Pitkälle on päästy näissä lauantain klasareissa etten ole soittanut päivän bändiä. Ja pitkälle muuten päästiin ennenkuin sekosin päivistä ja viime lauantainahan soittelin sunnuntaiklassikoita… Eikö kukaan huomannut? Ten Years After on yksi kestosuosikki ja sitä tarvitsee kuulla säännöllisen epäsäännöllisin välein. Bändi oli vireimmillään bändi oli vuosina 1966-1975. Bändi on perustettu aiemmin, mutta sen nimi oli silloin The Jaybirds. Bändi on tominut myös vuonna 1983 ja vuodesta 1988 asti se on pysynyt kasassa, toki erilaisilla kokoonpanoilla. Päivän biisi löytyy vuonna 1969 julkaistulta ‘Criclewood Green -albumilta.
We have gone a long way with these Saturday Classics until I play today’s band. And we’ve gone a long way without me making a mistake on the title, last Saturday I wrote from a memory Sunday… And no one noticed? The band, Ten Years After, is one of my all time favorites and I need to hear them every now and then. Ten Years After was before 1966 called The Jaybirds and after chancing it’s name they played until 1975. There were a reunion at 1983, but a short one. From 1988 they’ve been playing again in different casts. Today’s song is from ‘Criclewood Green‘ album that was released at 1969.
– Love Like A Man –
Parallel Lines 
Taas näitä bändejä, joita ei olisi muistanut ennen kuin taas luki nimen. Täytyy kyllä myöntää, etten oo näiltä mitään levyä kuunnellut, yksittäisiä kappaleita vain joskus. Mukavan selvä tuo perusmelodia, joka aina tulee alta selvästi välillä.
Joskus 90-luvulla joissain kekkereissä tuli näitä tuutin täydeltä ja silloin se vasta kolahti kunnolla ja ostin levyjä.
Minäkin tykkäsin tuosta kitarariffistä, ei hassumpaa ja eläytyvä solisti.
Mukavaa bluesihtavaa musiikkia tämä 🙂
Ten Years Afteria on tullut ihme kyllä kuunneltua aika vähän verrattuna moneen muuhun sen ajan bändiin. Joitain yksittäosiä kappaleita muistan, mutta muuten tuotanto on jäänyt vieraammaksi.
Pitääpä korjata tilanne!
Suosittelen!
Aika hyvä, en tosin musita olenko kuullut tätä aikaisemmin, mutta 10 Years After rings a bell.
Se oli aikas kova bändi aikoinaan, Jael. Tosin minulle kolahti kunnolla vasta 90-luvulla.
Kyllä Alvin Lee on omanlaisensa kepittäjä. Kuuntelin tässä viikolla jotain live-levyä, hirmu kiire;D
Komeeta veto se oli niin kauan kuin kesti, Sus’ Mikä kiire? Niin on mullakin.
Siis tarkoitin että orkalla on kiire, monta biisiä soittivat ylinopeudella, tosin yleensä keikoilla biisit nopeutuu, syytä en tiedä vaikka niin on käynyt itsellekin usealla keikalla, siis soittokeikalla.
Energia vie mennessään, kenties.
Miehen työ…