Kuunnellaan tänään harvinaisen pitkä rockbiisi eli Meat Loafin ja Ellen Foleyn yhdessä esittämä ‘Paradise by the Dashboard‘, kunnon sekoitus rockabillya, glamiä ja hardrockkia. Biisin tarina on jaetteu kolmeen osaan ja se on kuin minimusikaali. Ensimmäisessä osassa nuoripari on treffeillä, siirtymässä toiseen osaan saamme kuulla amerikkalaisen pesäpallo-ottelun selostusta kunnes toinen osa alkaa, jossa pohditaan jatketaanko pidemmälle hameen helman nostoa ilman kunnollisia rakkauden tunnustuksia ja sitähän nuoren miehen on mietittävä yön yli, kolmannessa osassa nuori mies ei voi enää sietää tyttöä ja tarinan loppu on lähellä. Biisi on julkaistu 1977 Meat Loafin ‘Bat Out of Hell‘ -albumilla ja seuraavana vuonna singlenä.
Today’s song is an extra long one from Meat Loaf, singing with Ellen Foley. ‘Paradise by the Dasboard‘ is like a mini-musical, since the story is divided into three parts. At the beginning the boy meets the girl and they are in a date, second part starts with a baseball broadcast and is about how far the young girl is willing to go and the third section is about the end. The song was released at 1977 at Meat Loaf’s ‘Bat Out of Hell‘ album and the following year as a single.
– Meat Loaf and Ellen Foley – Paradise by the Dashboard –
Parallel Lines 
Parasiitti piirospöydällä eli mitä ne nyt on, alkaa m-kirjaimella, ja pää tarjoilee meteoriittia. Hmph. Plääh, what ever, kovin vähän on biisejä lihamakaronilaatikolla joista tykkään, mahtipontista, isoa, hän iloittelee, vaatisin synkempää, jylhempää. Vaan on miehelle ääni luotu ja se soi!
Death ringer -nimsitä ksettia aikoinani kuuntelin paljon, ihan ookoo Lihistä. taiteilijan nimen vaihtaisin, tai pitäisin ehkä, mutta en laitaisi bändin nimeksi amerikoissa, kas kun ei mac’n’cheese plays Feed the world!!
Sus’, Lihis on hyvä juuri näin, ilman ketsuppia 🙂
Jaa, sellainen love story. Loistavia laulajia molemmat, etenkin kolmannessa osassa Ellen teki vaikutuksen
Nämä rock-oopperatyyliset vedot on aika huikeita vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen, Riitta.
Meat Loaffia ei oo tullut paljoa kuunneltua, enemmän tuttu oikeastaan leffoistaan, esim Fight Clubissa ja ihan ekana tuloo aina mieleen Rocky Horrorin roolinsa. Mutta hyvä kappale tämäkin!
Minä joskus en ymmärtänyt Meat Loafin suosiota, erityisesti Britti-ystävien keskuudessa. No, sehän johtuu juuri filmeistä ja tv:stä. Mukavaa menoa tämä 🙂
No, nyt oli ennen kuulumaton pätkä, mielenkiintoista, Todellakin minimusikaali, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Loistava kombo, tykkäsin!
Tämä on todella hyvä tällaisena minimusikaalina 🙂 Loistavaa eläytymistä!
Pikaromanssi ykköspesällä…
Naulankantaan Moke 😀