Sunday Classic – 260212

Aamulla Flipboardista uutisia lueskellessani huomasin tuoreen tiedon Rolling Stone -lehden sivuilta, että suursuosikkini Supertrampin Roger Hodgson on lähtenyt bändin kanssa kiertueelle soolokeikkavuosien jälkeen. Kyseessä ei kuitenkaan ole Supertramp, jonka Hodgson jätti jotakuinkin 30 vuotta sitten, vaan uusi kokoonpano. Soittolista taitaa kuitenkin pääasiassa koostua noista 70-80 lukujen helmistä.

Hide In Your Shell

Biisi on Roger Hodgsonin käsialaa ja löytyy Supertrampin vuonna 1974 julkaistulta ‘Crime of the Century’ -albumilta. Sehän on yksi maailmankaikkeuden parhaita albumeja ja sieltä on soitettu täällä myös aiemmin ainakin ‘Dreamer‘ ja albumin nimikappale.

Niinhän siinä taasen käy, että kiertue ei Suomeen saakka yllä. Saksaan tai Hollantiin pitäisi matkustaa keskikesällä, jos tuota herkkua livesti haluaisi päästä nauttimaan. Jaa, mutta mikä ettei, matkustetaanhan sitä typerempienkien asioiden perässä 😉

Ja nyt kaikki ulkoilemaan ja nauttimaan tuosta komeasta lopputalven auringosta!

Roses are red

Tänään olen pohdiskellut ruusuja ja miten pieleen niiden valotuksen kanssa voi kesän kirkkaina päivinä mennä. Pahimmillaan ne ovat vain yhtä punaista mössöä, kuten tuon kollaasin oikeassa yläkulmassa on tapahtunut. Kuvankäsittelyllä niistä saa jotain irti, mutta aikamoisella väännöllä. Valo on lisääntymässä, niinpä täytyy ottaa kevään askareeksi punaisen sävyjen säätö kamerassa ja kuvailla paljon punaista heti kun sitä ilmenee.

20120224-194844.jpg

roses are red

Irwikissin viikonlopun värinä on muuten punainen. Pidän näistä väreillä teemoitetuista viikonlopuista ja aina jännityksellä odotan mikä väri viikonlopuksi putkahtaa. Sitten onkin mukava kuva-arkistoista kaivella teemavärin mukaisin kuvia. Tuolla Strechyard-blogissahan niitä olen pääasiassa julkaissut, toisinaan myös Backyard Beauties -blogissa. Siellä menikin koko tämä viikko viime viikonlopun värin innoittamana. Niin mukavaa se on!

Ruusuista viikonloppua kaikille!

Meillä ei tarvii siivota

Tämähän alkaa käydä lupaavaksi:

– alkoi romina ja kolina pihalta kuulua, kiukkuinen sellainen (kone voi myös kuulostaa kiukkuiselta kun kaasua painetaan hätäisesti)

Siistin leikkauksen se oli tehnyt:

– auton edessä oli saman moinen

Ulko-oven eteen oli ilmaantunut tällainen:

– jonkinlainen rajaus siihen oli tehty

Vilkaisin ylös:

– ilmankos eivät olleet välittäneet siitä oven edestä lumia luoda!

Äkkiä karkuun!

Peremmällä riemuitsin:

Meillä ei tarvitse siivota!

Jos mattotelineen tason standardikorkeus on n. 70 cm, niin onhan tuota lunta sitten ainakin 80 -85 cm.

Että tällainen soppa! Vetelemmäksi käy, jos tuo vesisade vielä kauan jatkuu.

“Fiksusti hoidettu kiinteistö voi hyvin!”

Noin komeasti sanotaan Lassila & Tikanojan nettisivuilla. Totuus lienee unohtunut, sillä tässäpä kuvakollaasi meidän pihasta tältä iltapäivältä:

– meidän parkkipaikka 20.2.2012 klo 14 –

Ja ei ole muuten tilanne muuttunut miksikään auraamisen suhteen noiden kuvien ottamisen jälkeen! Tämä on aivan käsittämättöntä palvelua tuollaisen lumimyräkän jälkeen!!! Toki ymmärrän, että kiirettä piisaa, mutta nyt on jo mennyt pikkasen turhan kauan aikaa. Ovat tietysti kypsyneet niistä kaikista valituksista, joita naapurit ovat tehneet ja iskevät tänne aamuyöstä kolistelemaan!

Kävin päivällä kaivelemassa autoa tuolta kinoksesta, mutta ei sillä ajamaan kuvitellut lähtevänsä parkkipaikan lumimäärästä johtuen. Eivät olleet naapuritkaan pääseet töihinsä autoillaan aamulla lähtemään. Ei päässyt edes tuon kiinteistöhuoltoyhtiön oma roska-autokaan tyhjentämään roskiksia, hah hah! Se oikeasti hieman hymyilytti. Hymy hyytyi nopeasti huomatessani naapurin pyörätuolissa liikkuvan henkilön yrittävän läpi kinoksien kotio kohti, avustajan luodessa lunta edessä, tilataksi ei päässyt pihaan. Menin auttamaan ja niinhän siitä tuli hyvä hyötyliikunta tunti ja toista pihapolkuja auratessa.

Ei pitäisi haalia niin paljoa hommia, jos ei pysty hoitamaan!

Raportoin sitten aamulla moneltako ne tuli… vai tuliko…

Sunday Classic – 190212

Vuosi ja rapiat on kulunut edellisestä Elvis Costellosta, joten eiköhän mennä asiaan. AVA -kanavalta tulee Elvis Costellon sarja, jossa hän jammailee sekä keskustelee uusien ja vanhempien starojen kanssa. Tuo ohjelma tulee puolen yön maissa lauantai-iltaisin. Onneksi se on nähtävissä kanavan tarjoamassa Katsomossa ja myös telkkarittomat ja muut, joilla tuo kanava ei näy, pääsevät katsomaan sitä. Eilisessä ohjelmassa kuultiin tämä upea klassikko:

– Alison –

‘Alison’ löytyy Costellon ensimmäiseltä albumilta, My Aim Is True, vuodelta 1977. Biisi on noteerattu Rolling Stone -lehden ‘The 500 Greatest Songs of All Time‘ -listauksesta sijalta 318. Minun listalla se olisi tietenkin paljon korkeammalla, mutta senhän te jo tiedätte 😉

Sunday Classic – 120212

Sunnuntain klassikoissa soitellaan tänään siis TV-show -musiikkia.

Tämä osoittautui vaikeammaksi tehtäväksi kuin osasin kuvitella, kunnes muistin biiseistä parhaimman mitä telkkariohjelmien alkupätkissä on kuultu. Tosin tämä biisi kuultiin ensimmäisen kerran elokuvassa vuonna 1970, josta TV-sarja muotoitui. Ensiksi TV:ssä kuultu alkupätkä:

–  M*A*S*H Theme Song –

Ja sitten laulettuna täysversiona:

Suicide Is Painless –

Suicide Is Painless‘ on Johnny Mandelin säveltämä ja esittämä sekä Mike Altmanin sanoittama. Mike on leffan ohjaajan, Robert Altmanin, poika ja sanoitti biisin ollessaan vasta 14 vuotias. Biisi on tullut tutuksi lähinnä M*A*S*H TV-sarjan alkutunnarina. Tuo sarja pyöri jenkkilän televisioissa vuodesta 1972 aina vuoteen 1983, ollen yksi pisimpään esitetyistä ja suosituimmista sarjoista TV-historiassa tuohon aikaan. Tuo viikottain ruudussa nähty komedia kertoo Vietnamin (ja vähän Koreankin) sodassa olleesta kenttäsairaalasta ja sen tapahtumista. Osa sarjan tapahtumista perustui todellisiin tapahtumiin. Sitä en tiedä onko tuota sarjaa koskaan nähty Suomen televisiossa, mutta elokuva ainakin on täällä pyörinyt. Jos yksi TV-sarja pitäisi ostaa digiboxina, niin tuohan se olisi!

Biisihän on niin hyvä, että siitä kehtaa kuunnella vielä Manic Street Preachers -bändin versio vuodelta 1992:

Marilyn Mansonin vuoden 2000 versio on myös aivan kelpo. Lähes.

So lovely… so-o-o-o-ooooo!

Mymskä otti ja alkoi herättelemään tätä blogia talvihorroksesta paiskaamalla ihanaisen palkinnon ja sen perässä roikkuvan meemin. Kiitos Mymskä!

Meemittelyssä haastetaan kertomaan viisi asiaa itsestänsä, jota ei ole aiemmin kertonut tässä blogissa. No höh, tällainen lörppä kun olen niin kaikkihan se on tullut jo kerrottua. Nyt pitää oikein ruuvata, etenkin kun näiden pitää olla aivan sattumanvaraisia tietoja:

  1. Pidän geometrisistä muodoista. Säännönmukaisuus hivelee silmää ja sellaisia katsellessa tulee rauhallinen olo.
  2. Keräilyharrastukseni on löytänyt uuden kohteen (vanhojen lisäksi) parkkitalojen paikoitusautomaattilipukkeiden muodossa. Ne on äärettömän käteviä muistilappuina autossa.
  3. Lopetin kaikki lehtitilaukset, paitsi viikonlopun Hesarit. Lukemista riittää silti about viideksi vuodeksi eteenpäin (se keräily… prrrr…).
  4. Olen samalla alalla kuin nuoruudessa tavoitteeksi asetin, tosin nykyistä ammattiani en olisi osannut kuvitella. En osaa vieläkään…!
  5. Kulmakarvat ovat alkaneet muotoutua naisellisimmiksi, toisin kuin vuonna 2009 tässä kirjoituksessa puhisin.

Ja sitten ne viisi, jotka kuuluu haastaa mukaan: Halo Efekti, BLOGitse, eMMä, Realistinen optimisti ja Hymyilevä eläkeläinen ovat kirjoittajia mukavien blogien taustalla ja näin haluan muistaa heitä tällä ‘One Lovely Blog’ -huomiolla.