Tänään se saapui, paketti. Malttamattomana avasin kääreet, mutta sen pidemmälle en ensi alkuun tohtinut edetä. Tutkin ja pyörittelin. Luin ohjekirjaa ja sivelin kansia. Kaunis se on:
– tehoja ja nopeutta –
Päivemmällä ymmärsin jo mistä kannen saa auki ja aloin uittamaan sisään wifi-asetuksia. Salasana takkuili ja kymmenennen kerran jälkeen ymmärsin avata PC:n ja tarkistaa sen sielä. Johan putkahti sisään. Yleiset asetukset laittelin kuntoon ja sähköpostitilin toimimaan. Siinäpä se sitten tälle päivälle. Joten tämä postaus tulee vielä vanhalta vehkeeltä, sormet osuu tällä vielä nimittäin oikeille näppäimille. Kaikenlaista pientä opettelua siis tiedossa, kuten hiirenä toimivan liukualustan käyttö. Sorminäppäryys joutuu aivan uudelle koetukselle.
Kuvat tähän postaukseen otin puhelimella ja muokkasin iPadissa, josta löytyy myös näppärä kollaasiohjelma. Nyt kaikki härpäkkeet voivat siis keskustella keskenään ja ei tarvitse enää tuskailla hitauden kanssa. Kunhan selvitän seuraavia asioita:
- käytänkö iCloudi, josta todennäköisesti joutuisin maksamaan maltaita
- otanko oman ulkoisen pilvipalvelun käyttöön ja taipuuko se toimimaan iPadin kanssa (tutkittava)
- tyydynkö sisäiseen kuvavirtaan, joka pitää kuvat tallessa 30 päivää <- pitää siis muistaa tallentaa johonkin laitteeseen yksi versio
- mistä löydän yhtä käyttökelpoisen kuvien käsittelyohjelman kuin Photoshop on (sitä en hanki, koska on kuukausittainen käyttömaksu)
- ja sitten ne muut ohjelmat – aika näyttää mitä tarvitsen vai tarvitsenko
- miten paljon niitä vanhoja tiedostoja oikeasti tarvitsen – aika näyttää!
Suurempia hankaluuksia ei vielä ole tullut eteen ja ymmärsin käyttöjärjestelmän asetukset aivan sujuvasti. Aivan uusi ympäristö Mac-maailma ei ole, mutta kömpelöksi olen sen kanssa itseni tuntenut iPadin käyttöön ottoon saakka. Jos tuon läppärin kanssa sujuu hommat yhtä kevyesti, niin saatan olla lähellä tavoitettani. Olisin onnellinen, jos pystyisin yksinkertaistamaan toimintoja ja pääsemään eroon tiedostojen kopioiden kopioista ja vielä niiden kopioista.