Näin pimeän ja sateisen päivän piristykseksi on aivan pakottava tarve soittaa jotain, joka karkoittaa nuo niskassa roikkuvat pilvimassat edes hetkellisesti tiehensä:
– Rebel Yell –
Billy Idol tuli esiintymään Coloradon Red Rocks amphiteatteriin 8.8.1984 ja sinne mekin kipitimme hyvissä ajoin retkikorin kera nauttimaan musiikista, eikun rokkaamaan. ‘Rebel Yell‘ oli tuon kesän kuuma biisi ja tuolla saman nimisellä konserttikiertueella tietysti se odotuin kipale. Kappale löytyy edellisenä vuonna ilmestyneeltä Rebel Yell -albumilta, joka oli Idolin toinen sooloalbumi Generation X -bändin jälkeen. Konsertti jäi muistoihin yhtenä positiivisista yllätyksistä, sillä niin hyvä se oli. Billy Idol on ehdottomasti live-esiintyjä ja valtaista karisma valtaa koko esiintymislavan ja kietoo yleisönsä vaippaansa kuin tuo pilvimassa taivaalla tänään.
Yeah!
Edit: Meinasi unohtua bonukset! Etsiskellessäni netistä tietoa tuosta konserttikiertueesta, josta ei kummoista löytynyt, niin törmäsin tällaisiin huikeisiin valokuviin: Gallery of American Documentia (Ei lapsille suositeltavia!)
Parallel Lines 
Tämä on hyvä biisi. Bonuksen kuvat hienoja!
Kari,
Tämä on ja volyymilla soitettuna! Kuvat olivat todella hienoja ja klikkailemalla löytyy lisää gallerioita.
Billy Idol! Heti piristi. Tämän miehen biisit saivat minut aikanaan aina tanssilattialle, ilmankos nytkin teki mieli ryhtyä liikkumaan. 🙂
Valitsemasi bonuspaketti on hieno setti, elämänmakuisia valokuvia. Aina ei tarvita värejä.
Viides rooli,
Samaa vipatusilmiötä oli myös täällä havaittavissa tuota biisiä metsästäessäni 🙂 Tuo on todella hieno kuvasetti!
Upeita kuvia tuon linkin takana, kerrassaan.
Ja Billy-Boy, ehdoton klassikko, mitä mainiointa matkamusaa, jota pitää luukuttaa autossa ja lujaa ja laulaa mukana!
Susupetal,
Tiedät hyvin miten Billyä pitää soittaa 😀 Taisi pimpula pomppia paikoillaan 😉
Billy Boy saa muistoja esille ;D
Yaelian,
Toivottavasti mieluisia.
Vanha kunnon Billy Idol ! Bad Boy ! ;D
Oh yeah, Sooloilija 😉
Bad Boy Billy indeed. Siihen aikaan, 80-luvulle, liittyy se paljon spekuloitu anekdootti Billyn haaverista mikä on luonnollinen tulos nappifarkuista vetoketjullisiin siirryttässä (oletuksella ettei ole pitänyt tapana pikkupöksyjen käyttöä)…
HaloE,
Voi että, kaikki sä muistat 😉 Olihan se koomista.
Rebel Yell aina laulattanut ja naurattanut. Faustinen rakkausballadi. Kuuntelemme tassut täristen ja kielet sinertäen. YEllllll….
Tervetuloa takaisin Timbut!
Aavikolla tätä saa soittaa täysillä!
No tasta tuli tosiaan mukavia muistoja mieleen. Olin muuten itse juuri tuona samaisena paivana Barcelonassa. Mukava vauhdikas vuosi kaiken kaikkiaan. Tata oli kiva kuunnella. ja palauttaa mukavia muistoja mieleen.
Ja kuvat oli upeita.
Itkis,
Mitä Barcelonassa? Noin hyvin kun päivän muistat 😮
Se oli sellainen nuoruuden hurja liftireissu halki Euroopan, maaranpaana Barchelona, ei tuohon paivamaaraan mitaan erikoista muuten satu, muistan vaan, etta oltiin siella kuukausi elokuussa -84.
Moi taas Lepis, nyt kysymys: saanko vinkata Twitterissä bonuksestasi eli Gallery of American Documentia – valokuvasivustosta? Kuvat ovat niin hienoja. Krediitit kohdalleen, eli mainitsen sinun kertoneen ko. blogista, ok?
Viides rooli,
Tottakai saat! On ne niin hienoja, että niitä on syytäkin levittää maailman tietoisuuteen.
Kiitos! Ja vastauksena kysymykseesi: olen odottanut jo hemmetin kauan, että ilmestyisit Twitteriin. Se on just passeli väylä nopealle ajatuksenvaihdolle sekä vinkeille kaikista niistä asioista, joista uskoo toistenkin pitävän. Blogi on sitten vähän pidempien tekstien ja pohdinnan paikka. I´m waiting for you!
Rokkaa ja rulla tai rullaa ja rokkaa mallikkaasti. En vain ole koskaan niin innostunut Billystä, vaikka osaahan hän tuon ylähuuliposeerauksen tosi hyvin.
Tuima,
Yeah, ylähuuliposeerausta pitää harjoitella!
.. ja hurjiakuvia löytyy linkin takaa. Kiitos!
Eikö vain 🙂
Billyä varsinkin tässä kappaleessa on tosiaan piristävää kuunnella! Olihan muuten nähtynä leffa The Wedding Singer? Suosittelen Billy-tunnelmiin… 🙂
Hieno galleria, eihän tuossa mitään lapsille sopimatonta ollut…
Timo,
No, taisi vähän olla kuitenkin…
Ei ole havaintoa tuosta leffasta, tosin nimi kuulostaa kumman tutulta.
Viides Rooli,
No kun… Pitäisi varmaan mennä sinne ihan omallakin nimellä ja Lepiksenä, huokaus.
Teinivuosien kelpo ralli. Yhdenlainen nostatusbiisi tuolloin. Tänään näin kirpparilla kolme Idolin passelia vinyyliä, mutta jätin hyllyyn. Jokin on muuttunut, vaikka stiff upper lip -hommeli toimii edelleen.
Tommi,
Me kaikki vanhenemme, niin myös Billy 😉
Itkis,
Hurjan hauskalta kuulostaa! Minulta jäi ne interreilaamiset nuoruudessa väliin. Ehkis sitten eläkkeellä 😉
Yay! Tää on vaan aina yhtä hyvä ja toimiva!
Eiks vain, Anne 🙂