Betoni taipuu moneksi

Tänään pääsin käymään Parikkalan patsaspuistossa, jossa käynnistä olen haaveillut vuosia.  Irwikissin kanssa suuntasimme kohti Parikkalaa kamerat pakattuina kasseihin. Aurinko paisteli ja lämpötilan noustua plussa-asteille reissusta tuli oikein mukava kuvauspäivä. Paljon olen patsaspuistosta kuvia täällä netissä nähnyt, mutta kyllä paikka silti yllätti aivan täysin.

Parikkalan patsaspuisto on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944 – 2010) elämäntyö. Alueella on n. 500 patsasta, pääasiassa ihmishahmoja. Tässä muutama otos pikakelauksella, fiilistä ei vain pysty kuvissa tuomaan katsojille sellaisena kuin sen paikan päällä pääsi kokemaan.

parikkala4Alueelle saavuttaessa aukeaa huikea näkymä 200:n joogaavan hahmon harjoituksissa auringon säteiden syleilyssä.

parikkala3Hahmot mahtuvat joogaharjoituksiin hyvinkin toistensa lomassa. Näistä joogaajista alkoi patsaspuiston tarina, ensimmäiset ovat 1960-luvun tuotantoa.

parikkala1Patsaat ovat täysikokoisia, aikuisen ihmisen kokoisia, miehiä ja naisia.

parikkala6Ja ne taipuvat yllättävän notkeasti joogan saloihin.

parikkala2

Notkeuden tarkkuus hurmaa katsojan.

parikkala10Alueelta löytyy myös vieraita kaukaisilta mailta.

parikkala9

Eläinpatsaita, erityisesti lintuja.

parikkala8

Käytävät ovat rakentuneet käsin tehdyistä betonilaatoista.

parikkala12

Toiset polut ovat tarkoitettu vain puutarhureille. Ne vievät salaiseen puutarhaan.

parikkala14

Seinämistä löytyi kivimosaiikkihahmoja.

parikkala7

Useimmat tuntemamme urheilulajit ovat edustettuina puistossa, kulttuurille on myös sijansa.

parikkala11

Kylänväki oli asettunut ajotien varteen ottamaan vierailijoita vastaan.

parikkala13

Suloisimpia olivat voimistelevat lapsihahmot.

Tämä yksinäisen taiteijan luoma satumaa on todella vierailemisen arvoinen paikka. Suosittelen. Käynnistä jäi niin voimakas fiilis, että täytyy tässä vielä muutama päivä sitä sulatella ja rauhassa katsella kuvia ennenkuin pystyn sen enempää virkkaamaan. Upea! Kesällä se on varmasti vielä upeampi, sillä puistossa on paljon kasvillisuutta ja sen rehevyyden saattoi nyt vain aavistaa.

Guru saapui kaupunkiin – Georgia on My Mind

Vietin tänään varsinaisen kukkaispäivän. Nautiskellen kaikilla aisteilla. Väriä, muotoja ja herkkiä siveltimen vetoja pääsin nauttimaan Helsingin taidemuseossa. Georgia O’Keeffe on saapunut kaupunkiin, jos ette ole sattuneet huomaamaan:

Georgia O’Keeffe oli amerikkalainen taidemaalari (1887 – 1986), joka on eniten vaikuttanut näkemykseeni kukista (linkki O’Keeffe tyyliseen tutkielmaani). Tämän suuren mestarin näyttelyn saapuminen Helsinkiin oli siis suuri kohokohta, jota jo kerkesin odotella pitkin kevättä. Ja ah, voi sitä riemun tunnetta, kun pääsin näkemään hänen teoksiaan livesti tänään. Siveltimen vedot olivat juuri niin pehmeitä kuin olin aina kuvitellut niiden olevan, värien liukuminen toisiinsa on sanoinkuvaamattoman mestarillista, pehmeät muodot irrottivat objektit taustoistaan ja rikas tekstuuri loihti teokset eläviksi.

Georgia O’Keeffe on ehkä tunnettu juuri kukka- ja kasvitutkielmistaan, mutta hänen tuotantoonsa mahtuu paljon myös maisemamaalauksia, eläinten luurankoihin liittyviä maalauksia sekä kaupunkiabstrakteja. O’Keeffen sanotaan olevan amerikkaisen modernismin uranuurtaja ja hän sulattaa teoksissaan yhteen abstraktin ja realistisen esitystavan. Usein O’Keeffen teosten sanotaan olevan eroottisia, mutta hänen alkuperäinen tarkoituksensa eroottisuus ei ole ollut. Kaikki on katsojan silmässä. Ja täytyy myöntää, että jotkut teokset hieman hätkäyttivät. Toisin sitä saattoi hakea, kun tuon vertauksen tiesi. Minusta niissä oli kuitenkin ripaus surrealismia mukana.

O’Keeffe on kotoisin Wisconsinin osavaltiossa, opiskeli Chicagossa ja New Yorkissa, mutta asui suurimman osan elämästään Uuden Meksikon osavaltiossa ja tuon ajanjakson uskotaan vaikuttaneen hänen värimaailmaansa ja muotojen pehmeyteen. Hän asui aavikolla, vuorien kupeessa ja nuo elementit olivat hänelle ehtymättömiä inspiraation lähteitä. Hänen ensimmäinen näyttelynsä oli New Yorkissa vuonna 1923 ja hän maalasi intensiivisesti vuoteen 1970, jolloin hänellä todettiin silmänpohjanrappeumasairaus ja näkökyvyn heikkenemisen myötä hänen teoksensa muuttuivat selkeästi abstraktiin suuntaan. Loppuaikoina hän tarvitsi assistenttia värien levittämiseen. Silti myös loppuajan työt ovat mestarillisia teoksia selkeytensä ansiosta.

20120620-232317.jpg

– Kollaasin kuvat taidemuseon esitteestä, O’Keeffe kirjasta ja postikorteista, © Georgia O’Keeffe –

Georgia O’Keeffen töiden sanotaan olevan hyvin valokuvamaisia, tiukkaan rajattuja lähikuvia. Ehkäpä se on juuri se, joka on vedonnut minuun ja näkemykseeni valokuvaamisessa sitten hänen tuotantoonsa tutustuttuani 1980-luvun amerikoissa. Suosittelen näyttelyyn tutustumista, siellä on paljon muutakin kuin kukkakuvia. Yllätytte!

“Colors & line & shape seem for me a more definite statement than words.” – Georgia O’Keeffe

Georgia O’Keeffe homepage

Georgia O’Keeffe’s selected works

Georgia O’Keeffe Museum – koti Uudessa Meksikossa

Video ‘Geogia O’Keeffe in New Mexico

The Best of Summer 2011 – Part 1

Lepiksen kesä meni kulttuurikierroksella. Nautiskellen taiteista, muodossa jos toisessa. Pääasiassa katsellen. Huonosti niitä järjestykseen saa, mutta yritetään.

Haihatus teki sen jälleen; toi iloa ja riemua, nautintoa mielelle ja aisteille, siinä määrin että pysyy sydämeni ykkösenä. Haihatus on kokonaisvaltainen kokemus, jota en koskaan pysty valokuvin ilmaisemaan. Se pitää haistaa, maistaa ja erityisesti imeä sisuksiin. Siellä pääsee spontaanisti nauramaan, herkistymään ja pohdiskelemaan upeassa miljöössä. Nautinnon täydentää ihastuttavat isäntä ja emäntä, Raimo ja Merja.

Tässä pieni kuvakooste tämän vuoden Paikalla-näyttelystä:

Paikalla olivat useat edellisiltä vuosilta tutut taiteilijat, kuten Vesa Väänänen upealla setillä, Heikki ‘Morgan’ Hämäläinen hieman haikealla Koti-sarjalla ja Pekka Suomäki aina yhtä ajattelemisen aihetta antavilla teoksillaan. Mukana oli myös uusia, nuoria taiteilijoita kuten, Jasmin Anoschkin taidokkailla puuveistoksillaan.

Mämä ihastuttavat teosten nimet vievät mukanaan ihastukseen:

Haihatuksessa ei voi yhtä teosta laittaa toisen edelle, kaikki ovat hyviä. Uusista taiteilijoista suosikikseni tänä vuonna nousi kuitenkin Arto Väisäsen herkät Piilopaikka-teokset:

Paikalla on vielä auki muutaman päivän, eli tämän viikon sunnuntaihin saakka, joten mars matkaan!

HAIHATUS
Jousitie 70, 19650 Joutsa

Kannattaa käydä Paikalla!

(Lisää kuvia tiedossa syksyn mittaan Strechyard -blogissani.)

Paikalla 2011

Kesäkalenterien päivitys alkaa tänään tämän Haihatuksen Kesänäyttelyn kutsun myötä. Kaikille avoimena kansanjuhlana toteutettava avajaistilaisuus on 11.6.2011 klo. 15:00 eteenpäin Joutsassa:

– klikkaa kuvaa –

Kotimaan näyttelykiertueen jälkeen Haihatuksessa pysytään paikoillaan ja juurrutaan taiteen tilaan. Taiteilijakavalkadi on komea lista meille jo kuvien (tästä blogista löydät hakusanalla ‘Haihatus‘ ja Strechyard-kuvablogistani löytyy lisää kuvia) myötä tutuksi tulleista taiteilijoista, mukaan on tullut myös kiinnostavia uusia nimiä.

Paikalla! -kesänäyttely:

12.6. – 14.8.2011 päivittäin klo 11-18.

Pääsymaksu 8/7/2 € on koko kesän voimassa oleva kausimaksu.

Haihatus

Jousitie 70, 19650 Joutsa

 puh 040 5161703
haihatus@haihatus.net

Nähdään Joutsassa! Paikalla on elämyksiä!

How to Survive November -10 – 5

Hello,

Pysyn täällä, Edinburghissa, ainakin vielä yhden yön. Törmäsin tänään mielenkiintoiseen taiteeseen ja päätin jäädä tutkimaan sitä lisää. Tässä mallikappaleita näkemästäni:

– plate 23 –

– 30v1 –

Sam Lock on Edinburghilainen taidemaalari. Teokset ovat öljyväreillä tehtyjä mixed media -teoksia. Aivan upeita! Sam on valmistunut Edinburghin College of Art – yliopistosta, jossa kävin tänään kuikuilemassa.

Images by Sam Lock

Optimisti-Timolla on upeita kuvia Edinburghista.

Missä viivat kohtaavat?

Dreaming of a point at which parallel lines converge – Haaveilua saman suuntaisten viivojen lähentymisestä

.

Berliinissä vietetään tänä iltana kahdentoista nuoren taiteilijaopiskelijan taidetapahtuman avajaisia. Varsinainen happeninki on 17-20.6.2010.

.

.

.

.

.

.

.

What do security cameras, wild flowers and Dr Caligari have in common? What is the point of intersection between a mirror that talks to you, and a woman who interviews herself? Is there a story in which Snow White and Sisyphus might finally meet? Why do twelve artists from as far away as Sao Paulo, Belgrade or even Ellezelles decide to meet in Brussels? And what happens when they get their wires crossed?
These are some of the questions raised – and possibly answered – in the exhibition Dreaming of a point at which parallel lines converge. At a time when the boundaries between artistic genres and media are in flux, yet political and cultural frontiers are ever more rigidly asserted, the students in the Transmedia master-after-masters programme at Sint Lukas Hogeschool have come together for this exhibition at the Centre Culturel, Forest, at BRASS, to assert their belief in an artistic practice that defies categories, undermines hierarchies, and refuses barriers to communication.
Tapping into the passions and doubts which define our time, their work is sometimes utopian, yet always critical. Drawing on a range of traditions and practices, from Disney cartoons to contemporary video art, and from virtual reality to organic gardening, they invite the public to share their investigations into the multiple world(s) we live in, and to try out new paths through the maze of experience.
Parallel lines don’t converge that often: which is what makes their meeting in Brussels this summer something of a special event.

Photo and Link by Dreaming of a point at which parallel lines converge

◊ ◊ ◊ ◊ ◊

Tämähän on kuin oma taidenäyttely.

Mukava nähdä mitä tuleman pitää, löytyykö se piste…