Social distancing – Day 105

Hurjan myrskyn teki meille! jonkun verran osui Päivön liepeitä tielle matkalla Etelä-Karjalasta Keski-Suomeen. Toisinaan tuuli hieman keinutti autoa ja toisinaan tuulilasinpyyhkimet joutuivat urakoimaan. Puut matalla kaartuivat kauas tuossa kovassa tuulessa ja jokunen oli rysähtänyt poikki. Toivotaan ettei kovin pahaksi heittäydy tuo Päivö edetessään kohti itää.

We got a heavy storm today, called Päivö. I met with some of it’s tails on my way from South-Karelia to Middle Finland this evening. Sometimes the wind rocked the car, sometimes the windshied wipers had to work overtime. Trees were bending quite a bit the whole way from the harsh wind, some even snapped half. I hope this Päivö doesn’t do too much damage on it’s way to east.

– Savitaipale –

– Kangasniemi –

– Today’s temperature! It’s 19 degrees less than last week!

— — —

Finland 7214

Social distancing – Day 89

Eksyksissä… tai ehkä vähän / Lost in the woods… may be a bit

Suuntasin päivällä kohti Laajavuoren luontopolkua, josta olin kuullut tuttavalta kehuja. Olisi tietysti ollut hyvä katsoa kartta tarkasti, sillä Laajavuoren ulkoilualueella risteilee kuntoilureittejä ja ladun pohjia yksi jos toinenkin. Katsoin tätä paikoitusalueen infokarttaa nopeasti ja suuntasin pohjoiseen, jossa tiesin luontopolun olevan vaikka sitä ei tässä kartassa näy.

I decided to go for a nature walk in the winter sporting area of Jyväskylä called Laajavuori. (The place is famous about ski jumping hill named after Matti Nykänen. He was a very famous Finnish ski jumper at the 80’s.) It would be a good idea to get familiar with the map and know which to go. I thought I did. This map was at the parking lot and I headed to the north where the nature path was supposed to be. It’s not in this map. 

Siihen asti osasin. Luontopolusta ei näkynyt vilaustakaan niinä parina tuntina joina tarvoin noita mäkiä ylös ja alas ja taas ylös. Olin aivan haltioissani maaton vaihtelevuudesta, kun siellä Etelä-Karjalassa on niin tasaista.

So far everything went fine. Didn’t get a glimpse of the nature path during those couple of hours in the woods. I was so happy about the variety of the grounds, hills up and down and up again. 

Oli siellä luontoa ja kauniita metsän kukkia pompin polulta toiselle kuvaamaan kiinnittämättä huomiota mihin olin menossa.

There were beautiful flowers everywhere and I was jumping in every witch path to another taking photos of them.

Löysin myös laavun joka oli usean polun risteyksessä. Kieltämättä aika erikoinen paikka.

Found this shed from a crossroads of few paths. A very strange place for a shed like this.

Kävelyä, kävelyä… Nämä polut alkavat kaikki näyttämään samoilta. Aloin pikkuhiljaa ihmettelemään etteikö näille tule loppua. Pitääpä tarkistaa kännykän kartasta. Jaa, akku finaalissa.

Walking and walking… All these paths area starting to look the same. I started to wonder if there is an end anywhere for these paths. Better check from the mobile phone. Auts, the battery is empty.

Matkan varrella oli toki jonkin verran opaskylttejä, mutta nehän näyttivät ihan mihin sattuu ja ihan mitä sattuu. Olin ajatellut tuota Kunto 5 km polkua meneväni sen jälkeen kun luovutin luontopolun suhteen, mutta tuolla pidemmällä lenkillä taisin kuitenkin tallustella hevosenpaskaa vältellen.

There were signs of different paths on the way. I was hoping to walk the 5 km path, but most of the way I went the longer route. 

Jossain vaiheessa maasto alkoi näyttämään tutulta ja kuinkas ollakaan se sama laavu putkahti eteen toisesta suunnasta tullessa. Hetken pyörin risteyksessä pohtien lähteäkö varminta reittiä kohti parkkipaikkaa, eli sitä polkua mitä alunperin laavulle ensimmäisen kerran tulin vai kokeillakko jotain toista. Kokeilin toista, koska kuulin liikenteen äänen siltä suunnalta.

Suddenly the grounds started to look familiar and the same shed was in front of me when approaching from an other direction. For a while I was considering my options; if I should take the safe path pack to the parking lot or take an other one. I took the other one. The reason for that decision was the noice of traffic I could hear from the chosen direction. 

Reitin valinta oli oikea, mutta tämä mäki meinasi puristaa viimeiset mehut jo puolivälissä.

The route was the right one, but this hill almost had me.

Hyppyrimäkien luona saattoi jo henkäistä helpotuksesta. Tiesin paikoitusalueen olevan jo lähellä.

By the jumping hills I could relax. The parking lot was close enough.

Olisi pitänyt arvata jo näistä merkeistä ettei mene putkeen! Tunsinko olevani eksyksissä? No en, mutta hieman hämmentynyt olin reitin varrella pariin otteeseen ja erityisesti silloin kun se puhelin simahti. Periaatteessa tuttuja maisemia, sillä lapsena tuli hiihdettyä tuolla paljon.

I should have known from these signs that there will be difficulties! Did I feel lost in the woods? No, but I have to admit I was bit confused at times there, especially when the mobile phone died. I used to ski there quite a bit as a child, so there were kind of familiar grounds. 

 

 

Social distancing – Day 75

Kanadanhanhista riittää puhetta ja purinaa. Hiljattain nousi otsikoihin kun syövät maajussien jyvät. Ymmärrettävä raivo. Uimarantojen ulosteet ovat uimareista myös epämiellyttäviä. Puistoista puhumattakaan! Mitä tehdä tälle vieraslajille? Vieraslajille, joka on itse asiassa istutettu Suomeen joskus 60-luvun alkupuolella. Komea lintuhan tuo on kuin mikä ja tämä yksilö oli hyvin utelias kuvaustouhuistani. Saas nähdä mitä päättävät, pataan vai ruokintapeltoja perustamaan.

There’s been lots of talk in media about the Canadian goose recently. In the opinion of farmers they are nuisance at the fields because they eat most of the grains. The swimmers hate them because the mess the waterfronts with their poop. So, what to do with this alien species? Alien specie that has been planted in Finland back in the early 60’s. They are suggesting more permits to hunt them down or establishing feeding fields for them. Let’s see what happens. This one was very interested about my photography session. 

– Kanadanhanhi (Branta candensis) / Canadian goose –

— — —

Finland 6859

Social distancing – Day 66

Auringonlasku maalasi tarinan hyvästä päivästä päätökseen. Sain tänään olla mukana Äidin kuntoutukseen kuuluvassa kotikäynnissä fysio- ja toimintaterapeuttien kanssa, jossa perehdyttiin miten pyörätuolissa pärjää kotioloissa ja mitä siellä sairaalassa pitää vielä opetella. Mittasivat ja tutkivat mihin erilaisia arjen tukivälineitä voidaan asentaa ja ehdottivat miten huonekalut kannattaa järjestää. Puolisen tuntia he täällä Äidin asunnossa olivat ja olihan se aivan upeaa nähdä hänet taas pitkästä aikaa. Minulla oli asianmukainen maski ja käsihygieniasta oli huolehdittu. Äiti oli iloinen ja reipas, toipumista on selvästi nähtävissä. Illalla kävin ystävien mökillä ja sieltä aukesi upea auringonlasku takaisin kaupunkiin ajellessani.

The sunset painted the story of a good day. I had a change to take a part of my Mom’s home visit with the physiotherapist and the occupational therapist. They were checking the household for the use of a wheelchair, measuring where to be installed some helping equipment and giving suggestions how to arrange furniture. It was a shot, half an hour, visit, but it was great to see Mom again and seeing that the recovery is well on its way. In the evening visited some friends at their summer house and on the way back saw this beautiful sunset. 

– Sunset delight –

— — —

Finland 6537

Social distancing – Day 61

Suomalaisissa metsissä on muuten varsin hyvä harrastaa tätä sosiaalista etäisyyden ottoa. Ei ketään mailla eikä halmeilla vaikka ollaankin yleisellä virkistysalueella!

Finnish forests are made for this social distancing. Can’t find anyone even if you are at a recreation area!

– A Day in the Woods –

— — —

Finland 6347

Social distancing – Day 54

Aamu aukesi aurinkoisena ja kauniina, joten päätin toteuttaa uhkaukseni lähteä takaisin eilisille mestoille katsomaan saisinko kuvaa avautuneesta kangasvuokosta. Ne avaavat kukkansa aamupäivisin auringonvalossa. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja nökötin noiden kahden yksilön vieressä tunnin odottaen. Käpyjä kuvatessa sain ajan kulumaan mukavasti.

The morning was promising with beautiful sunshine, so I decided to carry out my treat and go back to see if the Pulsatilla vernalis would open up it’s petals. They open up only in the morning sun. So I was there quite early and waited more than an hour. Amused myself by photographing cones.

Tämän verran suostuivat avautumaan / This is how far they would open 

Eivät suostuneet vaikka ryömin tuonne alle kuvaamaan…/ I crawled under them and they wouldn’t….

Ehkä kukinta on jo niin pitkällä, että eivät enää aukea. Uusi yritys ensi vuonna! Reippailin pitkän metsälenkin ja kuljeskelin rantaa pitkin takaisin. Hyvä reissu kaikesta huolimatta.

May be the flowering is so far that they wouldn’t open anymore. Better luck next year! I hiked a long hike trough the woods and walked back by the lake. Good day any ways.

— — —

Finland 5962

 

Social distancing – Day 53

Kauniin kevätpäivän kunniaksi hurautettiin ystävän kanssa suosikki rantsulle sovittelemaan aurinkoa hartioille. Mentiin molemmat omilla autoilla, joka vei retken mukavuudesta palasen, mutta näin toimitaan tänä päivänä. Muutamia retkikuntia oli paikalla ja joku jopa uskaltautui uimaankin. Harjuisessa maastossa reippailun jälkeen nautittiin perinteinen makkaralounas ja vähän herkkuja teekupillisen kera jälkiruoaksi. Ilokseni löydettiin harvinaisia kangasvuokkoja. Siellä olisi voinut loikoilla hiekalla vaikka kuinka kauan!

To celebrate this beautiful spring day went to a picnic with a friend to my favourite beach. This social distancing time required that we both got there by our own cars. It took a part from the fun, but the way to go these days. There we few small groups of people, some even dipped in the lake. Too cold for me. After hiking on these hilly grounds we had the traditional lunch; sausages on camp fire and some goodies with a cup of tea. To my delight we found some very rare Pulsatilla vernal flowers, the plant have been protected ever since 1952. I could have stayed at the beach forever!

– Kangasmetsä / A boreal forest –

– Retkeilyalue / Picnic area –

– Päihänniemen uimaranta / Päihänniemi Beach –

– Sinivuokko / A Common Hepatica –

– Kangasvuokko / Pulsatilla vernalis –

– Lounas / A lunch –

Ehkä ajelen sinne aamulla uudelleen, josko saisin kuvattua kangasvuokon avonaisen kukan.

I might drive back there in the morning and try to catch the Pulsatilla vernalis opening up.

— — —

Finland 5880

Social distancing – Day 51

Nämä päivät alkavat tuntumaan normaalilta, toistoa kaikki tyyni. Onko tämä nyt se uusi normaali? Piipahdat pikaisesti siellä sun täällä ja kipität nopeasti kotiin. Tapaat tuttavan kylillä ja kailotat asiasi monen metrin päästä. Mitäs sitten jos tämä jatkuu marraskuuhun; et enää näe kenelle kailotat. Onneksi aurinko on paistanut iloksemme ja kesä tekee tuloaan.

These days are feeling more and more like normal, repetition. Is this the new normal? You quickly stop by here and there and run home as fast as you can. Meet someone you know at the city and talk with a loud voice to each others few meters apart. What if this continues in November; you wouldn’t see who you are yelling at. Thank goodness for the sun and summer is on it’s way!

 


– The graveyard of snow ploughs –

— — —

Finland 5673

Social distancing – Day 50

Ajattelin kirjoittaa että laiska päivä, ei mitään tapahtumia. No, eihän se aivan pidä paikkaansa. Kävin katsomassa opiskelijaa, pyörähdin työhuoneessa, kävin postissa ja illan vääntänyt etätehtäviä omiin opintoihin. Sellainen normaali työpäivä mitä olisi ilman kornaakin.

I was going to describe today as lazy day, nothing to report. Not quite true. Went to do some evaluations of my students, stopped by my office and post office and studied for my own studies. I could call this as normal day.

– Sun burst –

— — —

Finland 5573