Social distancing – Day 40

Eristyksissä, niin käsittämättömän eristyksissä potilaat sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja hoitolaitoksissa ovat. Turvassa, mutta niin kaukana. Toivottavasti turvassa. Sain luvan viedä Äidille tabletin, puhelimen laturin, kuulokkeet, ja herkkuja, pistin kassiin vielä puutarhalehden ja Parane pian -kortin. Sydämeni lähes särkyi siinä osaston oven takana kun laskin kassin siihen oven viereen, soitin ovikelloa, otin muutaman askeleen taaksepäin, odotin oven avautumista ja sen avauduttua hoitaja nappasi kassin, kääntyi kannoiltaan ja nappasi oven kiinni. Korutonta. Pienen välähdyksen kerkesin näkemään jostain yhteiseltä tilalta vaikuttavasta tilasta jossa muutamia potilaita näytti olevan. Tuli hän hetken kuluttua takaisin tuomaan pyykkipussin mukaani ja siinä vaihtoi muutaman sanan. Aika ontto tunne oli poistua tyhjästä, lähes elottoman oloisesta terveyskeskuksesta. Ei tyhjä, vaan suljettu.

So isolated, unbelievable isolated are the patiences at the hospitals and nursing homes. Safe, but so far away. Hopefully safe. Got a permission to deliver Mom’s tablet, her phone’s battery charger, headphones, some sweets, a gardening magazine and Get well soon -card. My hart broke down when sat the bag by the ward’s door, rang the doorbell, took few steps back, waited for a nurse to respond, she did, crabbed the bag, and shot the door. Ascetic. I got a quick glimpse of a space with few patiences sitting down. She came back in few minutes and brought me a bag of laundry and the changed few words. I felt hollow when left that building that seemed to be empty. Not empty, but closed.

– Isolated – Part 2 –

— — —

Finland 4576