Mitäs tänne kuuluukaan?

Hiljaista on ollut, blogielämä. Niin kirjoittelu kuin kommentointi. Tiedä sitten mitä sitä on touhunnut, ei kai sen kummempia. Syksy on lähtenyt täysillä käyntiin ja talveen varastointi on täydessä touhussa.

Muutamia:

  • olen panostanut nukkumiseen, eli hyvissä ajoin unten maille vetäytymiseen
  • olen alkanut kuntoilemaan – kuntosalia ja lenkkeilyä
  • olen päässyt lukemiseen jo hieman kiinni
  • kuvien kanssa touhuilu on jäänyt vähemmälle, tosin jälleen lisääntymään päin
  • olen tavannut koko joukon uusia innostavia ihmisiä
  • uupuminen on vielä täällä, toisinaan voimakkaanakin
  • ahdistuneisuuspäiviä harvemmin, kokonaan eivät ole vielä jättäneet
  • kiusaaminen jatkuu ja on saanut uusia ulottuvuuksia
  • teen muistiinpanoja
  • kaikesta huolimatta olen saanut nauraa paljon
  • pakastimissa on paljon herkkuja talven varoiksi
  • silmäilen säännöllisesti työpaikkailmoituksia
  • kirjoittaminen on aika nihkeää
  • teen lähes puolet vähemmän töitä kuin ennen
  • toisinaan muistan jäädä nauttimaan ruusujen tuoksusta

Vietin viiden päivän miniloman, vaikka en lomalla ollutkaan. Energisoivassa seurassa vietetty aika antoi positiivisen latauksen kohdata jälleen nuo horisontissa roikkuvat mustat pilvet. Voimaa jopa puhallella niitä kauemmas. Välittämättä ei voi olla, mutta energian suuntaamisella positiivisiin asioihin helpottaa.

31 comments on “Mitäs tänne kuuluukaan?

  1. Nousussa siis? Ainakin monia hyviä merkkejä ilmassa.

    Ehkä sinne horisonttiin ei kannata liikaa puhallella tai edes vilkuillakaan. Ehkä se horisontti on siellä näyttää mustalta, ehkä ne oikeastikin ovat sitä, mutta niin kauan kuin ne ovat horisontissa, ne ovat tavoittamattomissa kahteen suuntaan.

    Kieltämättä itsekin on viime aikoina kiirehtinyt muualla kuin blogosfäärissä, mutta eiköhän tästä taas jossain kohtaa siihenkin tule muutoksia.

    • Vaiheinen,
      Toivotaan, että nousukiito on olemassa.
      Horisontti olisi kaikesta huolimatta syytä saada kirkkaaksi. Valoa kohti on hyvä mennä.
      Paineet ovat vieläkin olemassa.
      Hiljaisuus voi olla toisinaan hyväksi😉

  2. Toisin kuin oikea elämä, blogielämää voi elää omaan tahtiin tai välillä vaikka pitää taukoa!
    Melko positiivinen sinun listasi on ja noin kaunista ruusua kannattaa jäädäkin tuoksutelemaan🙂

    • Miiwi,
      Totta, blogielämää voi tosiaankin elää omaa tahtiaan. Toisaalta se on sen verran rentouttavaa, että ei sitä mielellään väliin jättäisi. Ainakaan kuvia.

  3. Hyvät merkit kohti uutta ovat olemassa. Minun listani sivuaa joiltakin osin omaasi. Tosin masentuneisuus ei ole päässyt yllättämään. Positiiviset asiat etusijalle.

    • Arleena,
      Joskus tuon listan asiat kai meille kaikille nousevat jossain määrin pintaan. Masentunut en onneksi ole, uupunut vain. Positiivisuus voittaa kaiken!

  4. Tuon listauksesi päälle jos/kun saadaan kauniin värikäs syksy, niin se vielä helpottaa positiivista ajattelua ja ikään kuin pyyhkäisee puhalluksesi apuna tummat pilvet näkymättömiin.

  5. Kiusaaminen on kidutusta, toivottavasti pääset eroon siitä. Ikäväkseni sanon, ettei sitä poista positiiviset/myönteisetkään asenteet vaan joko poislähtö, vetätytyminen pois tilanteesta/tyypistä tai hänen asettaminen oikeudelliseen vastuuseen (viimeinen on hankala ja hyvin pitkä prosessi, ja ainakin eräässä tuntemassani tapauksessa kyseisellä työpaikka-kiusaajalla oli valtaverkostonsa jopa oikeuslaitoksessa, mutta sai lopulta KHO:n kautta tuomion/sakot. lopputulos: hän ei muuttunut vaan vain vahvisti asemiaan).

    Oman elämän kannalta kannattaa siis tarkkaan miettiä miten suojelee itseään ja elämäänsä, ja siihen auttaa juuri ystävät, toiset ihmiset ja rauhallinen omatahtinen elämä. Ja hyvät yöunet🙂

    Toivotaan, että tulee oikein värikäs syksy !

    • Hirlii,
      Taidan olla sen verran vittumainen luonne, että en hevillä anna periksi! Tyhmä siis.
      Ei kai niihin mikään auta, joten barrikadeille on turha rynnätä. Teot puhukoot puolestaan. Ja pirun leveä hymy.

      • No sitkeyttä se vaatii, periksi ei kannata antaa, se on selvä. Ja todelliset teot ne pitkällä aika välillä puhuvatkin puolestaan, senkin tiedän että lopulta se joka lähtee kävelemään on se luonnevikainen… (p.s minusta sinä et ole vittumainen, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ihan muuta – seiso itsesi puolella vaan !)

  6. Sulla on ainakin onnistunut nukkumistsemppi – mä tää taas kerran kukun. Mutta nyt meen nukkumaan!

    Onnea jatkoon!
    (hieno kuva tosiaankin!!!)

    • Timo,
      Nukkuminen on nyt onnistunut hyvin tänä syksynä. En ole tainnut kukkua kuin kaksi kertaa. Edistystä. Ja se kyllä auttaa siihen jaksamiseen.

  7. No jotenkin jai kuitenkin enempi positiivinen yleisvaikutelma listasta, vaikka siella muutama hiukan ikavampikin juttu oli. Ihana toi ruusu, siis aivan mielettoman kauniin punanen, tuosta varista saa kylla ainakin muutaman plussan listalle lisaa.

    Toivottavasti asiat jarjestyy parhain pain.🙂

    • Itkis,
      Positiivisella olotilalla on parempi keikkua kuin muuten. Siis maski naamaan ja menoksi. Tai ainakin se tuntuu siltä toisinaan.

  8. Hyvät ystävät ovat jaksamisen kannalta parasta energiahoitoa. Työpaikkailmoitusten silmäily on ehkä ihan viisasta, kiusaajista on vaikea päästä muuten eroon – eikä aina sittenkään, niitä kun tuntuu olevan vähän joka paikassa, mitä tuttuja olen kuunnellut.
    Kuva on upea, kuin itämaista silkkiä.

    • Sirokko,
      Ilman hyviä ystäviä tästä ei selviäisi. Kun kiusaaminen lähtee menemään itsetuntoa murskaavalle linjalle tahallisesti, niin onneksi ystävät jaksavat muistuttaa totuudesta. Uusi duuni on oikeasti hakusassa, mutta tuo uupumus vie särmän nyt siltä touhulta.

  9. Voi kun kiva, ettäolet saanut levättyä hetken.
    Ja olen sitä mieltä, että tää blogielämä voi tuoda ihmiselle tosi pahan olon, jos ei osaa lopettaa ajoissa.
    Eli hieno juttu, kun olet sen huomannut, että on muutakin, kuin blogi.
    Mulle kävi vähän samanlaisesti, olin ihan uupunut, mutta blogi oli pidettävä hinnalla millä hyvänsä!
    Mutta sitten tajusin, ettei voi olla aina vaan blogi ja blogi tärkeimmät olemassa, mulla on kolme lasta ja mies ja koira, ne on mulle tärkeempiä!
    Oottehan tekin miulle tärkeitä, mutta erilaisesti.
    Nyt olenkin saanut blogini ja elämäni muut tärkeät asiat järjestettyä oikeille paikoilleen.
    Eli kun olen nyt blogissa, olen vain teitä varten, sillon mulla on sellanen hetki omassa elämässäni, että voin ihan rauhassa täällä olla.
    Ja näin aionkin jatkaa, olen täällä, kun mulla on sellasta luppoaikaa, että ehdin täällä olla.
    Sillä täälläkin tykkään olla ja tämäkin on mulle tärkeä juttu, tykkään bloggaamisesta!
    Toivon sulle Lepis laikkea hyvää elämässäsi!

    • Harakka,
      Kovin helpolla en usko tämän tuovan pahaa oloa minulle, sillä olen saanut täältä niin paljon upeita ystäviä. Niin livesti kuin virtuaalisesti. Nyt vain olen todella panostanut rästien pois tekemiseen ja nukkumiseen.
      Oikein hyvää kaikkea myös sinulle Harakka!

  10. Himputti, onpas energinen ja lämpöä hehkuva ruusu. Ja tuo lista, vau, kun pääsisi edes puoleen noista positiivisista. Kiusaaminen on tosi kurjaa, toivottavasti kaikki päättyisi hyvin. Värikästä syksyä Lepsi Sinulle, lepoa ja rauhaa!

  11. Äh, anteeksi tuo kirjoitusvirhe, Lepis, pitää kömpiä yöpuulle nyt, kun kirjaimet eiväet enää pysy järjestyksessä.

  12. Listassasi on myös positiivisia, voimaannuttavia asioita, kaiken muun rinnalla ne tuntuvat hyviltä asioilta. kuva on hieno. Jaksamista!!!

    • Kiitos Tuima,
      Voimaannun aina vain väärään aikaan ja väärässä paikassa. Tai niin olen saanut kuulla. No, kunhan voimaantuu niin jaksaa😉

  13. Hirlii,
    Jotakuinkin noin sen myös ajattelen. Kun vain jaksaisi aina pysyä rauhallisena ja hymyillä sitä typertynyttä hymyä. Kommenttisi oli kuitenkin niin kannustava, että pidän sen mielessä tiukassa tilanteessa.

    ps. jos niiltä kysytään, niin varmasti olen😉

  14. Ruusuasi katsellessa tunnen tuoksunkin, se on niin elävä ja kaunis! Voimia sinulle kestää vastoinkäymisiä ja onneksi listaltasi löytyykin runsaasti voimaannuttavia asioita. Kaunista syksyä sinulle vaikka ei tämä taida sinullekaan sitä toiveaikaa olla kuten ei minullekaan – kylmempää kohti matkalla. Mutta on sillä matkalla onneksi paljon kaunista katsottavaa, on vain muistettava pukea tukevasti päälle:)

    • Kiitos Inkivääri,
      Onhan tämä sitä haikeuden aikaa, luonnon hitaasti hiipuessa talviunille. Oman kropan kaipaillessa samaa toimenpidettä ja ristiriitaisesti se tekee voimaannuttavia asioita. Mitä tästä seuraakaan. On tämä sellaista myllerrystä tuolla pääkopassa, että kevät voi olla jo todella mielenkiintoista aikaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s