Sunday Classic – 010511

Varsinaiset vappubiisit ovat rock’n roll maailmassa todella tiukassa. Joten joudumme kaivautumaan vuoteen 1968 ja tähän Rolling Stones helmeen:

Salt of the Earth

Biisi on Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kunnianosoitus työtä tekevälle kansalle. Biisi löytyy ‘Beggars Banquet‘ albumilta, joka on bändin seitsemäs albumi. Albumilta löytyy muitakin kantaa ottavia biisejä, kuten ‘Street Fighting Man‘. Eletään levottomia aikoja; Vietnamin sota kirvoitti biisintekijät marssimaan Lontoon kaduille ja Pariisin opiskelijamellakat toimivat insipiration läheenä. Päivän biisi on kuitenkin, Jaggerin mukaan, täynnä kyynisyyttä, sillä valta on harvojen käsissä.

Kippis!

Hauskaa Vappua!

19 comments on “Sunday Classic – 010511

    • Tuima,
      Mitä ihmettä…? Tämä ja tuo albumi ovat sitä parasta Rollaria! Ei tosin ole tainnut meillä päin yltää radiosoittoon. Kannattaa kuunnella koko albumi putkeen.

    • Yaelian,
      Tämä sopii vieläkin päivän teemaan. Ja juuri kuulin uutisita, että ennätymäärä ihmisiä on tänään osallistunut vapun viettoon kaduilla ja toreilla.

  1. Tämä on parasta! En kykene sanoin kyllin ylistäämään tätä laulua, tätä albumia, tätä orkesteria. The greatest rock ‘n roll band in the earth!

    • Tommi,
      Jes! Tämä albumi on maailman parasta ja maapallonkin🙂 bändikin on siellä top kolmosessa, järjestys vaihtelee kakkosen ja kolmesen välillä aikojen mukaan. Mä tykkäsin Rollareista paljon enemmän ennen kuin näin ne livesti. Se oli liian steriiliä.

  2. Mitä mä oikein kirjoitin? Vappuvaikutus… ei earth vaan world… Niinhän taannoin bändin keikat alkoivat, että kuuluttajan ääni totesi: “The greatest rock ‘n roll band in the world The Rolling Stones”. Ja ääni oli oikeassa.

    • Ei vaputus haittaa. Asia ymmärretty🙂 toissa iltaisessa Chuck Berry dokkarissa Teemalla Keith oli mukana hyvässä roolissa. Passasivat upeasti yhteen.

  3. Minun täytyy nyt tunnustaa että minuun ei ole Rollarit ikinä kolahtaneet yhtään, jotenkin vain minulle liian perusrokkia josta en saa oikein irti sävyjä. Menevät sikäli minulla samaan sarjaan kuin vaikka AC/DC, eli bändejä joita en jaksa kuunnella mutta joilla on eittämättä todella tunnistettava oma saundi/tyyli, niin että jo parin sekunnin pätkästä yleensä tunnistaa kenestä oli kyse.

    Minä olen missaillut viimeiset klassikot kun näin keväällä pitää sunnuntaisin niin kiirettä. Ja pääsiäisenä meni kalenteri sekaisin, tajusin maanantaina klassikkopostausta suunnitellessa että sunnuntaihan oli eilen – öh.
    Nyt täytyy varmaan koittaa ryhdistäytyä, ennenkuin iskee kesäloma!

    Ja hyvää vappua! -Sikäli siitä on enää mitään jäljellä (vähän myöhässä taas…)😛

    • Uuana,
      Hitaalla meno ei haittaa, niillä junilla mennään millä keritään. Olet taas tietysti ollut ottamassa todella upeita kuvia🙂 Sikipä meille tulee klassikoiden ensimmäinen kesäloma, että keritään tehdä kesää.
      Rollarir on bändi, josta joko pitää tai sitten ei. Tällä albuilla bändi palaa R&B juurilleen ja näistä biisistä löytyy bändin hienous. Kannattaa kuunnella koko setti ja myös niitä alkuaikojen biisejä putkeen. Myöhempinä aikoina ei enää näiden kaltaisia helmiä ole tullut. Ehkä pari.

  4. Tätä biisiä ei todellakaan soiteta usein, mutta hieno se on. Ja sanoituksensakin puolesta ihan tätä päivää: nostakaamme malja heille, “who need leaders but get gamblers instead”.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s