esi-keittiömacro

Kävin hieman lilliputteilemassa:

– herkkua –

Heräämisiä

Lepo

Tuskin tulee kenellekkään yllätyksenä, että Joulun aika meni nukkuissa ja taas vähän nukkuissa. Ja voi miten mukavaa se oli! Siitäkin huolimatta tuli nukuttua syksyn aikana kertyneet rästit pois, vaikka oli jo nuo muutama lepopäivä ennen pyhiä. Tokihan se auttoi tilannetta ja ei ollut niin väsynyt juhlan aikana kuin menneinä vuosina. Jaksoi siis syödä. Kevyttä vihannespainotteista, osittain perinteistä ja osittain uutta jouluruokaa kalalla ja kalkkunalla höystettynä. Suklaatakaan en saanut tuohottua edes rasiallista. Omituista.

Tämä eilen Halo Efektin kanssa kyliltä bongattu mehikimallekasvi taitaa olla ikuisessa lepotilassa:

Kaikkea se niillä teettää!

Herääminen

Leppoisa Joulu siis. Nyt tuntuu kuin energiataso olisi palannut normaaliin  ja loppuloma täytyykin käyttää hyödykseen opiskelemalla ja touhuamalla kaikkea sellaista mikä jäi syksyllä tekemättä. Ja niitä hommiahan riittää! Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mihin se ennenaikainen herääminen johtaa. Siitä todisteena tämä Muorin Jouluksi kukittama norjanangervo:

Lapsuuden Jouluista muistan ne ikuiset hyasinttitöttöröt uunien päällä ja kielolaatikoiden hyödöt, kun se kukkakauppias kasvatteli niitä myyntiin. Tämä norjis menee jo kyllä yli ymmärryksen, sillä eikös puuvartisten pitäisi tähän aikaan vuodesta uinua niin sikeässä talvilevossa ettei niiden pitäisi lehtiä työntää, saatikka kukka-aiheita pukata. Omituista. Vai onko tämä nyt lisätodiste ilmastonmuutokselle?

Kevättä tiedossa!

Pulma

Miksi pinaatti pitää ryöpätä ennen pakastamista?

Pinaatin tiedetään olevan erittäin vitamiinipitoinen vihreälehtinen vihannes, jossa myös rautaa on kohtuullisesti. Eri lähteistä sen valmistuksesta saa varsin ristiriitaista tietoa; jotkut vakuuttavat sen syömäkelpoisuutta myös raakana, toisaalla ohjeiden mukaan se (lajikkeesta riippuen) pitää ehdottomasti ryöpätä ennen käyttöä. Ryöppäystä puoltaa pinaatin korkea oksaalihappo- ja nitraattipitoisuudet. Oksaalihappo on myrkyllistä ainetta, joka sitoo kalsiumia ja vaikeuttaa raudan ja vitamiinien imeytymistä. Tätä pohdiskellessani tuli myös vastaan väite, että pinaattia voi syödä raakana kunhan sitä syö jatkuvasti tarpeeksi paljon.

Luulisi vitamiinien katoavan ryöpättäessä ja happojen häviävän pakastimessa. Luulo ei ole tidon väärti. Minäkin olisin ollut jo valmis taipumaan tähän suuntaan, mutta tässä vaiheessa otan takapakkia ja lujaa. VTT Biotekniikka on tehnyt vuosien 1997 – 2001 välisenä aikana tutkimuksen prosessoinnin ja pakastamisen vaikutuksista vihanneksiin. Tuossa tutkimuksessa oli mukana myös pinaatti ja tällaisiin tuloksiin he pääsivät:

Pinaatti:
Kuitu säilyi hyvin prosessoinnissa. Pentosaani- ja pektiinipitoisuudet hieman nousivat (25 % ja 15 %).
C-vitamiinipitoisuus pieneni prosessoinnin aikana noin 30 % ja edelleen vuoden pakkasvarastoinnin aikana noin 35 %.
B-karoteenipitoisuudet nousivat prosessoinnin ja varastoinnin aikana lähes 80 %. Tämä johtunee siitä, että karotenoidien tiedetään uuttuvan tuoretta kasvista paremmin lämpökäsitellystä kasviksesta. Antioksidatiivisuus ja kokanisfenolit pienenivät prosessoinnin aikana noin 25 %.
Pakkasvarastointi ei aiheuttanut lisähävikkejä.
Prosessointiin ja pakkasvarastointiin liittyvät kversetiini- ja kemferolihävikit olivat noin 20 %.
Prosessoinnin yhteydessä foolihappopitoisuus pieneni noin 45 %. Kahdeksan kuukauden pakkasvarastointi ei enää aiheuttanut merkittäviä lisähävikkejä.
Vuoden pakkasvarastoinnin jälkeen foolihappopitoisuudessa havaittiin kuitenkin noin 40 % hävikki verrattuna kahdeksan kuukauden näytteeseen.
Pakkasvarastointi aiheutti pieniä hävikkejä Mn- ja Zn-pitoisuuksissa.

Lähde: Apetit – Pakastuksen vaikutukset

Muuta mielenkiintoista pinaattitietoa:

Lehtipinaatti (Spinacia oleracea) ja pinaattina yleisesti viljelty Uuden-Seelannin pinaatti (Tetragonia tetragonioides) eivät edes ole samaa sukua. Tämän ei kuitenkaan saa antaa hämätä, sillä molemmat sisältävät runsaita määriä tuota oksaalihappoa. Jälkimmäinen on oikeasti kotoisin Uudesta-Seelannista ja Australiassa se on yleisesti levinnyt viljelyspeltojen rikkakasvi. Alun alkaen siirtolaiset käyttivät sitä pinaatin korvikkeena ja siemeniä lähetettiin myös kotimaahan, Englantiin, josta se levisi viljelyyn muualle Eurooppaan. Australian aboriginaalien ruokavaliossa tuo vihreälehtinen vihannes, ‘bush tucker’, on ollut vuosituhansia, mutta ruokakauppoihin ja viljelyyn se on löytänyt tiensä vasta viime vuosina. Uudessa-Seelannissa tuo, Maorikielellä ‘Rengamutuksi’ kutsuttu, hyötykasvi kasvaa yleisesti villinnä saarten rannikoilla. Siellä se on myös ollut alkuperäiskansan käyttämä vihannes.

Loppupäätelmä:

Mistään en vielä löytänänyt mainintaa mitä tapahtuu oksaalihapolle pakastettaessa? No, meillä on ryöpätty ennen pakastamista myös tänä kesänä ettei kenenkään tarvitse luulla saavansa oksaalihappomyrkytystä tässä keittiössä. Jos teistä joku tietää tuon oksaalihapon kohtalon pakastimessa, niin kertokaa ihmeessä. Mielelläni en turhaan vettä pakasta 🙂

Muuta mielenkiintoista:

Maori – English Dictionary

– no kylläpäs tämä nyt ryöpsähti tässä ryöpätessä 😉

How to Survive November – 22

Happy Thanksgiving

Edgar A. Guest

Give me the end of the year an’ its fun
When most of the plannin’ an’ toilin’ is done;
Bring all the wanderers home to the nest,
Let me sit down with the ones I love best,
Hear the old voices still ringin’ with song,
See the old faces unblemished by wrong,
See the old table with all of its chairs
An’ I’ll put soul in my Thanksgivin’ prayers.

Valmista hyvä ateria!

Kiitospäivä on Yhdysvalloissa marraskuun neljäntenä torstaina vietettävä kansallinen juhlapyhä jolloin perheet kokoontuvat yhteen nauttimaan toisistaan ja hyvästä ruoasta. Juhlapäivänä kiitetään Jumalaa hyvästä sadosta. Perinteiseen ateriaan kuuluu kalkkuna, perunamuusia, bataattilaatikkoa, karpalohilloa, maissia ja muita vihanneksia (usein kukkakaaligratiinia) sekä jälkiruoaksi kurpitsapiirakkaa kermavaahdolla.

Ensimmäinen virallinen Kiitospäivän ateria jaettiin 1621 Plymouthissa sinne edellisenä vuonna Mayflower aluksella saapuneiden englantilaisten siirtolaisten ja Wampanoag-intiaanien kesken. Siirtolaiseten ensimmäinen talvi oli ankea ja he menettivät nälkään lähes puolet väestään. Ensimmäisen syksyn sato oli runsas ja he halusivat juhlistaa sitä sadonkorjuujuhlan merkeissä. Tämä ateria oli huomattavasti vaatimattomampi kuin nykyinen perinneruokaa pullollaan oleva menu. Historioitsijat eivät ole aivan varmoja ruokalistasta, mutta ovat selvittäneet että siellä oli tarjolla hirvenlihaa ja jonkin sortin villin kanalinnun lihaa, leipää, marjoja, keitettyä kurpitsaa ja juomana maitoa.

♥ ♥ ♥

Soisin meilläkin vietettävän Kiitospäivää mieluimmin kuin niitä kaikenmaailman joutavanpäiväisiä hömppäpäiviä mitä meille on viime vuosina omaksuttu vietettäväksi. (Halloween, Valentine’s Day…)

Taidanpa siis suunnata viikonlopuksi ihmettelemään sen kesäisen viljelypalstan yllättävän runsasta satoa ja maistelemaan kaurajuurta, palsternakkaa, maa-artisokkaa ja porkkanoita.

How to survive November – 18

Leivo lämpimäisiä!

… vaikka porkkanasämpylöitä …

Marraskuun taivaan tippuessa niskaan ja sumun imeytyessä syvälle ihoon, herkullisin tapa lämmetä on pyöräyttää lämpimäisiä. Syödä ne niin kuumina, että voi sulaa samantein kun sitä veitsellä höyryävälle pinnalle sivelee.

nokkosessa

Urtica dioica – nokkonen

Nokkonen, tuo usean vihaama ‘rikkaruoho’, polttaa iholla ja pistää raapimaan. Hyljeksitty tunkioiden kuningatar oli kuitenkin jo Rooman valtakunnassa arvostettu ruokapöytien herkku. Ja nyt tuo ravintokasveista parhain on kerätty, (raavittu), silputtu (raavittu), kuivattu (niiskutettu) ja purkitettu talven vitamiinien ja raudan lähteeksi. Käväisin kaverin luomutilalla keräilyretkellä tuolla Keski-Suomen korpimailla, joten taatusti on puhdasta lähiruokaa.

Nokkosessa on pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Lisäksi siinä on paljon piitä ja C-vitamiinia. Nokkosesta löytyy myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Ravintoarvoltaan nokkonen on erittäin korkea ja siinä on eniten mineraalisuoloja kaikista Suomen kasveista. Toki täytyy varoa liian rehevässä paikassa kasvaneita yksilöitä, niiden runsaan nitraattipitoisuuden vuoksi. Ryöppäämällä ja pakastamalla tai kuivaamalla lehdistä saadaan tuo polttava pisteliäisyys pois.

Nokkosta voi käyttää lähes ruokaan kuin ruokaan. Tunnetuin lienee nokkoskeitto pinaattikeiton korvikkeena. Minä käytän nokkosta lähinnä mausteena tomaattipohjaisissa ruuissa. Kertakaikkisen hyvä yhdistelmä, nokkonen täydentää tomaatin aromia ja makunystysrät huutavat armoa. Suosittelen kokeilemaan. Vielä kerkiää keräämään ne versojen ylimmäiset osat keittiökäyttöön.

kone kunnossa

Pääsiäisähkyn kevennykseksi tarjoamme välipalana ‘koneen kuntomittausta’, kevennysajattelua sekä keittiötaulun askartelua.

Halo Efektin innoittamana käväisin tekemässä Kotimaiset Kasvikset ry:n kehittämän Kone kuntoon kasviksilla – testin ja miten mieltä hivelevää luettavaa tulokset antoivatkaan. Kerrankin testi jossa meikäläinenkin saa huippupisteet! (Tulokset tuolla kirjoitelman lopussa.)

Keventämään siis!

Kotimaiset kasviksemme ovat kuitenkin niin hyvää syötävää, puhdasta ja terveellistä, että ei voi kuin kannustaa niiden lisäämistä ruokavalioon kuin ruokavalioon. Tuolta Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuilta löytyy myös Lisääjät – sivusto, jossa haastetaan meidät lisäämään vihannesten, juuresten, hedelmien ja marjojen määrää kuuteen kouralliseen päivässä. Sivustolta löydät helppoja lisäämisvinkkejä, ruokaohjeita, Kasviskissat-kalenterin (kasvischeerleaders!) ja voit liittyä Lisääjiin sekä haastaa kaverisi lisäämään kanssasi.

Tästä on hyvä aloittaa:

Photo: Wisegeek

Wisegeek – sivustolle on tehty erittäin mielenkiintoinen kuvasarja siitä miltä 200 kaloria näyttää määrälisesti eri ruoka-aineiden osalta sekä kertoo massan painon. Sieltä löytyy kuvia niin roskaruoasta kuin terveellisimmistäkin vaihtoehdoista. Kaikille painoansa tarkkaileville ja kaikille ravinnostaan kiinnostuneille erittäin hyvä muistilista. Tuosta saisi askartelemalla aivan mukavan keittiön taulun tai printin jääkaapin oveen muistutukseksi heikkojen hetkien varalle.

Lepiksen Kone kuntoon kasviksilla testitulokset:

Olet lähes huippua, kiitos siitä hyvälle huollolle. Voit kuitenkin parantaa edelleen koneesi kuntoa, syömällä terveellisemmin ja liikkumalla säännöllisesti.

Olet selvästi keskivertosuomalaista parempi kasvisten syönnin suhteen. Muista kuitenkin monipuolisuus, sillä suojaravintoaineiden tarve tulee tyydytettyä parhaiten syömällä päivän jokaisen aterian yhteydessä reilu annos kasviksia. Vaihtelu virkistää ja varmistaa sen, että koneesi saa päivittäin erilaisia suojaravintoaineita riittävästi.

Vaikka asiat tuntuvat kiitävän ohitse, varaa aikaa itsellesi ja mieti, mikä on todella tärkeää. Kun päämäärät ja asioiden tärkeysjärjestys ovat selvillä, elämä maittaa paremmalta päivä päivältä!

Sinulla menee jo ihan hyvin liikunnan suhteen. Olet varmaan huomannut, että jaksat paremmin, kun liikut säännöllisesti. Houkuttele mukaan liikkumaan kavereitasi tai perheenjäseniäsi. Yhdessä liikkuminenkin maistuu paremmalta.

Syöt selvästi keskivertosuomalaista paremmin. Jatka samaan tahtiin, mutta muista monipuolisuus. Silloin olet varma, että saat sopivasti suojaravintoaineita, jotta koneesi pysyy trimmissä. Vältä energiapommeja: turhaa sokeria, rasvaa ja vaaleita viljatuotteita, sillä ne lihottavat turhaan ja sisältävät vähän elimistön kunnon kannalta tärkeitä suojaravintoaineita.

Kerran kärsitty stressin aikaansaama vatsahaava, moninaiset ruoka-aineallergiat ja lähipiirin järjestämät salaliitot ovat jo luonnostaan muokanneet ruokailutottumuksia kohti kevyttä ja kasvispitoista linjaa. Näin yksipuolisella testillä voi siis hyvinkin huijata itseään kuvittelemaan koneen olevan huippukunnossa. Tuon testin perusteella suurimpana kompastuskivenä kohti huippuviritystä on stressinhallinta, tai sen puute. Tuossa talvella tutkivat sen verran syvällisesti, että tiedän kaikkien arvojen olevan erittäin hyvällä mallilla ja paikat kunnossa, joten täydellä höyryllä kesää kohti. Kunhan selkä kestää sen menon…

Kevyttä kevättä kaikille 🙂