Saturday Classics – 04122021

Mielleyhtymästä toiseen palaututti tämän bändin ja biisin jostain muistojen syvyyksistä esiin. Katsoin taannoin jotain dokkaria, jossa bändi mainittiin ja siitä päädyttiin tänne. Tämä vuonna 1967 perustettu amerikkalainen The J.Gails Band oli suosionsa huipulla 80-luvun alkupuolella. Päivän biisi löytyy vuonna 1981 julkaistulta ‘Freeze Frame‘ albumilta ja se on bändin kosketinsoittajan, Seth Justmanin, käsialaa. ‘Centerfold‘ kipusi listaykköseksi ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa. Meillä kuunneltiin jotain muuta.

From one thought to another this band rose from my memory to the top and called to be played. Actually I was watching so documentary where the band was mentioned. The J. Gails Band was formed at 1967 and they reached the hight of their fame at early 80’s. ‘Centerfold‘ was released from the ‘Freeze Frame‘ album and it reached number one at the United States, Australia and Canada. In Finland we were listening to something else. The song is written by Seth Justman who was The J. Gails Band’s keyboard player.

Centerfold – The J. Gails Band

Sattuiko kukaan muuten huomaamaan että olin hävittänyt Saturday Classics kokoomasivulta puolen vuoden klassikkolinkit 😮 Onneksi WordPressin back-up toiminto palautti ne takaisin ilman sen kummempia vaurioita. Olin ilmeisesti viime viikonloppuna räpeltänyt iPadin kanssa koodia linkkiä tehdessäni 🙂

I wonder if anyone noticed that I lost from the Saturday Classics page all links from the past six months while working with the code last weekend 😮 Luckily there’s WordPress’s recovery plug-in. 🙂

 

20 comments on “Saturday Classics – 04122021

  1. Bändin ja biisin nimet olivat ihan vieraat, mutta heti, kun alkutahdit löivät, niin tuttuhan tämä olikin! Jess, hyvää menoa. Kuulostaa melkein brittiläiseltä bändiltä.

    En ollut huomannut, että linkit olivat kadonneet, mutta enhän minä koskaan huomaa mitään 😀

  2. Aerosmith mainitsee kirjassaan tästä useasti, Bostonin poikia ovat muistaakseni. Tuttu biisi, olen joskus kuunnellut muutaman levyn läpi mutta ei vain silleen saanut intoutumaan. Biisi on kyllä hyvä, lienee joku hitti kun minäkin muistan jostain. Tässä on vähän samaa kuin Come on Eileen its hurray hey -biisissä, mikä se nyt oli…hmm, mikä ihmeen muisti…huoh. Muistan jopa eileenin videon, tyypit heiluu haalarit päällä, oli iso hitti. Ei vaan muistu tekijä mieleen.
    Enpä huomannut…

    • No samasta osavaltiosta kuitenkin vaik eivät ihan Bostonista. Pitkä ura ja paljon levytyksiä, aika epätasaista tuotantoa kuitenkin. Toki helmiä löytyy myös niistä vanhoista.
      Dey’s Midnight Runneria tarkoitit kun Eileenistä puhuit.

  3. Tää levy mullakin on ollut jo silloin nuoruudes ja tuli tätä paljon soitettua. Tämä kappale löytyy vieläkin multa kännykän kokoelmasta. Olis voinut soida mullakin klassikkona, mutta rupee tulemaan kiirus näitten reissubloggauksien kans niin pitää laittaa aika niihin.

    • Timo, vähän arvasin että tää olisi sulle tuttu biisi 🙂 Reissubloggauksia voi laitella pitkin talvea, päätin 😉

      • Joo, biisi on siis tosi hyvä! 👍🏻
        Mulla tulee jouluna (jos kaikki menee hyvin) taas 9pv lisää matkakuvia, joten viivyttelemällä nää rästit vaan jatkaa kasautumista. Vieläkin on viime kevään Lapin kuvat odottamas, samoin 2020 kesän kuvia ja Malesiastakin pari päivää. Vuorotteluvuoden 2016 matkakuvista on viä lähes puolet odottamas läpikäyntiä – siellä odottaa Uutta Seelantia, USAa, Etelä-Afrikkaa ja Taiwania.

        • No sitten ei kannata odotella jos inspiraatio iskee! Aika paljon niitä sullakin on kuvia jemmassa 🙂 Hyvä niin! Uusi Seelanti olisi kiva nähdä sinun kuvissa. Minun kuvat on niin vanhoja etten viitsi niitä skannailla.

          • Aika paljon ollaan käyty samoissa paikoissa ja sitten sulla oli paljon sellaisia missä ei tullut käytyä, kuten Dunedin, ne kivet siellä rantsulla, Taru Sormusten herrasta leffoista ei ollut silloin vielä tietoakaan 🙂 Ihania kuvia! Taisi iskeä pienimuotoinen NZ-ikävä. Jospa alkaisi säästämään ja mennä sinne uudelleen. Joo!

          • Meillä ei tainnut tietoisesti ainakaan mitään LOTR-paikkoja tulla edes etsittyä, joku olis kyllä ollut hauska hakea. Tosin ne maisemat on kuitenkin samaa tyyliä, niin sekin jo riitti. Etelä-saaren pohjoinen pääty jäi kokonaan välistä, kun se iso maanjäristys katkaisi tien moneksi päiväksi, toisaalta sitten tartti vähemmän ajamista kun keskityttiin pienempään alueeseen. Toinen vielä puuttuva alue on suurin osa pohjois-saaresta. Ja kevyesti ne kertaalleen käydytkin alueet katsois uudestaan. Hieno paikka! 👍🏻

  4. Timo, minä vietin itse asiassa jonkin aikaa siellä eteläisen saaren pohjoisosassa, Nelsonissa. Siellä oli kuuma matkaromanssa 😉 Pohjoissaarella kävin Wellingtonissa, Rotorualla, siellä lähes kärjessä Taipassa ja tietenkin Aucklandissa. Meitä oli sellainen porukka jotka tutustuttiin Chirstchurchissä, osan matkoja matkustettiin kimpassa tai tehtiin treffejä eri kaupunkeihin kun oltiin omineen käyty seikkailemassa jossain. 🙂 Hauskaa aikaa.

    • Monta paikkaa, jotka jäi meiltä välistä. Toivottavasti tulee joskus viä mentyä uudestaan. Tollaset porukkamatkat on mukavia, mulla ehkä lähimpänä tollasta meidän 5vkoa Alabamas -98, kun Rotarit kierrätti ympäriinsä ja esitteli eri paikkakunnilla kaikenlaista (maatiloja, tehtaita, sheriffin toimistoa, jne).

      • Alunperin olin yksin liikkeellä ja kävin tapaamassa vanhaa jenkkilä-aikaista ystävää siellä Christchurchin lähellä maaseudulla. Sieltä menin yhteen hostelliin ja tutustuin Kanadalaiseen triathlonisti tyttöön ja sitten me tutustuttiin siinä samassa paikassa ihmisiin eri puolilta maailmaa. Viihdyttiin niin hyvin yhdessä, että ensi oltiin kaikki pidempään Christchurchissa kuin oltiin aiottu ja sitten sovittiin tapaamisia joidenkin kanssa eri puolille saaria. Siis ei varsinainen ryhmämatka. Sen kanukin kanssa reissattiin siellä enemmänkin ja vielä Australiassa.

        • Eli ihan oikeeta traveller-meininkiä! 👍🏻 Tuollainen kokemus multa puuttuukin… ehkä ehtii vielä jos pandemia rauhoittuu ja mulla on eläkkeellä aikaa mennä pidempään. Tosin tän ikäisenä ei muut enää tollasta varmaan harrasta ja nuoret pitäis creepynä…

  5. Niin, miksi meistä tulee niin tylsiä kun vanhennutaan. Lieneekö ettei enää luoteta niin paljoa ihmisiin vai ollaanko vain käperrytty jonnekin sisuksiimme. Toisaalta, onhan tämä maailmakin mullistunut. Toivotaan että pandemia rauhoittuu ja joskus vielä pääsee jonnekin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s