Päivät menee horroksessa Muorilla ollessa. En saa oikein nukuttua täällä, vaan yöt menevät unihäiriöiden kanssa kamppaillessa. Heräilen aamuyöstä ilmeisesti odottelemaan milloin kotihoito saapuu aamutoimille. Päiväunista vain haaveilen, kun täällä on nyt touhua ja tohinaa. Niin mukavasti ovat alkaneet kuntoutukset täällä kotona. Tänään kävi peräti kaksi terapeuttia ja hoitajat käyvät nyt kahden hengen tiimissä. Meikäläisen sosiaalinen eristäytyminen alkaa olla menneen talven lumia. Olin kolme päivää pois ja kuntoutumisessa on tapahtunut iso harppaus. Ihania tapahtumia tällaiset! Nukutaan sitten talvella.
I’m having a difficult time to get full night sleep here at Mom’s. I wake up before dawn to wait when the home care arrives to their morning routines with Mom. There are no change to take a nap these days. They’ve started the home recovery process and there’s quite often some kind of therapist here or the nurses. Looks like my social distancing is not possible at a moment as well as I would like it to be. I was gone three days and Mom is doing so much more already. Great news! I’m so happy about it! I’ll sleep in the winter time.
– A Dreamer –
— — —
Finland 7295
Parallel Lines 