Sunday Classic – 290511

Teemasoittoa sorvatessani ajattelin tästä tulevan minulle vaikean, sillä en kovin ahkerasti ole koskaan festareilla rampannut. Parilla klikkauksella homma oli kuitenkin selvä ja festarimatka suuntautuisi maan rajojen ulkopuolelle, jos sellaisen tekisin. Ja mistä sen vielä tietää vaikka tekisinkin 😉 Vaihtoehtoja tämän bändin näkemiseen löytyisi Portugalista, Espanjasta ja useilta festareilta pitkin poikin Brittein saaria. Hartaan tutkimisen jälkeen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi nousi Bilbao BBK Live 2011 Espanjassa. Bilbaossa olisi muutakin näkemistä turistimatkan verran.

Blondie on siis euroopan kiertuella ja sytytti konserttifiilikseni liekkeihin. Edellinen kerta Helsingin Kulttuuritalolla vuodelta 2008 on vielä elävänä mielessäin ja uusintaotos olisi mannaa!

Päivän biisin valinta oli sitten se tämän sunnuntain vaikein osuus. Mikä tahansa koko tuotannosta kelpaisi tänne klassikoihin. Päädyin tämän blogin nimikkoälppäriltä valitsemaan seuraavan biisin. Just because… I just feel like Sunday Girl every Sunday 🙂

Sunday Girl

Biisi on bändin perustajajäsenen ja suurimpien hittien kirjoittajan Chris Stein:n käsialaa. Kappale julkaistiin ‘Parallel Lines‘ albumilta vuonna 1979 ja se kipusi ykköstilalle vähän siellä sun täällä. Paisi meillä.

Blondi tekee 20:n keikan kiertueen Eurooppaan tänä kesänä ja myös Lontoon Kew Gardenin Picnic konsertti, heinäkuun 11:sta, olisi varsin houkutteleva.

PS: Sunnuntai klassikot ovat soineet helmikuusta 2008 ja tämä on ensimmäinen Blondin biisi jonka soitan… Onneksi muilla blogeilla sitä on päässyt kuulemaan 🙂

HAUSKAA KESÄÄ!

VR:lle kiitosta! Ja vähän muillekin!

VR saa harvemmin nykypäivänä kiitosta, mutta tässä sitä tulee. Ajelin tänään reippaasti tuplamatkat Helsinkiin ja takaisin, ihan mielissäni. Kävin päivällä työasioissa Helsingin keskustassa ja tulomatkalla unohdin asiakirjakassini junaan. Se ei varmasti painanut tarpeeksi, jotta saatoin sen unohtaa. Todellisuudessa laskin sen tavallisuudesta poikkeavaan paikkaan ja niinpä en huomioinut sitä ennenkuin juna oli jo liikeessä eteenpäin.

Kävelymatkani aikana soittelin sitten ensin Fonectan numerohakuun, josko VR:lle löytyisi jokin numero jonne soittaa tällaisissa tapauksissa. Eipä löytynyt, vaan oli annettu yleisohje, että löytötavarat toimitetaan Suomen löytötavarapalveluun. Avulias Sentraali Santra yhdisti kuitenkin HSL:n (Helsingin seudun liikenne) palvelunumeroon. Siellä minua palveli myös erittäin ystävällinen nainen, joka jopa soitti VR:lle välipuheluna josko sinne junaan voisi soittaa. Sellaista mahdollisuutta ei löytynyt. Päädyimme lopputulokseen, että viisainta kysellä sieltä löytötavaratoimistosta parin päivän kuluttua laukun perään. Tyydyin kohtalooni ja ajattelin mennä kahville.

Sillä välillä, kun puhuin tuota puhelua toiseen puhelimeen, niin sen junan konduktööri yritti soittaa minulle tuohon toiseen puhelimeen! En vain onnistunut kuulemaan sitä, kun puhelin oli  vielä asiakastapaamisen jälkeen äänettömällä. Konduktööri soitti uudellen hetken kuluttua ja kertoi yrittäneensä soittaa jotta olisin voinut mennä tuohon meidän asemalle hakemaan sitä laukkua, kun he tulivat takaisin päin. Siinä vaiheessa olivat vain jo kerinneet mennä ohitse. Hän tarjoutui jättämään laukun päärautatieasemalle konduktöörien taukotilan löytötavaralaatikkoon lapun kera, jos haen sen sieltä vielä tänään. Muutoin se matkaa sinne löytötavaratoimistoon. Unohdin kahvit ja ylen muikeana näin hyvästä palvelusta lähdin takaisin kohti Helsinkiä.

Rautatieasemalle päästyäni puikahdin pienestä portista sisään ja konduktöörien tupakkapaikalta löysin jälleen avuliaan mieshenkilön, joka kävi hakemassa laukun sieltä taukotuvan eteisestä. Onnellisena hyppäsin seuraavaan junaan ja tiukasti kassista kiinni pidellen selvisin kaikki romppeet mukana tänne koneen taakse takaisin.

Kiitos konduktööri! Valitettavasti en tiedä nimeäsi, jotta voisin kiittää kunnolla.

Loistavaa palvelua!

Sunday Classic – Teemasoitto 15

Kesällä soi musiikki mailla ja mantereilla. On festareita ja kyläjuhlia jokaiseen makuun. Mille niistä aiot mennä ja mitä aiot mennä kuuntelmaan? Tai mitä menisit kuuntelmaan tämän kesän aikana tarjolla olevasta laajasta festariesiintyjäskaalasta, jos päättäisit mennä?

Tämä teemasoitto ei rajoitu kotimaan rajojen sisäpuolella tapahtuviin festareihin!

Sunday Classic – 220511

Eihän tällaisena päivänä voi kun soittaa bluesia! Ei tullut maailman loppua, ei! Joten aamusta saakka on levylautasella soinut bluesin mestari, B.B. Kingi ja saatte tekin palasen huikeutta tähän sunnuntaihin:

– The Thrill Is Gone –

The Thrill Is Gone‘ on alun perin Rick Darnellin ja Roy Hawkins käsialaa vuodelta 1951. B.B. King levytti sen vuonna 1970 ja sen jälkeen biisi on tullut tunnetuksi ympäri maailman. Huikeaa soitantaa, huikeaa laulantaa. Toki biisistä on sittemin tehty roppakauplla versioita mm. seuraavien artistien toimesta: Peggy Lee (2010), Aretha Franklin (1970), The Manhattan Transfer (1995), Willie Nelson (2000), Mary Coughlan (2001), The Marshall Tucker Band (2003) ja monen muun.

Nautitaan! Aurinkokin paistaa 🙂

Paikalla 2011

Kesäkalenterien päivitys alkaa tänään tämän Haihatuksen Kesänäyttelyn kutsun myötä. Kaikille avoimena kansanjuhlana toteutettava avajaistilaisuus on 11.6.2011 klo. 15:00 eteenpäin Joutsassa:

– klikkaa kuvaa –

Kotimaan näyttelykiertueen jälkeen Haihatuksessa pysytään paikoillaan ja juurrutaan taiteen tilaan. Taiteilijakavalkadi on komea lista meille jo kuvien (tästä blogista löydät hakusanalla ‘Haihatus‘ ja Strechyard-kuvablogistani löytyy lisää kuvia) myötä tutuksi tulleista taiteilijoista, mukaan on tullut myös kiinnostavia uusia nimiä.

Paikalla! -kesänäyttely:

12.6. – 14.8.2011 päivittäin klo 11-18.

Pääsymaksu 8/7/2 € on koko kesän voimassa oleva kausimaksu.

Haihatus

Jousitie 70, 19650 Joutsa

 puh 040 5161703
haihatus@haihatus.net

Nähdään Joutsassa! Paikalla on elämyksiä!

Vuoden Puutarhakuvaaja maailmalla

Brittiläinen The Royal Botanic Gardens – Kew on valinnut vuoden puutarha- ja kasviaiheiset kuvat. Koko skaban voittajaksi selvisi, ammattivalokuvaaja, Colin Roberts  tällä kuvallaan:

– ‘Sea Thrift Flowersphoto by Colin Roberts

Kauniita olivat kuvat jokaisessa sarjassa. Erityisesti pidin ‘Ihmisiä puutarhassa’ sarjojen kuvista sekä mustavalkoisista kuvista niiden omassa sarjassa. Nautinnollista klikkailua, vaikka ei ne kaikki aivan luomukuvia tainneet olla. Upeaa jälkeä jokaisessa kategoriassa. Suosittelen.

Mikä upeinta, ystävämme Leena CombiPhotoBlog:sta pärjäsi hienosti parissakin sarjassa. Onnea Leena!

Sunday Classic – 150511

Tämä viikonloppu on ollut sen verran harmaa, että levylautasellekin on päätynyt melankolista musiikkia. Pääasiassa olen pyörittänyt siellä kerta toisensa perään Rod Stewartin vuonna 1996 ilmestynyttä albumia ‘If We Fall In Love Tonigt‘. Se rauhoittaa minua. Silloin kun oikein sieppaa, niin pussillenen nyykybiisejä korjaa vaivan kuin vaivan. Päivän biisi löytyy myös tuolta kokoelma-albumilta, jossa Rod laulelee niin omia vanhoja levytyksiään, kuin toisten artistien klassikkoja. Tällä kertaa on vuorossa cover, mutta Rodin kuuluisaksi tekemä sellainen:

I Don’t Want to Talk About It

Alun perin biisi on Grazy Horsen levyttämä ja Danny Whittenin kynästä lähtöisin. Ensimmäisen kerran se ilmestyi vuonna 1971. Olen aina pitänyt kuitenkin enemmän tästä Rod Stewartin versiosta ja linee niin, että sen olen ensimmäisenä kuullutkin. Rod levytti sen vuonna 1975 ja se oli mukana ensimmäisen kerran hänen ‘Atlantic Crossing‘ albumilla. Tästä biisistähän ovat tehneet covereita useampikin artisti, tässä linkki kuitenkin alkuperäiseen versioon. Alkuperäinen on liian country ja nyyhkyvedätys meitsin makuhermoille. Liika nyyhky on aina liikaa, vaikka kuinka sieppaisi. Grazy Horse on siis se sama bändi, josta Neil Young otti potkua uralleen 60-luvun lopulla.