Tämä Etelä-Karjalainen markkinakansa piti vuorostaan Linnoituksella viikonloppuna markkinat. Vanhan linnoituksen miljöö loi aivan omanlaisensa tunnelman päivän tapahtumaan. Kansaa oli tänään mukavasti ja myyntikojuja hurjat määrät. Käsityöläiset ja herkkumaakarit siellä myivät tuotteitaan. Kiva oli kierrellä kameran kanssa ihastelemassa noita taidon näytteitä. Tässä kaupungissahan noita markkinoita piisaa pitkin vuotta, mutta nämä jouluiset ovat niitä kaikista herkullisimpia.
– Linnoituksen markkinat –
Kojut ja myyntitiskit pursusivat tavaraa, ilokseni pääasiassa käsin tehtyjä tuotteita. Jokelan pajun myyntikoju oli tietenkin ehdoton suosikkini ja muutaman pajunipun kanssa sieltä kotiin taivalsin. Näiden etelä-karjalaisten markkinavietti on kyllä aivan omaa luokkaansa. Mutta mikäs sen mukavampaa kaupankäyntiä kuin tuottajalta kuluttajalle suoraan ilman välikäsiä.
Toinen piirre, johon olen näissä paikallisissa ihastunut on aivan ventovieraille juttelemaan tulo. Harva se viikko minullekin tulee joku tuntematon juttelemaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa: hississä, leipomon jonossa, kaupan kassalla jne ja jutustelun aiheet ovat aina kaukana siitä tilanteesta. Todella piristävää touhua Espoon jälkeen 😀 Tänään kävi myös niin, kun kamerani kanssa siellä kuvailin hieman sivummalla vanhoja linnoituksen rakennuksia ja ortodoksista kirkkoa, niin eräs rouva lähestyi minua palattuani ihmisvilinään ja alkoi juttelemaan valokuvaamisesta harrastuksena. Oli kuulemma seuraillut touhujani jonkun puodin ikkunasta. Paikallinen valokuvauskerho oli markkinoilla myös isoine putkinensa, mutta ei tämä rouvakaan heihin kuulunut. Pohdimme nettifoorumeiden osallitumisen helppoutta ja palautteen tärkeyttä. Kiva kohtaaminen.
Parallel Lines 