Tänään minua alkoi sen verran sieppaamaan nämä pilvet ja pimeys, että nappasin kameran kainaloon ulos lähtiessä. Ajatuksena kokeilla irtoisiko tuolla synkeydessä jotain, riittääkö luxit. Ennen lähtöä kuukkeloin Lappeenrannan luontokohteet ja tutkin kartasta potentiaalista kuvauskohdetta. Matka suuntasi ohitse tehtaiden, Saimaan rannalle. Viralliseen luontokohteeseen saakka en aivan päässyt, kun matkan varrelta löytyi muuta mielenkiintoista.
Tehdas tuprutti lisää harmautta taivaalle luoden varsin epätodellisen tunnelman.
Paperitehtaan luodoilla roskatkin ovat arvotavaraa.
Ja vedessä kelluu rahaa. Lienee peseytymässä.
Aikani tehdasmiljöötä kuvattuani käänsin katseeni tien toisella puolella olevalle pienelle lahden poukamalle.
Jäät leikkivät veden alla luoden pettävän kauniin maiseman.
Jäälohkareet loivat hyvän alustan heijastuksille joita vain railot rikkoivat.
Jäänpalaset kerääntyivät nippuun rantaa lähestyessään. Ollen varsin taiteellisia.
Jollei varsin haamumaisia.
Lahdenpoukaman kalliot valuivat kauniisti veteen.
Jäkälöitynyt risukko loi hyvän kontrastin sammaleituneelle kivikolle.
Veden päälle taipuneet oksat tanssivat kevään odotusta.
Tämä poukama viehätti minua suuresti monimuotoisuudellaan.
Poislähtiessä aurinko kurkisti hetken, kullaten rantakaislikon ennen iltahämärän laskeutumista.
Luxit riitti nippa nappa ja kuvattavaa löytyi yllättävän paljon. Kohde osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että uskon palaavani sinne toisinakin vuodenaikoina.
Meinasin valita mielikuvani, en osannutkaan! Kannatti lähteä ns rumana päivä kameran kanssa kuvasafarille. Tehdaskuvat ovat mielenkiintoisia, maisemakuviat erinomaisia. Kirkas vesi ja peilaukset ovat mannaa ❤
Kiitos Kaari 🙂
Sitä piti vain päättää, että keskittyykö kuvaamiseen vai ulkoiluun. Kuvaaminen voitti ja raikas ulkoilu tuli hyvin sivutuotteena mukaan. Tehdaskuvaan lisäsin vähän HDR-suodatinta, vaikka en niistä oikeastaan pidäkkään. Nyt kokeilin tulisiko draamaa lisää, tulihan sitä.
Tuo tehdaskuva on eniten makuuni, luontokuvia näkee niin paljon, vaikka nämä luontokuvat ovat kyllä myös hyviä. Pidän tuosta hukkuneesta tuolla vedessä.
Reipas sinä! Minulle nämä hämärät päivät ovat hyvä syy nukkua päiväunia, kestoiltaan 4-6 tuntia…
Susupetal,
Äläs höpsi 😉 Mun luontokuvia et näe paljoa 😉 Vähän kasveja ehkä 😀
Oli ihan kiva keikka vetten äärille.
Joo, ei sulla ole luontokuvia, mutta muualla näkee.
Sitähän minäkin 😉
Löytyikin paljon katsottavaa ja vielä kuvauksellista. Hukkuneet jäät on mielenkintoinen ilmiö, ja näyttää hyvältä.
Virpi,
Yllättävän paljon pienellä alalla. No, pääasia olikin kuvaaminen tällä kertaa.
Eipä ollut lainkaan turha reissu. Luonnolla on niin monta ilmettä. Toivon, että itsekin oppisin kuvaamaan hieman enemmän paksun pilven verhoamia päiviä.
Kiitos Aimarii,
Paksujen pilvien päivät ovat todella haastavia ja lannistavia kameran kanssa touhuiluun.
Etteikö olisi harmaassa sävyjä – ja näkyy siellä seassa häivähdys radiant orchidiakin…
Hamalainen,
Taitaa harmaa olla laajaskaalaisin sävyttäjä.
Jees, pitkästä aikaa oikein ulkoilutit kameraa, kannatti todella, mielenkiintoisia kohteita löysit, hukkuneita jäitä ja haamujakin. Viimeisessä kaunis raukea tunnelma, voi hyvin mielin sulkea silmät.
Kiitos Sirokko,
Oli muuten viime hetket tuolle retkelle, ilmeisesti, tänään on nimittäin ripsutellut lunta. Vähän, mutta kuitenkin.