Äly hoi, älä jätä!

Viime viikot olen ihmetellyt, ja hieman etsiskellyt, kadonnutta inspiraatiotani. Selvittiin marraskuun pimeistä hyvin Selättämällä, mutta sittenpä ei ole huvittanut mikään. Erityisen ankeaa on ollut valokuvauksen ja kuvien käsittelyn rintamalla. Luovuus on konkreettisesti käpertynyt sykkyrälle. Tukka pystyssä pyöritellen on menty eteenpäin.

Työt olen jaksanut suorittaa ja sitten on nukkuminen vain maittanut. Toisinaan olen jopa siivoillut ja hieman lukenut. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen on kutistunut minimiin. Olympialaisista en ole katsonut yhtään metriä hiihtoa! Ja kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että se ei ole aivan normaalia! 😉

Ja mistä tämä kaikki johtuu? No, tuo jatkuva pakkanen ja lumen tulo oiken sattuu. Vanha lausahdukseni, että olen syntynyt väärään maahan, on nyt saanut tieteellistä tukea. Tämän päivän uutisissa saimme kuulla, että talvi heikentää älyllistä toimintakykyä. Pitkäaikainen kylmälle ja pimeälle altistuminen laskee mielialaa ja henkistä suorituskykyä jopa terveillä ihmisillä. Perjantaina Tiina Pääkkönen väittelee Oulussa aiheesta: “Valon ja kylmän vaikutus melatoniinin ja kilpirauhashormonien eritykseen ja sen yhteys mielialaan.”

Ennalta tiedetään, että hormonitoiminnoissa tapahtuu talvikaudella muutoksia. Ennen kaikkea kilpirauhashormonitasot pyrkivät laskemaan talvella hormonien suuren kulutuksen vuoksi. Siihen kytkeytyy myös toimintakyky- ja mielialamuutoksia. Lämpötilan ja valaistusolosuhteiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan tunneta, eikä myöskään kilpirauhastoiminnan ja melatoniinierityksen vaikutuksia mielialaan. Link Työsuojelurahasto

Kun kylmyys vain jatkuu ja jatkuu, elimistö väsyy pitämään yllä korkeampaa vireystilaa. Tällöin kylmän aiheuttamat tuntemukset alkavat olla epämiellyttäviä ja ne rupeavat häiritsemään keskittymiskykyä, sanoo tutkija Tiina Pääkkönen. Link MTV3

Täällä olisi ollut kävelevä esimerkki! Kaikki menee juuri noin. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta olen kärsinyt n. 15 vuotta ja siitäpä se ainainen paleleminen ja kärvistely kylmässä johtuu. Nappaamalla hormonipillerin aamusella ensi töikseen sen kanssa pystyy elämään suhteellisen normaalisti. Tämä talvi on ollut harvinaisen hankala ja tuo väistös kyllä helpottaa mielialaa. Eli, sitä saa laillisesti olla tämmöinen!

Paitsi että kilpirauhaseni alkoi noin vuosi sitten elämään omaa elämäänsä. Vuosien tasaisuuden jälkeen se oli päättänyt käynnistellä itseänsä ja niinpä meikäläinen kävi ylikierroksilla muutaman kuukauden ajan tietämättä mistä se johtui. Muistattehan ajan kun en nukkunut. Paino putosi 10 kg ja muutuin todella äreäksi. Nyt hieman hävettää. Luulin sitä silloin viime keväänä stressiksi. Kilpirauhasvaivojen oireita on kuvattu hyvin Karppaus.Infon keskustelupalstalla ja siellä sanotaan ylitoiminnasta mm. seuraavaa:

Taudinkuvaan kuuluu kiihtyneen aineenvaihdunnan aiheuttamat yleisoireet kuten hikoilu ja lämmin olo, väsymys, voimakkaasta ruokahalusta ja syömisestä huolimatta painonlasku, jano, runsas virtsaaminen. Potilaalla on lämmin ja kostea iho. Psyykkisesti hän on labiili, hermostunut ja ärtynyt. Sydänperäisiä tuntemuksia ovat tykyttely ja rytmihäiriöt, usein eteisvärinä.Suolistoperäisenä oireena on tihentynyt ulostustarve ja löysät ulosteet. Lihasheikkoutta ja jopa lihasten surkastumista voi ilmetä. Potilaalla saattaa olla nopea puheen ja ajatuksen kulku. Silmien esiintyöntymistä (exoftalmusta) on osalla potilaista.

Säätökuuri on alkanut ja kontrollikokeissa tulee ilmeisesti juosta muutaman viikon välein. Ei kai se vielä oikein kohdallaan ole, sillä tuossa yllä mainittua tykyttelyä esiintyy harva se päivä. Eniten minua kiinnostaisi tietää mistä moiset heittelyt johtuvat. Ja siihen en ole saanut vastausta. Mutta se on varmaa, että eläkepäiviksi muutan jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Mieluiten jo ennen sitä!

Lämpimiä miehiä

Kaksin kappalein niitä ovesta tupsahti.  Kävivät mittailemassa, suhisemassa, ruuvaamassa, säätämässä ja hikoilemassa. Taisivat olla sellaisia putkialan ammattimiehiä. Ruuvasivat termostaatit takaisin paikoilleen ja vannoivat lämmön nyt alkavan virtaamaan siihen malliin, että joudun kohta säätämään pienemälle. Paljastivat myös koko lämmityshässäkän takana olleen huoltoyhtiön. Huoltomiehemme ovat säätäneet niin lämmityksen kuin ilmastoinnin aivan sekaisin. Ilmastointi on talossa ollut kesäasetuksilla ja näin ollen huoneistoihin tulevaa lämpöä on lämmitetty kalliisti sähköllä. Lämmitys oli säädetty niin pieleen ettei olisi ollut edes mahdollista kuuman veden kiertävän kunnolla läpi talon. Huoltomies oli kuulemma tänään saanut ripityksen ja koulutusta.

Nyt sitten odotellaan seinien lämpiämistä ja tilanteen tasaantumista. Lupasivat sellaistakin. Onneksi satuin olemaan etäpäivällä ja kotosalla näiden vierailijoiden saapuessa. Ja nyt kun mä en tarvii mitään ylimääräisiä vällyjen lämmittäjiä, niin hätistelin ne sitten tiehensä.

Kärry kohmeessa

Kyllä se nyt koittelee tämä pakkastalvi. Kärry jämähti kohmeeseen.

Tuolla se nyt pihalla nököttää muistuttaen lähinnä iglua. Torstaina siitä kilahti lohkolämmitin ja nyt on akku vuorostaan pimeenä. Että sillei. Toivottavasti ei sen isompaa vaivaa. No, eipä siinä tähän asti vielä mitään ole ollutkaan. Pah! Toivottavasti saan sen pikaisesti huoltoon. Tai osaanhan mä yhden akun vaihtaa itsekin, mutta en lohkolämmitintä. Ja sitten se on kuitenkin vain joku sulake 😉

Siinä meni pommiin sitten viikonlopun suunnitelmat matkailujen osalta.

Nyt pelottaa mikä se kolmas vekotin tulee olemaan, joka kilahtaa. Ensiksi rikkoutui kamera ja nyt auto.

Kuvan auto on muuten ensimmäinen autoni. Muori toi sen Saksasta ollessani 3 v. ja on muuten vielä tallessa 🙂 Joku sentäs kestää!

Vedoton

Hiljaiseksi on tämä blogi käynyt.

– Blogihiljaisuuden taustalla vaanii vedoton olotila.

– Innostus kuvien kanssa touhuamiseen on kadonnut näillä keleillä.

– Talviunia vedellään.

– Eipä täällä mitään raportoitavaa olisikaan.

– Aktiivisuuden huipennus lienee portaikossa pyörähtäminen.

– Tää on nyt tälläista tulppaanien kuivattelua!

+ Olen opetellut menemään nukkumaan ihmisten aikaan.

+ Eipä muuten ole stressiä riittävien yöunien ansiosta.

+ Tämän päiväinen valoilmiö toi kameran ulos laukusta.

+ Tuli siivottua tulppaanit kompostiin.

+ Kaikki blogit päivitetty tuoreilla kuvilla.

+ Vedottomasta olotilasta löytyy keino kiskaista itsensä ulos.

Jospa siis alkaisin jälleen ahkeraksi!

Blogipäivityksiä silti en voi luvata kovin ahkerasti tekeväni, sillä niskassa painaa yksi isohko projekti tälle keväälle. Tai oikeastaan kaksi.

Pakkasta pakoon; ja kuinkas sitten kävikään!

Lumipyryt ja pakkanen alkoivat riipiä ihon alle aiheuttaen ylenmääräisiä puistatuksia, jotka johtivat koti-ikävään. Ennakkosuunnitelmistani poiketen hyppäsin matkaan jo tänä iltana ja köröttelin tänne etelän plussa-asteisiin. Taka-ajatuksena oli selättää ne huomiselle luvatut lumimyräkät, sillä inhoan autoilua sankassa lumisateessa. Matka meni aivan mukavasti, vaikka pimeähköä tuo oli ja kura roiskui tuulilasin aika ajoin pimentäen.

Pakkanen oli siirtynyt tänne sisälle. Voitte vain kuvitella minkä sortin purkaus täällä kävi huomatessani huoneiston lämpötilan olevan + 18,3 astetta! Ensi töikseni ilmasin patterit, mutta ei tuo oikein tunnu toimivan tällä kertaa. Seuraavaksi kirjoitin lämpimikseni sähköpostia isännöitsijälle. Huomenna alkaa rummutus! Eihän tästä tule mitään, enhän mä tarkene nukkua täällä. Alkava nuhakin jo valmiiksi lurkkimassa tuolla jossain sopukoissa. Ei hyvä.

talvikukka

Joulunaika meni rauhaisasti lepäillen. Ruokapuoli oli herkullista ja sain elämäni parasta porkkanalaatikkoa. Siitä oli jätetty riisi pois ja käytetty tilalla korppujauhoja, jotka oli liuotettu soijamaidossa, lisänä vielä kuohukermaa ja mausteena muskottia sekä ripaus suolaa. Maukasta. Yhtään joulutorttua en ole syönyt, kinkusta puhumattakaan! Suklaa-annos oli tietenkin pidettävä vakiona. Muuten meni varsin maltillisella linjalla. Tosin pakosti, kun tuo vatsa ei ole vielä normalisoitunut siellä reissussa sairastetusta turistivatsataudista. Ei hätää, tauti on taltutettu jo matkalla.

Mukavinta Joulussa oli tietysti viettää se perhepiirissä ja tavata hyviä ystäviä, kuten eilen ehtoolla Halo Efekti. Nyt taas jaksaa palata levollisin mielin arkeen.

Varsinaista matkaraporttia ei taida tulla, sillä en vielä ole osannut päättää pidinkö tuollaisesta keinotekoisesti rakennetusta turistirysästä. Toki se lämpö ja aurinko olivat mannaa ja ruoka hyvää. Valokuvia ilmaantunee jonnekkin näistä blogeistani, mutta vähäisissä määrin. Kuvasin poikkeuksellisen vähän ja loppujen lopuksi hajoitin PikkuNikonin pudottamalla sen vahingossa. Saa nähdä kannattaako korjata.

Nyt lähden tuonne vällyihin palelemaan. Onneksi lämpötyynyt on keksitty!

lunta … paskaa

Miten nämä asiat voivat mennä näin! Meikäläinen lähtee elämänsä ensimmäistä kertaa jonnekkin pohjoiseen ruskamatkalle, kamerat viritettyinä ja värikylläisyydestä hekumoiden, tulos on tässä:

ensilumi09ensilumi -09, olkaa hyvä! –

Ja sitä oli paljon! Perille pääsy oli tuskaa vaakatasossa pyryttävän myräkän vuoksi. Lentokone tempaisi välilaskupaikalla takaisin ylös niinkin alhaalta kuin parista sadasta mertristä, aiheuttaen ylimääräisiä tykytyksiä yhdelle sun toiselle. Erityisesti kiertelyn pohjoisen taivaan yllä jatkuessa odotettua pidempään. Lentoemot komentelivat matkustajia istumaan paikoillaan niin tiukkaan sävyyn, että ei ole ennen kuultu. Maantie oli kuulemma olemassa ja matkatavaroiden kanssa umpihankimarssi on uusi laji, jota en tosin suosittele kokeilemaan. Turisteja ei ollut missään ja kaikki mahdolliset kiinnostusta herättävät paikat olivat vielä suljettuina. Mutta mikä siellä on se viehätys? Huonolla maulla rakennettuja töllejä vieri vieressä ja ympäristöt hoitamattomia risukasoja. Mieleeni tuli lähinnä etelän turistirysät.  Kulissikyliä, kallista ruokaa ja juomaa. Lisämausteena liikaa lunta ja kylymä! (No kaikki tämän blogin lukijat taas muistavat tässä kohdin inhotukseni talvea kohtaan 😉 ) No, tämä oli sitä meikäläisen tuuria. Ja nyt kerrankin pääsee sanomaan: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä! Erityisesti, kun reissussa selvisi jatkokertomukseen uusi käänne. Se olenkin minä se pahis. Kuulemma. Jos näin on, niin sitten vaihtoehdot ovat varsin vähissä…

Ihana olla kotona!

Loistava ajoitus!

Onnistuin jälleen pistämään viikonloppuni pilalle ja sairastumaan sen kunniaksi. Duunissa riehuva vatsatauti kiri kiinni jo eilen illalla ja aamulla ei voinut kuin todeta pään halkeavan sekä ajatuksen syömisestä pistävän vatsassa kouraisemaan. Sovittujen tapaamisten peruvan puhelukierroksen jälkeen ei auttanut kuin kömpiä takaisin orrelle.

kanttu_vei

kanttu vei

Hyvinpä tuo nukuttikin! Olin kanttu vei koko päivän, kunnes nyt illan suussa kokeilin näkkileipää ja mehukeittoa. Toistaiseksi ei tämän vakavampaa.

Mikä tämä kirous näiden viikonloppujen suhteen oikein on? Nyt olisi ollut aivan muuta ohjelmaa tiedossa, mutta senkin lähdön joutui perumaan. Miksi en voi sairastua kuin normaalit ihmiset; maanantaisin!