Social distancing – Day 100

Sadannen päivän kunniaksi eristäydyin ystävän kesämökin laiturin päähän seurustelemaan palvomaan aurinkoa. Sieltä oli myös hyvä välillä hypätä vilvoittelemaan, tosin järven vesi oli lämpötilaltaan kuin kylpyvettä. Siinä vain kastui. Mukava päivä kaikkinensa. 

I celebrated the 100 th by isolating myself at the end of a friend’s summer house’s dock to enjoy the sun. It was a good place to jump in the lake to get wet, that’s all. The water was so warm that it felt like a bath. It was a nice day.

– Nautiskelua auringosta / Enjoying the sun –

– Nautiskelua näkymästä / Enjoying the view –

– Rantasauna / A sauna by a lake –

– Ulpukka / A Yellow Water-Lily –

— — —

Finland 7172

Social distancing – Day 96

Kesäpäivän seisaus on tänään, päivä pisimmillään. Täällä meillä se on tänään 19 tuntia ja 18 minuuttia. Upean päivän se meille soi nautittavaksi. Saimaan rannoilla vietettiin ystävän kanssa retkipäivää. Talviturkkikin tuli heitettyä. Ukkojumala sai lahjuksia, jotta suopea olisi tulevan vuoden ja sadosta tulisi hyvä 😉

Today is the summer solstice and the day is at its longest, here where I live its 19 hours and 18 minutes long. Doesn’t get really dark at all. The day was really beautiful, sunny and warm. Spend it with a friend picnicking at the shores of The Great Lake of Saimaa. Went swimming for the first time this summer. And gave some offerings to the ancient Finnish god of weather (thunder) and harvest 😉

– Kalliolla kukkulalla / At the Rocks –

– Juhannuskoivu /  A Midsummer Birch (there is a Finnish tradition to decorate the yard with young birches for the Midsummer Party)

– Saimaan kalliot / The Rocks of Saimaa –

— — —

Finland 7143

Social distancing – Day 93

Aamulla oli mukava herätä sateen ropinaan ja ukkosen jytkeeseen. Kasvimaa oli saanut osansa vedestä ja kävin vielä kastelemassa sateen perään, jotta varmasti tehoaa. Tunneleiden ja harsojen sisällä kaikki kasvatettavat ovat vielä tällä hetkellä, joten kosteus pysyy maassa hieman paremmin kuin avoviljelyksellä. Tein kastelujärjestelmän kesäkurpitsan taimille, vesiämpäri ja sieltä puuvillanaru maahan. Tämä systeemi on toiminut parvekkeella, niin miksi ei kasvimaallakin. Jätin kasvit sinne kaikkeen rauhaan kasvamaan ja suuntasin juhannuksen viettoon Itä-Suomeen.

It was nice to wake up for a rain and thunder this morning after weeks of drought. The vegetable lot had it’s share of rain and on top of that I watered well, plants will get all they can use now. They are all growing under covers and that helps the moisture stay in the soil a bit longer than open plantation. Decided to make a watering system for zucchinis, a bucket full of water and a cotton string from there to the soil. This system works well at the balcony and I believe it will work for the vegetables. I left the plants to grow in peace and headed to the east of Finland to celebrate the Midsummer weekend. 


– Kastelujärjestelmä / A Watering System –

— — —

Finland 7119

Social distancing – Day 89

Eksyksissä… tai ehkä vähän / Lost in the woods… may be a bit

Suuntasin päivällä kohti Laajavuoren luontopolkua, josta olin kuullut tuttavalta kehuja. Olisi tietysti ollut hyvä katsoa kartta tarkasti, sillä Laajavuoren ulkoilualueella risteilee kuntoilureittejä ja ladun pohjia yksi jos toinenkin. Katsoin tätä paikoitusalueen infokarttaa nopeasti ja suuntasin pohjoiseen, jossa tiesin luontopolun olevan vaikka sitä ei tässä kartassa näy.

I decided to go for a nature walk in the winter sporting area of Jyväskylä called Laajavuori. (The place is famous about ski jumping hill named after Matti Nykänen. He was a very famous Finnish ski jumper at the 80’s.) It would be a good idea to get familiar with the map and know which to go. I thought I did. This map was at the parking lot and I headed to the north where the nature path was supposed to be. It’s not in this map. 

Siihen asti osasin. Luontopolusta ei näkynyt vilaustakaan niinä parina tuntina joina tarvoin noita mäkiä ylös ja alas ja taas ylös. Olin aivan haltioissani maaton vaihtelevuudesta, kun siellä Etelä-Karjalassa on niin tasaista.

So far everything went fine. Didn’t get a glimpse of the nature path during those couple of hours in the woods. I was so happy about the variety of the grounds, hills up and down and up again. 

Oli siellä luontoa ja kauniita metsän kukkia pompin polulta toiselle kuvaamaan kiinnittämättä huomiota mihin olin menossa.

There were beautiful flowers everywhere and I was jumping in every witch path to another taking photos of them.

Löysin myös laavun joka oli usean polun risteyksessä. Kieltämättä aika erikoinen paikka.

Found this shed from a crossroads of few paths. A very strange place for a shed like this.

Kävelyä, kävelyä… Nämä polut alkavat kaikki näyttämään samoilta. Aloin pikkuhiljaa ihmettelemään etteikö näille tule loppua. Pitääpä tarkistaa kännykän kartasta. Jaa, akku finaalissa.

Walking and walking… All these paths area starting to look the same. I started to wonder if there is an end anywhere for these paths. Better check from the mobile phone. Auts, the battery is empty.

Matkan varrella oli toki jonkin verran opaskylttejä, mutta nehän näyttivät ihan mihin sattuu ja ihan mitä sattuu. Olin ajatellut tuota Kunto 5 km polkua meneväni sen jälkeen kun luovutin luontopolun suhteen, mutta tuolla pidemmällä lenkillä taisin kuitenkin tallustella hevosenpaskaa vältellen.

There were signs of different paths on the way. I was hoping to walk the 5 km path, but most of the way I went the longer route. 

Jossain vaiheessa maasto alkoi näyttämään tutulta ja kuinkas ollakaan se sama laavu putkahti eteen toisesta suunnasta tullessa. Hetken pyörin risteyksessä pohtien lähteäkö varminta reittiä kohti parkkipaikkaa, eli sitä polkua mitä alunperin laavulle ensimmäisen kerran tulin vai kokeillakko jotain toista. Kokeilin toista, koska kuulin liikenteen äänen siltä suunnalta.

Suddenly the grounds started to look familiar and the same shed was in front of me when approaching from an other direction. For a while I was considering my options; if I should take the safe path pack to the parking lot or take an other one. I took the other one. The reason for that decision was the noice of traffic I could hear from the chosen direction. 

Reitin valinta oli oikea, mutta tämä mäki meinasi puristaa viimeiset mehut jo puolivälissä.

The route was the right one, but this hill almost had me.

Hyppyrimäkien luona saattoi jo henkäistä helpotuksesta. Tiesin paikoitusalueen olevan jo lähellä.

By the jumping hills I could relax. The parking lot was close enough.

Olisi pitänyt arvata jo näistä merkeistä ettei mene putkeen! Tunsinko olevani eksyksissä? No en, mutta hieman hämmentynyt olin reitin varrella pariin otteeseen ja erityisesti silloin kun se puhelin simahti. Periaatteessa tuttuja maisemia, sillä lapsena tuli hiihdettyä tuolla paljon.

I should have known from these signs that there will be difficulties! Did I feel lost in the woods? No, but I have to admit I was bit confused at times there, especially when the mobile phone died. I used to ski there quite a bit as a child, so there were kind of familiar grounds.