Sunday Classic – 290112

“Ticking away the moments that make up a dull day 
Fritter and waste the hours in an offhand way”

Kuvaavasti alkaa päivän klassikon säkeet ja sellainen se oli päiväkin. Aina käy näin kun pitäisi olla jotain tärkeää valmiina, että tietsikka alkaa sekoilemaan urakalla. Aamulla tämä ilmoitti jostain Acrobat Readerin aiheuttaneesta virheestä ja vaati backup-kopioiden tekemistä. Siihen hommaan upposi koko päivä ja kuusi DVD-levyä. Ei harmainta aavistusta mitä se kopioi niin kauan, sillä olen pitänyt tämän koneen suhteellisen tyhjänä. Kaippa sinne meni kaikki ohjelmatkin. Tiedostot tallensin vielä varuilta ulkoiselle kovalevylle. Kirjoitushommia pysytyin onneksi tekemään iPadillä, mutta varsinaiset päivän hommat alkavat vasta nyt. Argh! Että mä inhoan tällaista. Ehkäpä otan opikseni, vihdoinkin, että en jätä aina kaikkea viime tippaan!

“Every year is getting shorter, never seem to find the time
Plans that either come to naught or half a page of scribbled lines”

– Time –

Päivän biisi on siis Pink Floydin klassikko ajan hukkaan heittämisestä vuodelta 1973. Komeaa kellojen soittoa on käyty äänittämässä antiikkitavarain kaupoissa. Biisi löytyy yhtyeen ‘The Dark Side of the Moon‘ -albumilta.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Laittakaa kommenttilootaan ehdotuksia teemasoitolle, kiitos.

♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Jatkan naputtamista.

Sunday Classic – 220112

Tehdäänpäs poikkeus näin presidentin vaalipäivän kunniaksi ja soitetaan tuplat. Aluksi aivan tuoretta musiikkia. Muistutukseksi. Rankka on polku tiedossa.

The President

Snow Patrol on Pohjois-Irlantilainen bändi, joka julkaisi tämän biisin ‘Fallen Empires‘ albumilla viime vuoden marraskuussa.

Ja jos tänään tulosten julkaisun jälkeen tuntuu siltä, että oma ääni meni hukkaan.  Tai jos tulos ei miellytä mitenkään päin, niin lohdutukseksi voi kuunnella seuraavan Dead Kennedys -biisin:

Holiday In Cambodia

Kai sinne jostain lippuja saa!

Edit klo 20:33 Unohdin mainita että tuo Dead Kennedys biisi on vuodelta 1980 ja se on peräisin niinkin messevän nimiseltä albumilta kuin ‘Fresh Fruit for Rotting Vegetables‘. Aikapeilauksen kautta katsottuna, nykyisin pitäisi mennä lomailemaan ilmeisesti Pohjois-Koreaan.

Sunday Classic – 150112

Kermakuorrutteinen sunnuntai tarjolla:

– Cream –

Princen kermassa on jotain sellaista imelyyttä kuin oikeassakin kermavaahdossa: toisaalta öklöttää, toisaalta ei saa tarpeekseen. Biisi on vuodelta 1991 ja nousi ykköseksi listoilla, ainakin valtamerten takana, ja se löytyy albumilta nimeltään ‘Diamonds and Pearls‘. Prince oli tuohon aikaan vielä Prince ja soitteli The New Power Generation -bändinsä kanssa. itse asiassa Prince taitaa nykyisin olla jälleen Prince ja The Artist nimi on päätynyt sulkuihin. Enjoy!

Please, Mr. Postman

Tämän blogin 1000’s postaus passaakin tehdä Mustaa ja valkoista blogin viikkohaasteeseen vastatessa. Siellähän on inspiration lähteenä The Beatles -poikien versio ‘Please, Mr. Postman‘ -biisistä:

Laulun sanojen mukaisesti se nykyisin menee, että postipojalta joutuu anelemaa kirjeitä. Ei tule enää siihen malliin käsin kirjoitettuja kirjeitä kuin muinoin. Ihmekös tuo, kun kaupoista ei löydy enää kauniita kirjepaperisettejä. Niinpä värkkäsin tuollaisen sabluunan ja aloin tekemään kierrätyskirjekuoria. Mainoslehtiset ovat hyviä, samoin vanhoista lehdistä saa mainioita kuoria aikaiseksi. Kirjepapereiksi löytyy kaiken laisia värillisiä papereita ja niitähän voi myös tehdä itse paperimassasta.

20120114-213958.jpg

an envelope factory

HaloEfektin kanssa ollaan ikämme kirjoitettu paljon kirjeitä toisillemme. Viikkovauhti on toisinaan ollut huimaa, parikin päivässä. Palattuamme tähän mainioon viestittelytyyliin mennään vielä hieman maltillisemin. Kesästä saakka ollaan viritelty kirjeiden kirjoittamisen kulttuuria pysytyyn ja pidetty postipoikia kiireisinä.  Sähköpostin staattisuus on tylsää ja niitä saa duunissa kirjoitella kyllästymiseen saakka. Blogin kautta on voinut pitää silmällä kuulumisia yleisellä tasolla ja naamakirjan pinnallista höpötystä meikäläinen ei jaksa kuin hetkittäin. Twitteriin en ole vaivautunut, näin runsassanaiselle se voi olla hankala paikka. Puhelimessa emme ole koskaan tykänneet juoruta. Kirjeet ovat ihania! Mikä sen mukavampaa kuin juoda iltakahvia rankan työpäivän päätteeksi kirjeen ääressä.

20120114-214020.jpg

valmis kirjekuori

Alkakaas ihmiset kirjoittamaan kirjeitä, niin josko niitä sieviä kirjesettejä taas alkaisi tulla kauppojen hyllyille!

Perinteet kunniaan!

Sunday Classic – 080112

Jos tässä meinaa tammikuusta selvitä niin täytyy ottaa hampaat esiin:

– Barracuda –

Kuulostaa niin kasarimeiningiltä, vaikka tämä Heartin biisi on vuodelta 1977. Biisi löytyy ‘Little Queen‘ -albumilta ja taisi kipaista soittolistojen kärkisijoille, tai ainakin sinne päin. Ja kyllä siinä vieläkin on jotain maagista menoa. Pitäisi soitella Heartia toisenkin kerran, sillä tältä bändiltä löytyy upea repertuaari kansanlauluista tähän rockimpaan tavaraan. Wilsonin siskosten lauluäänet toimivat myös hyvin.

PS. Kovin harvassa biisissä muuten makoillan rikkaruohojen seassa…. Heh!

Räppiä ja rätinää

Vuosi vaihtui ja hetken pohdiskelin josko tässä pitäsi jonkin sortin lupauksia tehdä. No, se on tässä huushollissa todettu turhaksi. Muuttuvat matkan varrella. Ja sitten keksitään uusia sopivan tilaisuuden tullen. Niin myös nyt. Viime vuoden tavoitteissa oli tällaisia muroja:


Aika hyvin niiden kanssa pärjäsin, erityisesti palsternakkalaatikko maistui erityisen hyvälle. Mustan Jopon myin ja valkoiset luistimet odottaa käyttömahdollisuuksia. Pensselit ovat edelleen haudattuina ja Napolin matkasta haaveillaan.

Tälle vuodelle voisi päivittää seuraavaa:

– eväitä reppuun2012 –

Kesken eräisten hommien tekemiseen on hyvä pitää teemaviikkoja pitkin vuotta. Ne tomii yllättävän hyvin. Tuskin sitä sellaista elotilaa koskaan tulee, ettei olisi joitain kesken eräisiä hommia tekemättä. Joten ei stressiä niistä. Eikä oikeastaan enää paljoa muustakaan. Hetkellisesti olen päässyt kokemaan stressittömiä olotiloja. Tuntui aika taivaalliselta. Katsotaan mihin saakka näillä eväillä päästään. Tavoitteena vieläkin enemmän stressittömiä ajan jaksoja.