Tämä viikonloppu on ollut sen verran harmaa, että levylautasellekin on päätynyt melankolista musiikkia. Pääasiassa olen pyörittänyt siellä kerta toisensa perään Rod Stewartin vuonna 1996 ilmestynyttä albumia ‘If We Fall In Love Tonigt‘. Se rauhoittaa minua. Silloin kun oikein sieppaa, niin pussillenen nyykybiisejä korjaa vaivan kuin vaivan. Päivän biisi löytyy myös tuolta kokoelma-albumilta, jossa Rod laulelee niin omia vanhoja levytyksiään, kuin toisten artistien klassikkoja. Tällä kertaa on vuorossa cover, mutta Rodin kuuluisaksi tekemä sellainen:
– I Don’t Want to Talk About It –
Alun perin biisi on Grazy Horsen levyttämä ja Danny Whittenin kynästä lähtöisin. Ensimmäisen kerran se ilmestyi vuonna 1971. Olen aina pitänyt kuitenkin enemmän tästä Rod Stewartin versiosta ja linee niin, että sen olen ensimmäisenä kuullutkin. Rod levytti sen vuonna 1975 ja se oli mukana ensimmäisen kerran hänen ‘Atlantic Crossing‘ albumilla. Tästä biisistähän ovat tehneet covereita useampikin artisti, tässä linkki kuitenkin alkuperäiseen versioon. Alkuperäinen on liian country ja nyyhkyvedätys meitsin makuhermoille. Liika nyyhky on aina liikaa, vaikka kuinka sieppaisi. Grazy Horse on siis se sama bändi, josta Neil Young otti potkua uralleen 60-luvun lopulla.
Parallel Lines 
Tämä yhdessä In A Broken Dream ovat ehdottomasti parhaat Rodin kappaleet. Voi herrajumala, miten monta kertaa pienessä viinissä onkaan itkenyt noiden kappaleiden tahtiin. Ihania, ihania.
Otetaan joskus matkamusiikiksi!
Onneksi on harmaita sunnuntaipäiviä.
Kuka sitä kyynelehtimistä pienessä autossa kestäisi hukkumatta, Susupetal!
Tämä biisi kuuluu eittämättä kaikkien sydänsuruja potevien ja murheen murtamien soittolistalle. “I don’t wanna talk about it.”
Viides rooli, And I never will… Ei taida päteä tällä kertaa. Onneksi on mahdollisuus puhua, joskua 😉
Mullakin nostalgisia muistoja tästä laulusta;D
Yaelian, kerro lisää!
Raspi kurkun äänellä Stewartti laulaa, kuin pulloharjalla olisi kurkkua raspattu.
Mitä elämä olisikaan ilman musiikkia, monet tunteet jäisi heikoimmiksi. Niin terapeuttistahan on.
Toivottavasti päiväsi jo valaistui.
Tämä pilvinen, tuulinen ja kylmä päivä latistaa päivääni.
Liplatus,
Tällä kertaa taidetaan rämpiä niin syvällä, että aurinkokaan ei taida tuoda valaistusta. Hämmentää enmmälti. Keli on ollut todella viileä koko viikonlopun. Toisaalta odottelin enemmän sadetta.
Tosi nyyhky biisi! Rodin tulkinta on tutuin, en edes tiennyt ettei kappale ole alun perin hänen. Mutta kyllä tuo Crazy Horsen tulkintakin menee. mr raspikurkku vaan antaa uustulkinnassaan laululle lisäsävärit.
Tuima,
Pulloharjablues on nyt pop!
Juu, liikaa siirappia on ällöä, liika nyyhky on liikaa. Rodin raspikurkku sopii mainiosti tähän, tuttu biisi, ja kaukaa. Ehkä liiankin kaukaa.
Hirlii, onneksi näitä tarjoillaa vain kerta-annoksina 🙂