Odotteleva tunnelma, huomisen uusia rajoituksia odottava. Mielessä poukkoilee ajatukset turhista asioista joita ei oikeasti tarvitse ostaa. Pitäisikö käydä ruokakaupassa… ei tarvitse. Ehkä sittenkin huomenna. Ja sitä rataa ne pyörivät. Päädyin iltapäiväksi ohjaamaan opiskelijaa työpaikalla ja loppupäiväksi toimistohommiin. Muutama kollega liikkui samoissa asioissa rakennuksessa ja muutama ei ollut lopettanut menemästä sinne aamuisin. Odottavat tiukennuksia. Pitkiä työuria omaavien ihmisten on vaikea muuttaa totuttuja rutiineja. Ehkä vielä niinkin käy.
The atmosphere is anticipating what tomorrow will bring with the new restrictions. Mind is full of thoughts about things one really doesn’t need to buy. Do I need to go to the grocery store… no. May be tomorrow. So it goes. Ended up to the work place this afternoon to guide a student with her assignments. Afterwards did some office work for a while. Few colleagues came around as well, some had never stopped to arrive there in the mornings. If you have a long work history at one place it’s hard to change your habits. May be it happens.
– No show! –
Do you want to buy my tickets?
— — —
Finland 700
Parallel Lines 