Eristyksissä, niin käsittämättömän eristyksissä potilaat sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja hoitolaitoksissa ovat. Turvassa, mutta niin kaukana. Toivottavasti turvassa. Sain luvan viedä Äidille tabletin, puhelimen laturin, kuulokkeet, ja herkkuja, pistin kassiin vielä puutarhalehden ja Parane pian -kortin. Sydämeni lähes särkyi siinä osaston oven takana kun laskin kassin siihen oven viereen, soitin ovikelloa, otin muutaman askeleen taaksepäin, odotin oven avautumista ja sen avauduttua hoitaja nappasi kassin, kääntyi kannoiltaan ja nappasi oven kiinni. Korutonta. Pienen välähdyksen kerkesin näkemään jostain yhteiseltä tilalta vaikuttavasta tilasta jossa muutamia potilaita näytti olevan. Tuli hän hetken kuluttua takaisin tuomaan pyykkipussin mukaani ja siinä vaihtoi muutaman sanan. Aika ontto tunne oli poistua tyhjästä, lähes elottoman oloisesta terveyskeskuksesta. Ei tyhjä, vaan suljettu.
So isolated, unbelievable isolated are the patiences at the hospitals and nursing homes. Safe, but so far away. Hopefully safe. Got a permission to deliver Mom’s tablet, her phone’s battery charger, headphones, some sweets, a gardening magazine and Get well soon -card. My hart broke down when sat the bag by the ward’s door, rang the doorbell, took few steps back, waited for a nurse to respond, she did, crabbed the bag, and shot the door. Ascetic. I got a quick glimpse of a space with few patiences sitting down. She came back in few minutes and brought me a bag of laundry and the changed few words. I felt hollow when left that building that seemed to be empty. Not empty, but closed.
– Isolated – Part 2 –
— — —
Finland 4576
Parallel Lines 
Raastavaa.
Äiti oli viime keväänä saattohoidossa hoivakodissa ja vuoroteltiin öin ja päivin hänen vieressään. Nyt se ei olis onnistunut.
Osan ottoni Emmä, raskasta se on varmasti aina.
Kuulostaa pussilta, joka varmasti lämmitti äidin sydäntä! Ja tablettihan mahdollistaa videopuhelut, joka on jo aika hyvä korvike, meillä on niitä ollut nyt viikottain anopin ja koko jälkeläisporukkansa kanssa. Onnea kevääseen! 🍀
Kiitos Timo! Vielä kun saa ne toimintaterapeutit opettamaan sen videopuhelun.
Surullista tämä aika on. Mutta tuskin sinäkään olisit halunnut ottaa riskiä, että tk:ssa, missä äitisi on, leviäisi korona, ja mihin jäljitys johtaisi. Ellet ole jo varmuudella testattu?
Paras suoja laitoksissa on yrittää kaikin keinoin olla saamatta ensimmäistäkään koronasairastunutta sinne.
Tsemppiä äidillesi kuntoutumiseen ja sinulle jaksamista huolen kanssa, mitenäiti pärjää….
Kiitos Aimarii! En tietenkään haluaisi virusta kantaa sinne ja se huoli tietenkin tuli kun ajattelin siellä käyntiä. Desinfioin kaikki viemiseni ja niin ne taisi tehdä hoitajatkin.
Vaikeita aikoja laitoksissa, asukkaiden lisäksi hoitajille. Mutta iloinen katse ja ystävällinen ilme ei olisi koronaa kehenkän tartuttanut. Jos oma äitini vielä eläisi olisi tämä aika todella hankalaa, tuskin uskallan ajatella. Voimia sinulle ja äidillesi.
Kiitos Millin! Siellä oli tänään puhelimen päässä jo kuntoutusta innokkaasti odottava Äiti. Se on hyvä merkki se.
On tämä tosiaan aikaa…
These are the days…
Raastavaa, niin omaisille kuin potilaille.
Hymy ei olisi maksanut mitään.
Tää on nyt tätä!
Hieno kuva ihan irrallaankin. Toivotaan että pääset pian tapaamaan äitiäsi. Itselleni tuli mieleen että hoitajalla olisi voinut olla hetki aikaa kertoa myös kuulumisia ja osoittaa empatiaa. Jaksamisia.
No, ovat varmaan aika kiireisiä siellä ja eivät halua altistua turhaan. Ymmärtäähän sen. Kiitos!