Olipa viikko! Työrintamalla tuntui että vauhti kiihtyy yli äyräidensä ennen kuin kesälomat koittavat. Ja sitten vielä niskassa roikkuva musta pilvi Äidin voinnista. Unet taisivat jäädä varsin vähille. Ajatukset sai pidettyä kasassa kun vain väänsi materiaalia opiskelijoiden nettiopintoihin eikä ajatellut muuta. Äiti voi olosuhteisiin nähden hyvin, hänet on nyt siirretty terveyskeskuksen kuntouttavalle osastolle. Saattaa olla että siellä menee pitkään. Oikea puoli on lähes kokonaan halvaantunut, käsi toimii hieman mutta sen puolen raajoissa ei ole pitoa. Puheesta on todella hankala ottaa selvää. Mieliala hänellä on ollut aivan hyvä ennen kuin tuli tämä siirto, tänään vaikutti hyvin ärtyneeltä saamaansa kohteluun. Täytyy nyt kannustaa jaksamaan sen kuntoutumisen kanssa. Eihän tässä muuta voi kun vierailulle ei pääse. Ikävä on kova.
What a week! At work it’s getting mad busy until the summer break arrives. Then there is the black cloud hanging about the welfare of my Mom. So I didn’t get much sleep this week. Only way to cope was to concentrate on creating material for the web based learning. Mom is doing as well as it is possible at the moment. They moved her to a rehab ward yesterday and I’m afraid she’ll stay there for a long time. The right side of her body is paralyzed, her arm is moving a little but there is no strength. It’s very difficult to make sense of her speech. Her mood has been good until the move, but today she seemed a bit irritated for some reason. All I can do is encourage her to the rehab path. Still no visits. I miss her so much.
– So many Barriers –
— — —
Finland 4395
Parallel Lines 