Monivuotiset viljelykasvit

Kesälukemistokasan päällimmäisenä keikkui, Riikka Kaihovaaran “Riippumaton puutarha – Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet“. Lainakirjan ollessa kyseessä tunsin velvollisuudekseni lukea sen ensimmäisenä. Jonkin verran viivyttelin siihen tarttumista, koska lajityyppi on aika vieras. Yleissivistyksen piikkiin tämä menköön. Ja tämä postaus muistutuksena kuvata kirjassa ja tässä kirjoituksessa mainittuja kasveja, jos niitä jossain vastaan tulee.

Kirjan sivuilta kiinnostukseni herätti monivuotiset viljelykasvit. Kirjan lopussa on listaus oloihimme soveltuvista monivuotisista ruokakasveista. Joitain aivan tuttuja kasvien nimiä sieltä tuli vastaan, mutta suurimmalta osin aivan vierasta kasvustoa minulle. Kasvien historiasta kerrottiin kirjassa myös hivenen sekä niihen käytöstä keittiössä.

Lehtivihannekset:

Juurekset:

Mukulakasvit:

Sipulikasvit:

Tästä se varsinainen kuvausprojekti alkaa. Osan tiedän missä niitä kasvaa, osan olen jo kuvannut arkistojen kätköihin pölyttymään, osasta ei ole harmainta aavistustakaan mistä niitä mahtaisin löytää. No, pikkuhiljaa edeten. Backyard Beauties -blogistani löytyy vain muutama yllä listatuista kasveista:

Isomaksaruohokotkansiipilitulaukkapukinpartamaa-artisokkapeltopähkämöauringonkukkakarhunlaukka ja ruohosipuli

Kirjasta vain lyhyesti. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus, toisinaan raivostutti, toisinaan nauratti ja toisinaan pisti ajattelemaan. Se oli laaja katsatsaus nykyisille puutarha- ja maatalouden viljelymenetelmien korvaaville/vaihtoehtoisille tuontantomenetelmille. Kirjassa esiteltiin laajasti niin vuoro-, seka-, kaupunki-, aquaponic- ja metsäpuutarhaviljely, että kerkesin unohtamaan mitä se permakulttuuri oikeastaan tarkoittaa. Maasta, ihmisestä ja luonnon kiertokulusta huolehtimista ekologisin keinoin. Kirjan antoisinta luettavaa oli kuvaus maaperästä, veden ja ravinteiden kiertokulusta sekä maan eliöstöstä. Lukukokemusta hieman häiritsi nykyisen puutarhakulttuurin täysin lyttyyn lyöminen, kun samaan aikaan viitattiin nykyisen puutarhakulttuurimme ydinteoksiin viime vuosisadan alkupuolelta. Kaikkinensa ihan mukava lukukokemus ja kirjan lähdeluettelo oli niin laaja, että sieltä on helppo noukkia lisää luettavaa eri aihealueista ja syventyä paremmin erilaisiin viljelytekniikohin. Jos niistä sattuu olemaan kiinnostunut. Kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, että liikaa syydetään teollisesti valmistettuja lannoitteita peltoon eikä hyödynnetä luonnon tuottamia ravinteita niin pelto- kuin puutarhahommissa.

Linkit:

 

 

 

kyytiä pojalle

Terveisiä Morganismista!

morganismiKyytipojan syntymäkoti

Heikki Morgan HämäläisenKyytipoika‘ -kirja sai menneenä lauantaina lähtölaukaisun maailmalle Sysmän kirjakaupassa pidetystä julkistamistilaisuudesta. Tilaisuudesta, johon sain kunnian osallistua. Samalla reissulla tuli tutustuttua myös Sysmän raittiin ja Susupetaliin. Totta puhuakseni Sysmän raitti ei taida olla enää entisenstä blogistanian punapäiden pyöräyttäessä kirjailijaa kohti taiteilijaelämän syvällisimpiä saloja! Vai meniköhän se toisin päin… 😉 Kaikkinensa saimme viettää mahtavan viikonlopun Morganismin kulmilla ja aivan yksityisesti opastetun kierroksen tuossa suosikiseni muodostuneesta Taide-, tieto- ja huviryväksessä! Mukavaa oli. Kiitokset rattoisasta viikonlopusta kaikille osallistujille! Retki maaseudun rauhaan teki todella terää.

ps. Kirja-arvostelu tulee sitten hieman kesemmällä, mutta sitä voi tilata vaikkapa täältä Nordbooks-kirjakaupasta. Suosittelen!

Kyytipoika

Eilen se kolahti postiluukusta. Se kauan odotettu, Heikki Morgan Hämäläisen esikoisromaani, KYYTIPOIKA. Tuoreeltaan ja painomusteelta tuoksuen se saapui luettavakseni. Olen saanut kunnian toimia ‘esilukijana’. Tuossa se odottaa pöydän kulmalla lukijaansa. Sivelen ja selailen sitä hetkittäin ylpeänä ystäväni saavutuksesta.

kyytipoika_isokansikuva by Morgan

Kyytipojan takakannesta poimittua:

Lähde Kyytipojan matkaan ihmeelliseen seikkailuun Ulkopuolelle ja ota asioista selvää. Sukella Matkamiehen seurassa plasma-altaaseen, siemaise syvältä, etkä noustessasi ole enää sama kuin ennen. Ei tosin ole maailmakaan.

Kyytipoika on metafyysinen seikkailukertomus, joka käsittelee iänaikaisia peruskysymyksiä ihmisyydestä, ystävyydestä, takkaudesta, velvollisuudesta ja sankaruudesta.

Minä lähden nyt Jaskan kanssa pulikoimaan plasma-altaaseen! Matkasta Kyytipojan kanssa tulee kuvaus myöhemmin tähän blogiin. Jos tämä blogi on entisensä…

Kyytipojan voit tilata Nordbooks -kirjakaupasta.