Monivuotiset viljelykasvit

Kesälukemistokasan päällimmäisenä keikkui, Riikka Kaihovaaran “Riippumaton puutarha – Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet“. Lainakirjan ollessa kyseessä tunsin velvollisuudekseni lukea sen ensimmäisenä. Jonkin verran viivyttelin siihen tarttumista, koska lajityyppi on aika vieras. Yleissivistyksen piikkiin tämä menköön. Ja tämä postaus muistutuksena kuvata kirjassa ja tässä kirjoituksessa mainittuja kasveja, jos niitä jossain vastaan tulee.

Kirjan sivuilta kiinnostukseni herätti monivuotiset viljelykasvit. Kirjan lopussa on listaus oloihimme soveltuvista monivuotisista ruokakasveista. Joitain aivan tuttuja kasvien nimiä sieltä tuli vastaan, mutta suurimmalta osin aivan vierasta kasvustoa minulle. Kasvien historiasta kerrottiin kirjassa myös hivenen sekä niihen käytöstä keittiössä.

Lehtivihannekset:

Juurekset:

Mukulakasvit:

Sipulikasvit:

Tästä se varsinainen kuvausprojekti alkaa. Osan tiedän missä niitä kasvaa, osan olen jo kuvannut arkistojen kätköihin pölyttymään, osasta ei ole harmainta aavistustakaan mistä niitä mahtaisin löytää. No, pikkuhiljaa edeten. Backyard Beauties -blogistani löytyy vain muutama yllä listatuista kasveista:

Isomaksaruohokotkansiipilitulaukkapukinpartamaa-artisokkapeltopähkämöauringonkukkakarhunlaukka ja ruohosipuli

Kirjasta vain lyhyesti. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus, toisinaan raivostutti, toisinaan nauratti ja toisinaan pisti ajattelemaan. Se oli laaja katsatsaus nykyisille puutarha- ja maatalouden viljelymenetelmien korvaaville/vaihtoehtoisille tuontantomenetelmille. Kirjassa esiteltiin laajasti niin vuoro-, seka-, kaupunki-, aquaponic- ja metsäpuutarhaviljely, että kerkesin unohtamaan mitä se permakulttuuri oikeastaan tarkoittaa. Maasta, ihmisestä ja luonnon kiertokulusta huolehtimista ekologisin keinoin. Kirjan antoisinta luettavaa oli kuvaus maaperästä, veden ja ravinteiden kiertokulusta sekä maan eliöstöstä. Lukukokemusta hieman häiritsi nykyisen puutarhakulttuurin täysin lyttyyn lyöminen, kun samaan aikaan viitattiin nykyisen puutarhakulttuurimme ydinteoksiin viime vuosisadan alkupuolelta. Kaikkinensa ihan mukava lukukokemus ja kirjan lähdeluettelo oli niin laaja, että sieltä on helppo noukkia lisää luettavaa eri aihealueista ja syventyä paremmin erilaisiin viljelytekniikohin. Jos niistä sattuu olemaan kiinnostunut. Kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, että liikaa syydetään teollisesti valmistettuja lannoitteita peltoon eikä hyödynnetä luonnon tuottamia ravinteita niin pelto- kuin puutarhahommissa.

Linkit: