Keittelin perjantai-iltana kananmunia ja kattilaa liedeltä ottaessani loiskautin kiehuvaa vettä jalalle. Palovammahan siihen muodostui kylmennyshoidosta ja rypsi-laventeliöljy rasvauksesta huolimatta. Iho rullautui irti roikkumaan tuohon varpaiden viereen harmaana klönttinä ja alueen (n. 4 x 3 cm) reunat muuttuivat punaisen verisiksi sekä pieniä vesikelloja alkoi muodostumaan. Eilisen koippelehdin lähdes muistamatta koko asiaa, kunnes yöllä se alkoi jomottolemaan ja aamulla koko jalkapöytä oli turvoksissa, punainen ja askeltaminen sattui. Aikani pohdittua asiaa päätin soittaa päivystykseen ja sieltä kehoitettiin tulemaan näyttämään vammaa terveydenhoitajalle.
Pääsin sisään varsin sujuvasti sen suuremmin jonottamatta. Ja sitten se alkoi! Sain sellaisen ropotuksen siltä hoitajalta ettei ole moista ennen kuullut tuollaisessa paikassa. Ensin sain huutia, ennen kuin kerkesin sukkaa jalasta vetämään, että mokomaa asiaa nyt edes tulen näyttämään. Seuraavaksi sain kuulla kunniani, että odotin niin pitkään enkä mennyt heti perjantaina tai viimeistään lauantaina. Siinä motkottaessaan hoitaja puhdisti haavauman ja leikkasi sen rotkottavan nahan irti sekä suojasi ja sitoi sen. Kotihoito-ohjeissa tuli vielä seuraava litania, kun tunnustin ettei minulla ole kotona mitään rasvaista perusrasvaa. Minua naurattaa vieläkin, se oli niin huvittava tapaus kaikesta motkotuksestaan huolimatta!
– an ambulance –
TallennaTallennaTallennaTallenna
Parallel Lines 