Kuinka pimeäksi tämä talvi voi käydä ennen kuin kirkastuu?
How dark can this winter can get until light brings us relief?
– Loppiainen / Epiphany –
Jouluvalojen ja -koristeiden aika on tullut taas siirtyä laatikoihin odottamaan tulevaa aikaa. Ja me jäämme hämmästelemään pimeydessä.
It’s the time to clean and storage the christmas lights and decorations. It leaves us to wonder the darkness.
Uuden kalenterin aloittaminen on aina yhtä innostavaa. Sen tyhjiä sivuja on mukava selailla ja haaveilla millä mukavilla asioilla sen täyttäisi. Hieman arastellen kynään tartun ja huolellisesti siistillä käsialalla aloitan muistettavien menojen kirjaamisen. Värejäkin kokeilen, jotta erityisen tarkkaan muistettavat menot erottuvan selvästi. Kuukausi pari näillä mennään, sitten alkaa sivut suttaantua täyteen epämääräisiä merkintöjä, käsiala muuttua kiireessä lähes lukukelvottomaksi. Tilanne pahenee kesää kohti, kunnes syksyllä taas parin kuukauden ryhtiliike saa kalenterin näyttämään luettavalta.
Pidän edelleen perinteistä kalenteria kaikkein käyttökelpoisimpana omiin tarpeisiini. Pidän siitä, että näen yhdellä vilkaisulla viikon menot ja ne rekisteröityvät näkömuistiin ilman että kalenteria tarvitsee päivittäin selata. Töissä on myös sellainen sähköpostiin kytketty kalenteri, joka päivittyy myös kännykkään. Se on se viimeinen muistamisen hätävara.
***
New calendar is always very exciting. I enjoy browsing the empty pages and dream what nice things to fill it with. Hand helds the pen bit shyly and with careful and neat handwriting starts making notes of the future meetings and happenings. Some colors differentiates the more important from the every day notes. May be a month or two I can mange this nice and neat progress and then it turns to mess with quick notes. The situation gets worse towards the summer until at the fall I shape it up again.
Traditional planner is still most suitable for my needs. I remember the meetings and notes better if I can see a week in one view. At work we have Outlook calendar that sends the notes to the phone. It’s my last resource to remember.
***
Tämän vuoden kalenteri mahdollistaa päivänäkymän lisäksi myös muistiinpanojen tekemisen. Päiväkirjaa en osaa kirjoittaa, mutta toisinaan on mukava kirjata jotain muistiin. Katsotaan vuoden päästä miten tämän kirjasen kanssa kävi.
This year’s calendar provides some space to write more than short notes and meetings. I never wrote a diary, how ever find it useful to make occasional notes of daily happenings. Let’s see a year from now what happens with this calendar.
Ilolla toivotan vuoden 2018 tulevaksi! Mitä se tuo tullessaan, ken tietää. Paljon uutta totuteltavaa tiedossa heti alkajaisiksi. No, pysyy mieli virkeänä.
I’m happy to welcome year 2018! What it shall bring, who knows. Lots of new things to get familiar at the beginning. It keeps the mind sharp.
Toivoa, iloa, rauhaa ja ehkä hieman riehakastakin menoa vuodelle 2018 toivottelen kaikille lukijoille!
Hope, happiness, peace and may be a bit of wildness to all my readers for the year of 2018!
Aamu meni ahkerassa auton etsinnässä lumimassan keskeltä! Parikymmentä senttiä katon päällä vuorokaudessa. Näin täällä keskisessä Suomessa tänään.
Took some time to dig the car out of the snow pile this morning. It snowed about twenty centimeters in a day here at Central Finland.
Joulutervehdys syksyllä värkätyn lasikukkasen myötä kaikille lukijoille!
Christmas greetings with home made glass flower!
Nauttikaa ja iloitkaa! / Be happy and enjoy the holidays!
Talvimyräkkä joululiikenteessä. Onneksi vauhdit pysyivät maltillisina ja pahemmilta säästyttiin. Kesken matkan se iski kuin tyhjästä ja sitten ajettiin maltillisesti.
Christmas blizzard hit toaday in middle of the busiest day on the roads. Patience was needed to get everyone home safely.
Viikko vielä! Joutais jo…
One more week! Getting ready…
– lasihiutale / a glass flake –
Joulukuu saapui lumimyräkän myötä. Parin päivän pöllyytyksen jälkeen lumi jo jäi kiinni. Saas nähdä pysyykö vai lähteekö. Ei haittaisi.
Eilinen ja tämä päivä meni huilatessa marraskuusta ja käväisin firman pikkujouluissa syömässä. Nukkumassa olin jo kymmeneltä, joten hillittyä touhua. Tämän päivän vietin Taijin parissa ja pitkiä päiväunia vedellen. Mukavaa hidastella!
December arrived with couple days of snowing and blowing. Now there’s few centimeters of it and the view went to white. Let’s see how long it sticks. I wouldn’t mind. Yesterday I got some rest after hectic November and went to the company’s Chistmas Party to enjoy a good meal. Got back home before 10 pm, so very cool visit there. Today spend few ours with Taiji training and resting up some more. It’s nice to slow down.
– December Snow –
Näin saatiin yhdessä jälleen yksi marraskuu selätettyä. Kiitos mukavista ja inspiroivista hetkistä Liplatus, Uuna, Millin, Ritva, Uuvana ja BLOGitse. Upeita tulkintojanne ja kuvia teemasta on ollut todella ilo seurata! Tämä teema toi minulle paljon uutta näkökulmaa ja valtavan määrän inspiraatiota valokuvaamisen. Jotenkin sitä vain katselee paikkoja uudelta kantilta. Taidan siis jatkaa harrastamista varjoissa ja heijastuksissa, missä sattuu olemaan.
Shadows and reflections
– Goodbye November, Welcome December –
Shadows and reflections
– these hallways will be left behind –
Shadows and reflections
– some days are so, november –
Shadows and reflections
– may be I need to get out tomorrow… –
Shadows and reflections
– light –
Shadows and reflections
– a baking day –
Keittelin perjantai-iltana kananmunia ja kattilaa liedeltä ottaessani loiskautin kiehuvaa vettä jalalle. Palovammahan siihen muodostui kylmennyshoidosta ja rypsi-laventeliöljy rasvauksesta huolimatta. Iho rullautui irti roikkumaan tuohon varpaiden viereen harmaana klönttinä ja alueen (n. 4 x 3 cm) reunat muuttuivat punaisen verisiksi sekä pieniä vesikelloja alkoi muodostumaan. Eilisen koippelehdin lähdes muistamatta koko asiaa, kunnes yöllä se alkoi jomottolemaan ja aamulla koko jalkapöytä oli turvoksissa, punainen ja askeltaminen sattui. Aikani pohdittua asiaa päätin soittaa päivystykseen ja sieltä kehoitettiin tulemaan näyttämään vammaa terveydenhoitajalle.
Pääsin sisään varsin sujuvasti sen suuremmin jonottamatta. Ja sitten se alkoi! Sain sellaisen ropotuksen siltä hoitajalta ettei ole moista ennen kuullut tuollaisessa paikassa. Ensin sain huutia, ennen kuin kerkesin sukkaa jalasta vetämään, että mokomaa asiaa nyt edes tulen näyttämään. Seuraavaksi sain kuulla kunniani, että odotin niin pitkään enkä mennyt heti perjantaina tai viimeistään lauantaina. Siinä motkottaessaan hoitaja puhdisti haavauman ja leikkasi sen rotkottavan nahan irti sekä suojasi ja sitoi sen. Kotihoito-ohjeissa tuli vielä seuraava litania, kun tunnustin ettei minulla ole kotona mitään rasvaista perusrasvaa. Minua naurattaa vieläkin, se oli niin huvittava tapaus kaikesta motkotuksestaan huolimatta!
– an ambulance –
TallennaTallennaTallennaTallenna
