Minimaailmatkin nostivat päänsä kohti aurinkoa kuuran keskeltä tämän päivän loisteessa:
– 9:42 –
Edit 14.11 klo 6:58: Miiwi ja Arleena pääsivät myös nauttimaan eilisestä auringosta.
PS: Linkittelen näitä tänne sitä mukaan kuin löydän ja kerkiän 🙂
Nov
13
2012
Parallel Lines 
Oi, kun onkin kaunista rahkasammalpeitettä!
Ihana kuva ja aurinko paistelee siellä jossain!
Harakka,
Aamupäivän helmiä tämä 🙂
Hienosti jaksavat töröttää taivasta kohti! 🙂
eMMä,
Aivain kuin olisivat innostuneet uuteen nousuun.
Upea kuva! Luulisi ihan kesän olevan, huurre paljastaa marraskuvaksi.
Kiitos Miiwi,
Toimii hyvin kontrastina tuo huurre. Olisipa vain ollut aikaa pysähtyä pidemmäksi ja kuvailla hartaudella 😉
Kyllä hattivatit tietää mihin pitää kurottaa! Ihana kuva.
Kiiris,
Hattivatit kiittävät aurinkoa lumostaan.
Oho, melkoisen “tulisia” nousukkaita! 😉 Nyt on kyllä mennyt minulta marraskuun selättämiset ihan ohi. Sitä se susirajan takana oleminen teettää. Ajatuksissa olet, vaikken ole jaksanut nyt hetkeen blogeja lukea enkä edes omaani päivittää.
Elegia,
Ihana pilkahdus sinusta täällä 🙂 Hiljaista on tälläkin rintamalla, ne hommat taas rassaa, you know. No, eiköhän tämä tästä. Auringossa 🙂
Maasta nousee lämmintä aurinkoenergiaa.
Arleena,
Ihana huomio 🙂
Nyt on aurinko siirtynyt vallan hellimään etelän puolen ihmisiä. Täällä satelee päivittäin räntää ja lunta vuoron perään.
Aimarii,
Hetkittäistä se vain, eilen jo palasi peruskeli.
Jopas. Mistä kummasta löydät aina kuvantäydeltä aurinkoa tämän harmauden keskeltä?
Deme,
Etsivä löytää 😉
Ohhoh, jaksaisipa itsekin törröttää noin ryhdikkäänä ja valoisana 😉
Susuptal,
Kokeileppa pukeutua vaikkapa tuon värisiin vaatteisiin, niin johan tulee ryhtiä 😉
Pingback: marraskuun valo 2. « Foto
Siistiä. Siinä ei pakkanen päätä pakota.
Kiitos Vaiheinen 🙂
Varpaita vain…
Hienoa sammalminiviidakkoa, oikein kristallilattioilla. Marraskuu on minusta parhaimmillaan kaikkea muuta kuin tappavan harmaa. todella hienoja ja syviä värejä löytyy luonnosta paljon, niin kauan kun maa on sula. Ainoa vaiva on että päivät lyhenevät jo kovasti.
Itseltä ovat menneet hienot kuura-aamut ihan ohi tänä syksynä. Työaamuina ei ehdi katsella ympärilleen, ja vapaapäivinä en ole suoraansanoen vain viitsinyt herätä tarpeeksi aikaisin.