Pitkästä aikaa -tulppaaneja

Pitkästä aikaa

Hiljaiseloa tämän blogin tiimoilta on nyt jatkunut varsin pitkään. Tuossa jokin aika sitten kirjoittelin keräilytaloudessa elämisestä ja puuskasta tyhjennellä nurkkia. Puuska on jatkunut. Viime aikoina se on keskittynyt enemmän tuonne pään sisään ja prosessi etenee verkkaisesti. Hätäileminen ei johda mihinkään, joten annan sen kulkea eteenpäin omaa vauhtiaan tutkiskellen, pysähdellen ja pohtien. Ulos lentää sieltäkin kaikkea tarpeetonta. Uutta on myös tullut tilalle. Olen nimittäin lukenut viime viikkoina varmasti enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Maltillisesti sitäkin, pienin annoksin ja ajatuksella. Jotain on myös kääntynyt uuteen asentoon, mutta siitä en vielä uskalla puuskahtaa ennenkuin olen varma asiasta. Elämme mielenkiintoisia aikoja, luulisin.

– tulppaani-aika –

Voisiko tämä nyt oikeasti olla vanhan maalin putoilemista ja tuoreiden terälehtien putkahtamista esiin? Huolta ja murhetta on mahtunut kuluneisiin viikkoihin, pienet onnistumiset ovat kannatelleet eteenpäin. Siellä töissäkin vaikuttaisi siltä, että jopa yleisellä tasolla ollaan huomattu työväen uupuminen (meitä on useita) ja esimiehet ovat alkaneet etsimään ratkaisuja. Asia, joka vielä syksyllä ei olisi tullut kuuloonkaan. Eletään toivossa.

Mukavaa tulppaaniaikaa kaikille!

26 comments on “Pitkästä aikaa -tulppaaneja

  1. Kuva: Vanhalle pohjalle heijastuu uusi hehkuva kuva. Näin tuonkuvan koen. Selittelemään en pyri. Siltä se vain näyttää🙂

    • Yaelian,
      Kevät on aina toivoa täynnä ja tänä vuonna en anna muiden asioiden haitata siitä nauttimista. Sormet solmuun tässä vaiheessa.

  2. Tulppaani lähtee kuoriutumaan seinästä , jotain aivan uutta on syntymässä. Tuo oikeanpuoleinen terälehti näyttää jo heräilevältä pipopäiseltä toukalta, kohta se saa siivet. Toiveikasta!

    • Sirokko,
      Heh, silkkitoukkakohan se siellä. Toiveikasta todellakin. Kamerakin on ollut poissa käytöstä jonkin aikaa, aina kuluneeseen viikkoon saakka. Joten…

  3. Hiljaa ja hitaasti, se on varmin tapa kulkea, mullakin rupes jo mopo karkaileen, joten oli pakko, onneksi, taas pysähtyä ja aloittaa alusta. Sillon voi tapahtua ihmeellisiä asioita.

    Ja tosi hienosti on layerit onnistuneet tuossa kuvassa. Tulppaanien aika on aina jotekin toivoa täynnä.🙂

  4. Muutoksen tiellä sinäkin näemmä. Kuulostaa niin tutulta, kun kerrot lukemattomista lehdistä ja kutomattomista langoista. Minullakin meni muutama vuosi, etten pystynyt lukemaan, kun kuppi / nuppi oli vaan liian täynnä. Kun siitä hitaasti toivuin, on taas ollut ilo lukea kirjojakin.

    Tulppaani on taas uudenlainen ja hurmaava.

    • Katriina,
      Tiedät tunteen. Lukemattomuuden aikakautena se todella adisti, sekin. Nyt se on riemua ja nälkä kasvaa syödessä. Tulppaanitkin muotoutuvat matkan varrella.

  5. Taisin saada sinulta ajatuksen ruveta inventoimaan omia lankakaappejani. Hissun kissun edetään täälläkin.
    Tulppaani on mainio arjen piriste. Se tekee päivän aurinkoisemmaksi.

    • Aimarii,
      Eikös tulekin kova hinku tehdä jotain heti kun niitä inventoi! Tänään muuten paistoi pitkästä aikaa aurinko, oikea sellainen🙂

  6. Ihana tuo kuva!
    Hienoa jos duunissa uupuminen on vihdoin otettu tosissaan ja toivottavasti pian tapahtuu jotain.
    Onhan mediassa paukutettu uupumisesta aika paljon. Onhan sellaiset tyonantajat tyhmia jotka ajavat tarkeimman voimavaran loppuun. Ilman ihmisia ei monikaan duuni onnistu.
    Kevat. Superihanaa aikaa….

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s