How to Survive November 2020 – 5

Pimeys on alkanut tupsahtamaan nopeasti iltapäivisin ja lenkkipolulle mennessä on jo aika pimeää. Aurinko nousi tänään 7:59 ja laski 15:57. Valoisaa oli siis sellaisen työpäivän mitan verran.

It is getting darker earlier and earlier, and it gets dark quickly. You have to go walking in the darkness since the daylight is about the length of a working day. Sunrise was today at 7:59 am and it set down at 3L57 pm.

– A Long Way Home –

Päivän osallistujat / Today’s participants:

Aimarii

Millin

Riitta

Ritva

Susupetal

Social distancing – Day 130

Suomalainen kesä / A Finnish summer

Rikkaruohojen kanssa kohtaamisia tänään. Olin kynnet teroitettuna valmiina iskemään palstalla uhkaavasti rehottavien rikkakasvien kimppuun auringon vihdoin näyttäytyessä ja päivän lämmittyä sillei että tarkeni. Lupasivat pari päivää sadetonta ihanuutta. Unelmoin mukavasta iltapäivästä palstalla ja päivän päätteeksi siististä palstasta jota olisi vielä voinut lopuksi lannoittaa. Niinhän siinä kävi että parin tunnin uurastuksen jälkeen piti luikkia kotio kun taivas taas repesi. Vähänks sieppas!

I was ready to meet the weeds today, had my nails sharpened to attack them at the vegetable lot. The sun was out after few rainy days and the temperature warmed a bit. The weather men promised warm and sunny days. I was dreaming about a beautiful day at the lot. Getting weeding done and fertilizing the plants. After couple of hours weeding I had to leave from under the rain. Not very happy moment!

– Weed drops –

— — —

Finland 7393

Social distancing – Day 114

Sateenkaarijuoksu / Running with a Rainbow

Raskain sydämin jouduin jättämään Äidin muutamaksi päiväksi kotihoidon huomaan harjoittelemaan arkea. Onneksi siellä on ohjelmaa tiedossa. Kotimatkalla kohtasin pari sateenkaarta, joista tuo alimmainen juoksi auton vieressä jonkun matkaa. Maaginen hetki!

With a heavy heart had to leave Mom for few days in care of the home nurses, to practice ordinary days. Happily there are activities in the coming days. On my way home I was running along with these rainbows. The lower one was moving on my side for a moment. It was magical!

– A Rainbow Run –

— — —

Finland 7273

Social distancing – Day 105

Hurjan myrskyn teki meille! jonkun verran osui Päivön liepeitä tielle matkalla Etelä-Karjalasta Keski-Suomeen. Toisinaan tuuli hieman keinutti autoa ja toisinaan tuulilasinpyyhkimet joutuivat urakoimaan. Puut matalla kaartuivat kauas tuossa kovassa tuulessa ja jokunen oli rysähtänyt poikki. Toivotaan ettei kovin pahaksi heittäydy tuo Päivö edetessään kohti itää.

We got a heavy storm today, called Päivö. I met with some of it’s tails on my way from South-Karelia to Middle Finland this evening. Sometimes the wind rocked the car, sometimes the windshied wipers had to work overtime. Trees were bending quite a bit the whole way from the harsh wind, some even snapped half. I hope this Päivö doesn’t do too much damage on it’s way to east.

– Savitaipale –

– Kangasniemi –

– Today’s temperature! It’s 19 degrees less than last week!

— — —

Finland 7214

Social distancing – Day 89

Eksyksissä… tai ehkä vähän / Lost in the woods… may be a bit

Suuntasin päivällä kohti Laajavuoren luontopolkua, josta olin kuullut tuttavalta kehuja. Olisi tietysti ollut hyvä katsoa kartta tarkasti, sillä Laajavuoren ulkoilualueella risteilee kuntoilureittejä ja ladun pohjia yksi jos toinenkin. Katsoin tätä paikoitusalueen infokarttaa nopeasti ja suuntasin pohjoiseen, jossa tiesin luontopolun olevan vaikka sitä ei tässä kartassa näy.

I decided to go for a nature walk in the winter sporting area of Jyväskylä called Laajavuori. (The place is famous about ski jumping hill named after Matti Nykänen. He was a very famous Finnish ski jumper at the 80’s.) It would be a good idea to get familiar with the map and know which to go. I thought I did. This map was at the parking lot and I headed to the north where the nature path was supposed to be. It’s not in this map. 

Siihen asti osasin. Luontopolusta ei näkynyt vilaustakaan niinä parina tuntina joina tarvoin noita mäkiä ylös ja alas ja taas ylös. Olin aivan haltioissani maaton vaihtelevuudesta, kun siellä Etelä-Karjalassa on niin tasaista.

So far everything went fine. Didn’t get a glimpse of the nature path during those couple of hours in the woods. I was so happy about the variety of the grounds, hills up and down and up again. 

Oli siellä luontoa ja kauniita metsän kukkia pompin polulta toiselle kuvaamaan kiinnittämättä huomiota mihin olin menossa.

There were beautiful flowers everywhere and I was jumping in every witch path to another taking photos of them.

Löysin myös laavun joka oli usean polun risteyksessä. Kieltämättä aika erikoinen paikka.

Found this shed from a crossroads of few paths. A very strange place for a shed like this.

Kävelyä, kävelyä… Nämä polut alkavat kaikki näyttämään samoilta. Aloin pikkuhiljaa ihmettelemään etteikö näille tule loppua. Pitääpä tarkistaa kännykän kartasta. Jaa, akku finaalissa.

Walking and walking… All these paths area starting to look the same. I started to wonder if there is an end anywhere for these paths. Better check from the mobile phone. Auts, the battery is empty.

Matkan varrella oli toki jonkin verran opaskylttejä, mutta nehän näyttivät ihan mihin sattuu ja ihan mitä sattuu. Olin ajatellut tuota Kunto 5 km polkua meneväni sen jälkeen kun luovutin luontopolun suhteen, mutta tuolla pidemmällä lenkillä taisin kuitenkin tallustella hevosenpaskaa vältellen.

There were signs of different paths on the way. I was hoping to walk the 5 km path, but most of the way I went the longer route. 

Jossain vaiheessa maasto alkoi näyttämään tutulta ja kuinkas ollakaan se sama laavu putkahti eteen toisesta suunnasta tullessa. Hetken pyörin risteyksessä pohtien lähteäkö varminta reittiä kohti parkkipaikkaa, eli sitä polkua mitä alunperin laavulle ensimmäisen kerran tulin vai kokeillakko jotain toista. Kokeilin toista, koska kuulin liikenteen äänen siltä suunnalta.

Suddenly the grounds started to look familiar and the same shed was in front of me when approaching from an other direction. For a while I was considering my options; if I should take the safe path pack to the parking lot or take an other one. I took the other one. The reason for that decision was the noice of traffic I could hear from the chosen direction. 

Reitin valinta oli oikea, mutta tämä mäki meinasi puristaa viimeiset mehut jo puolivälissä.

The route was the right one, but this hill almost had me.

Hyppyrimäkien luona saattoi jo henkäistä helpotuksesta. Tiesin paikoitusalueen olevan jo lähellä.

By the jumping hills I could relax. The parking lot was close enough.

Olisi pitänyt arvata jo näistä merkeistä ettei mene putkeen! Tunsinko olevani eksyksissä? No en, mutta hieman hämmentynyt olin reitin varrella pariin otteeseen ja erityisesti silloin kun se puhelin simahti. Periaatteessa tuttuja maisemia, sillä lapsena tuli hiihdettyä tuolla paljon.

I should have known from these signs that there will be difficulties! Did I feel lost in the woods? No, but I have to admit I was bit confused at times there, especially when the mobile phone died. I used to ski there quite a bit as a child, so there were kind of familiar grounds. 

 

 

Social distancing – Day 75

Kanadanhanhista riittää puhetta ja purinaa. Hiljattain nousi otsikoihin kun syövät maajussien jyvät. Ymmärrettävä raivo. Uimarantojen ulosteet ovat uimareista myös epämiellyttäviä. Puistoista puhumattakaan! Mitä tehdä tälle vieraslajille? Vieraslajille, joka on itse asiassa istutettu Suomeen joskus 60-luvun alkupuolella. Komea lintuhan tuo on kuin mikä ja tämä yksilö oli hyvin utelias kuvaustouhuistani. Saas nähdä mitä päättävät, pataan vai ruokintapeltoja perustamaan.

There’s been lots of talk in media about the Canadian goose recently. In the opinion of farmers they are nuisance at the fields because they eat most of the grains. The swimmers hate them because the mess the waterfronts with their poop. So, what to do with this alien species? Alien specie that has been planted in Finland back in the early 60’s. They are suggesting more permits to hunt them down or establishing feeding fields for them. Let’s see what happens. This one was very interested about my photography session. 

– Kanadanhanhi (Branta candensis) / Canadian goose –

— — —

Finland 6859

Social distancing – Day 66

Auringonlasku maalasi tarinan hyvästä päivästä päätökseen. Sain tänään olla mukana Äidin kuntoutukseen kuuluvassa kotikäynnissä fysio- ja toimintaterapeuttien kanssa, jossa perehdyttiin miten pyörätuolissa pärjää kotioloissa ja mitä siellä sairaalassa pitää vielä opetella. Mittasivat ja tutkivat mihin erilaisia arjen tukivälineitä voidaan asentaa ja ehdottivat miten huonekalut kannattaa järjestää. Puolisen tuntia he täällä Äidin asunnossa olivat ja olihan se aivan upeaa nähdä hänet taas pitkästä aikaa. Minulla oli asianmukainen maski ja käsihygieniasta oli huolehdittu. Äiti oli iloinen ja reipas, toipumista on selvästi nähtävissä. Illalla kävin ystävien mökillä ja sieltä aukesi upea auringonlasku takaisin kaupunkiin ajellessani.

The sunset painted the story of a good day. I had a change to take a part of my Mom’s home visit with the physiotherapist and the occupational therapist. They were checking the household for the use of a wheelchair, measuring where to be installed some helping equipment and giving suggestions how to arrange furniture. It was a shot, half an hour, visit, but it was great to see Mom again and seeing that the recovery is well on its way. In the evening visited some friends at their summer house and on the way back saw this beautiful sunset. 

– Sunset delight –

— — —

Finland 6537

Social distancing – Day 61

Suomalaisissa metsissä on muuten varsin hyvä harrastaa tätä sosiaalista etäisyyden ottoa. Ei ketään mailla eikä halmeilla vaikka ollaankin yleisellä virkistysalueella!

Finnish forests are made for this social distancing. Can’t find anyone even if you are at a recreation area!

– A Day in the Woods –

— — —

Finland 6347