Tänään minua alkoi sen verran sieppaamaan nämä pilvet ja pimeys, että nappasin kameran kainaloon ulos lähtiessä. Ajatuksena kokeilla irtoisiko tuolla synkeydessä jotain, riittääkö luxit. Ennen lähtöä kuukkeloin Lappeenrannan luontokohteet ja tutkin kartasta potentiaalista kuvauskohdetta. Matka suuntasi ohitse tehtaiden, Saimaan rannalle. Viralliseen luontokohteeseen saakka en aivan päässyt, kun matkan varrelta löytyi muuta mielenkiintoista.
Tehdas tuprutti lisää harmautta taivaalle luoden varsin epätodellisen tunnelman.
Paperitehtaan luodoilla roskatkin ovat arvotavaraa.
Ja vedessä kelluu rahaa. Lienee peseytymässä.
Aikani tehdasmiljöötä kuvattuani käänsin katseeni tien toisella puolella olevalle pienelle lahden poukamalle.
Jäät leikkivät veden alla luoden pettävän kauniin maiseman.
Jäälohkareet loivat hyvän alustan heijastuksille joita vain railot rikkoivat.
Jäänpalaset kerääntyivät nippuun rantaa lähestyessään. Ollen varsin taiteellisia.
Jollei varsin haamumaisia.
Lahdenpoukaman kalliot valuivat kauniisti veteen.
Jäkälöitynyt risukko loi hyvän kontrastin sammaleituneelle kivikolle.
Veden päälle taipuneet oksat tanssivat kevään odotusta.
Tämä poukama viehätti minua suuresti monimuotoisuudellaan.
Poislähtiessä aurinko kurkisti hetken, kullaten rantakaislikon ennen iltahämärän laskeutumista.
Luxit riitti nippa nappa ja kuvattavaa löytyi yllättävän paljon. Kohde osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että uskon palaavani sinne toisinakin vuodenaikoina.
Parallel Lines 