Rantsulla / At the Beach

Päiväretki luonnon helmaan suuntautui tänään kauniiseen Kyläniemen saaressa sijatsevalle Rastinniemen virkistysalueelle. Kyläniemen saari sijaitsee Taipalsaaren kunnassa, mutta sinne matkataan Ruokolahden kautta. Ajomatkaa tuli lähes kaksi tuntia yhteen suuntaan ja lossillakin köröteltiin osan matkaa.

Traveled to Kyläniemi island today for a day trip. The island located in the Great Lake of Saimaa and there is Rastinnimi recreation park. It takes about two hours to get there and you will travel with a ferry for part of the trip.

Kuvat suurenee klikkaamalla niitä.

You can enlarge the images by clicking them.

Kyläniemen lossi – The Ferry of Kyläniemi

Rastinniemi on vielä osa toista Salpausselkää ja maaston muodostumat ovat hyvin näkyvissä.

Rastinniemi is part of an esker that dominates big part of southern Finland.

Rastinniemen nenästä panoraama / A Panorama of The Point of Rastinniemi

Toinen puoli niemeä oli suojaisa ja tyyni / The other side of the point was calm

Toisella puolella taas Saimaa pauhasi täysillä / The other side the lake of Saimaa showed it’s power

Pari leikkihevosta tyynelle puolelle kuvattuna / Couple of play horses photographed to the calm side

Ja samat hevoset myrskyn puolelle kuvattuina / And the same horses photographed to the windy side

Tyyni rantsu / The Calm Beach

Myrskyävä ranta / The Stormy Beach

Todella harvinainen täällä sisämaassa tammikuun lopulla nähty maisema: luminen ranta ja sulat vedet / Very unusual sight here inland of Finland at the end of January: snowy beach and a lake with out ice cover

Rastinniemestä löytyi myös pari grillikatosta ja wc:t / There were couple of gazebos and toilets for travellers’ use

Lounas / Lunch

Rastinniemi on aivan uskomattoman kaunis paikka ja aion kesällä tehdä uuden retken nautiskelemaan noista upeista rannoista.

Rastinniemes’s nature and beauty is unbelievable and I’ll be sure to visit there again during the summer.

Kaivelua / Digging

Aamu meni ahkerassa auton etsinnässä lumimassan keskeltä! Parikymmentä senttiä katon päällä vuorokaudessa. Näin täällä keskisessä Suomessa tänään.

Took some time to dig the car out of the snow pile this morning. It snowed about twenty centimeters in a day here at Central Finland.

Gatherings

Viikko kuvassa / This week in a photograph

Koulutuspäivät ovat aina täynnä kohtaamisia. Kohtaamisia ystävien kanssa, kohtaamisia tuttujen kanssa ja kohtaamisia uusien tuttavien kanssa. Usein niissä myös odotellaan, ainakin ruokaa.

Professional training seminars are full of encounters with old friends, with some you just know and meetings with some one new. Quite often you have to wait, at least for a meal.

gatherings

– Gatherings –

Turkin heitto

Kesä mennä jolkottaa nimellisesti eteenpäin. Lämpöä hehkuu vain tämä tietokone. Äh, ei se niin surkeaa ole! Onhan tämä kuitenkin parempi kuin ne talven pakkaset 🙂 Nautinnot pitää vain etsiä tällä kertaa muualta. Käväisin heittämässä talviturkin Turkissa, Välimeren rannalla sijaitsevassa pienessä antiikin kreikkalaisten alun perin rakentamassa Siden turistikohteessa.

side1

Hetki ennen auringonlaskua rannalla

Hiekkarantaa riitti toistakymmentä kilometriä ja siellä oli mukava käydä kävelemässä auringonlaskun aikaan ja harrastamassa turistiviihdykkeitä, kuten parasailingiä. Hieman hirvitti ensi alkuun moottoriveneen perässä vedettävään laskuvarjoon köytettäessä, mutta yläilmoihin päästyä meno oli varsin mukavaa. Kymmenen minuutin ajelu hujahti kuin siivillä komeita rantoja ja Taurusvuoriston maisemia tutkiskellessa. Korkeanpaikankammoa hillitsin pitämällä katseen horisontissa.

side5

Turkkilainen auringonlasku

Rannalla loikoilu oli varsin työlästä. Megahienot hotellit olivat täyttäneet rannat lepotuoleillaan ja niihin ei tietenkään ollut mitään asiaa. Joillain rantaravintoloilla oli omia pieniä kaistaleitaan meren ääressä, joissa sai makoilla ilman maksua kunhan söi ja joi kyseisen ravintolan tuotteita.

side3

Uima-allasiloittelua

Me oltiin omatoimireissulla ja apartomentos hotellimme oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rannalta, joten päädyimme vähäisillä rantareissuillamme käyttämään rantaravintolan palveluita makuupaikan saamiseksi. Hiekkainhokkeina useimmiten puhdas ja siisti hotellin uima-allas veti pulikoimaan aamusta iltaan. Ja ah sitä nautintoa! Kummipojan kanssa polskuteltiin sydämemme riemusta vesileikkien riemuissa.

Juhannuksen jälkeinen viikko hurahti nopeasti uiden ja auringon lämmöstä nauttien. Lämpötila oli juuri sopiva: 27-31 C. Viimeisenä päivänä hieman ripsi vettä, mutta ei niin paljoa etteikö altaalla olisi tarennut.

side2

Vanhoja kivikasoja

Siden historia ulottuu sinne 2000 vuoden taakse reippaasti. Kaupunki on toiminut mm. roomalaisten orjamarkkinoina ja siellä ovat seikkailleet mm. Alekanteri Suuri. Kaupungin historia on hyvin esillä ja näkyvissä kaikkialla vanhan kaupungin alueella. Tuo keskusta on pyhitetty shoppailulle ja kaikki kadut ovat kävelykatuja. Vilkkaimman shoppailusydämen kupeesta löytyvät mm. Apollon ja Athenan temppelit ja roomalaisten rakentaman amphiteatteri.

Turkkikokemus oli varsin miellyttävä ja jouduin heittämään kaikki ennakkoluuloni roskakoriin. Olin ajatellut, että se on sellaista pakkokauppaa ja slaimihommaa, hihaan kiinni ja sillei, mutta eipä ollut. Kauppamiehiähän he ovat, mutta Sidessä hoitivat homman lempeästi jutustellen ja jättivät rauhaan välittömästi, jos ilmaisit ettet ole halukas kauppoihin. Palvelu oli todella hyvää niin hotellissa kuin ravintoloissa. Ruoka oli maukasta ja juomat sopivan viileitä.

side6

Koneesta häämöttää Siden niemi

Lensimme Turkis Airlines koneilla ja koneen vaihto oli Istanbulissa mennen tullen. Paluumatkalla kapteeni kierrätti meidät vielä Siden yllä kunniakierroksella:

side4

Side ilmasta

Palvelu oli hyvää ja yllättävää kyllä myös lentokoneruoka. Ja sitä tuli paljon ja usein. Eipä haitannut vaikka mennessä joutui odottelemaan matkalaukkuja toisen vuoron saapumiseen saakka ja tullessa yöpymään yhden ylimääräisen yön Istanbulissa viiden tähden hotellissa aamukoneen ollessa sen verran myöhässä ettemme kerinneet Hesan lennolle. Nähtiin kivasti pala Istanbulia ja kotiin päästiin turvallisesti.

 

Betoni taipuu moneksi

Tänään pääsin käymään Parikkalan patsaspuistossa, jossa käynnistä olen haaveillut vuosia.  Irwikissin kanssa suuntasimme kohti Parikkalaa kamerat pakattuina kasseihin. Aurinko paisteli ja lämpötilan noustua plussa-asteille reissusta tuli oikein mukava kuvauspäivä. Paljon olen patsaspuistosta kuvia täällä netissä nähnyt, mutta kyllä paikka silti yllätti aivan täysin.

Parikkalan patsaspuisto on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944 – 2010) elämäntyö. Alueella on n. 500 patsasta, pääasiassa ihmishahmoja. Tässä muutama otos pikakelauksella, fiilistä ei vain pysty kuvissa tuomaan katsojille sellaisena kuin sen paikan päällä pääsi kokemaan.

parikkala4Alueelle saavuttaessa aukeaa huikea näkymä 200:n joogaavan hahmon harjoituksissa auringon säteiden syleilyssä.

parikkala3Hahmot mahtuvat joogaharjoituksiin hyvinkin toistensa lomassa. Näistä joogaajista alkoi patsaspuiston tarina, ensimmäiset ovat 1960-luvun tuotantoa.

parikkala1Patsaat ovat täysikokoisia, aikuisen ihmisen kokoisia, miehiä ja naisia.

parikkala6Ja ne taipuvat yllättävän notkeasti joogan saloihin.

parikkala2

Notkeuden tarkkuus hurmaa katsojan.

parikkala10Alueelta löytyy myös vieraita kaukaisilta mailta.

parikkala9

Eläinpatsaita, erityisesti lintuja.

parikkala8

Käytävät ovat rakentuneet käsin tehdyistä betonilaatoista.

parikkala12

Toiset polut ovat tarkoitettu vain puutarhureille. Ne vievät salaiseen puutarhaan.

parikkala14

Seinämistä löytyi kivimosaiikkihahmoja.

parikkala7

Useimmat tuntemamme urheilulajit ovat edustettuina puistossa, kulttuurille on myös sijansa.

parikkala11

Kylänväki oli asettunut ajotien varteen ottamaan vierailijoita vastaan.

parikkala13

Suloisimpia olivat voimistelevat lapsihahmot.

Tämä yksinäisen taiteijan luoma satumaa on todella vierailemisen arvoinen paikka. Suosittelen. Käynnistä jäi niin voimakas fiilis, että täytyy tässä vielä muutama päivä sitä sulatella ja rauhassa katsella kuvia ennenkuin pystyn sen enempää virkkaamaan. Upea! Kesällä se on varmasti vielä upeampi, sillä puistossa on paljon kasvillisuutta ja sen rehevyyden saattoi nyt vain aavistaa.

Murphy ja mä

1 / 5

Pyörähdin tuolla lounaisessa vesipuistossa muutaman päivän ajan kastumassa. Kuten tiedätte, kohtaan siellä minua kavalasti vetisillä leikeillään kohtelevan Mr. Murphyn ennemmin tai myöhemmin. Tällä kertaa roiskahdus tapahtui heti toisena päivänä ja voin kertoa, että jälleennäkeminen ei ollut kovin lämmin. Yhtenä viidestä pääsin nauttimaan suloisesta auringosta, muutoin siellä näytti tältä:

20120628-220350.jpg

– Sataako siellä aina? –