista aina yrittää tunnistaa.

Näillä mennään nyt jonkin aikaa. Katsotaan minkälainen pöllyytyksen lopputulos tulee olemaan. Mutta kukapa pöllyyttäisi täällä kotona? Kas kun en ole miljönäärivaimo (vaimo ilman miestä) enkä puhu savvoo, niin ei ole ommoo taloudenhoitajaa eikä vihersisustajaa piharemontissa! (Sattumoisin olin teeveen äärellä ja olen aivan pöyristynyt nykyteeveen ohjelmien tasosta!) Mistä lyödään vetoa, että ne eivät ole oikeita ja sarjan lopuksi paljastuu totuus!

Sunday Classic – 190910

Hello,

Elämme jälleen Sunnuntaiklassikoiden syyssynttäreiden aikoja. Syyssynttärit tulevat tietenkin siitä, että näinä aikoina parisen vuotta sitten sain muitakin bloggaajia mukaan soittelemaan klassikoita. Olkoon tämä syyssynttäripäivä alku sinnikkäästä pimeän ajan voittamisesta hyvän musiikin parissa. Helmikuun synttäreillä voidaan sitten jo juhlistaa valon lisääntymistä.

Päivän biisinä soitan jo vuonna 1961 Chicagossa alkunsa saaneen bändin yhden suurimmista klassikoista. Noina muinaisina aikoina bändi kulki nimellä ‘The Tradewinds‘, josta tuskin olemme koskaan kuulleetkaan. Takapihan autotallin pojat kasvoivat vuosien myötä ja bändin nimi hioitui ‘The Trade Winds‘ muotoon, joka on jäänyt edelleen varsin tuntemattomaksi. Pojat jatkoivat kasvamista ja yliopistoaikojen sekä soittajakaartin lisäysten/muutosten myötä, bändistä vihdoin tuli ‘Styx‘ vuonna 1970. Menestysbiisejä alkoi syntymään ja bändi koki huippuhetkensä 70-luvulla ja aivan 80-luvun alkuvuosina. Päivän biisi on tuon menestyneimmän aikakauden puolesta välistä eli vuodelta 1978.

Come Sail Away

Come Sail Away‘ löytyy bändin ‘The Grand Illusion‘ albumilta ja nousi listoilla aikoinaan sijalle kahdeksan. Biisin on kirjoittanut yksi Styxin kantavista voimista ja alkuperäinen jäsen, Dennis DeYoung. Megamenestys bändille tuli vasta 80-luvun alkupuolella rock-ooppera tyyppisellä ‘Kilroy Was Here‘ albumin ja konserttikiertueen myötä. Pian tuon jälkeen bändi otti ja hajosi, palatakseen yhteen jälleen 90-luvun loppupuoliskolle. Vuosien tauon jälkeen bändi on jälleen viime vuosina nähty kiertueilla yhdessä. Bändin jäsenet ovat noina väliaikoina tehneet aivan kelvollisia soololevyjä ja muistiini on erityisesti jäänyt joitain bändin kitaristin, Tommy Shawn, biisejä.

Styxin pääsin näkemään konsertissa 16.10.1983 Denverin McNichols Areenalla. Se oli tuo superupea ‘Kilroy Was Here’ -kiertue ja yksi ehkä vaikuttavimmista konserttielämyksistä mitä olen päässyt kokemaan. Bändin jäsenet olivat pukeutuneita teeman mukaisesti ja heillä oli vuorosanat läpi koko shown. Tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa rockmusiikki on lailla kiellettyä ja erään rockbändin vokalisti, joka oli joutunut ammattinsa vuoksi vankilaan, karkaa vankeudesta ja palauttaa rockmusiikin iloksemme.

Klassikoissa aiemmin soittamani Styxin ‘Mr.Roboto‘ löytyy täältä ja YouTubesta. EDIT klo 13:41 Linkin takana oleva linkki korjattu ja suoralinkki tuubiin lisätty.

Mitäs tänne kuuluukaan?

Hiljaista on ollut, blogielämä. Niin kirjoittelu kuin kommentointi. Tiedä sitten mitä sitä on touhunnut, ei kai sen kummempia. Syksy on lähtenyt täysillä käyntiin ja talveen varastointi on täydessä touhussa.

Muutamia:

  • olen panostanut nukkumiseen, eli hyvissä ajoin unten maille vetäytymiseen
  • olen alkanut kuntoilemaan – kuntosalia ja lenkkeilyä
  • olen päässyt lukemiseen jo hieman kiinni
  • kuvien kanssa touhuilu on jäänyt vähemmälle, tosin jälleen lisääntymään päin
  • olen tavannut koko joukon uusia innostavia ihmisiä
  • uupuminen on vielä täällä, toisinaan voimakkaanakin
  • ahdistuneisuuspäiviä harvemmin, kokonaan eivät ole vielä jättäneet
  • kiusaaminen jatkuu ja on saanut uusia ulottuvuuksia
  • teen muistiinpanoja
  • kaikesta huolimatta olen saanut nauraa paljon
  • pakastimissa on paljon herkkuja talven varoiksi
  • silmäilen säännöllisesti työpaikkailmoituksia
  • kirjoittaminen on aika nihkeää
  • teen lähes puolet vähemmän töitä kuin ennen
  • toisinaan muistan jäädä nauttimaan ruusujen tuoksusta

Vietin viiden päivän miniloman, vaikka en lomalla ollutkaan. Energisoivassa seurassa vietetty aika antoi positiivisen latauksen kohdata jälleen nuo horisontissa roikkuvat mustat pilvet. Voimaa jopa puhallella niitä kauemmas. Välittämättä ei voi olla, mutta energian suuntaamisella positiivisiin asioihin helpottaa.