Sunday Classic – 100411

Elämä voi olla painajaista. Tervetuloa yhteen sellaiseen:

Welcome to My Nightmare

Päivän biisinä soi Alice CooperinWelcome to My Nightmare’ vuodelta 1975. Biisi löytyy saman nimiseltä albumilta, joka oli miehen ensimmäinen sooloalbumi.

Painajaismaisiin tunnelmiin johdatteli eilen näetty ja koettu:

Kevätpuutarha 2011 massa!

Tällä kuvalla osallistun Sirokon Ällötyshaasteeseen. Tuollaisiin massoihin joutuminen on painajaismaista. Tuuppivia, päämäärättömästi haahuilevia, viimeistä päivää ostelevia ihmismassoja pitäisi välttää hinnasta mistä hyvänsä. Aina ei voi. Muorin seuralaiseksi läksin Messukeskukseeen puutarhamessuille eilen ja siellä oli tietenkin pari muutakin… ja siemeniä, juurakoita, mukuloita, ruohonleikkureita… Ällötys!

Tuollaisilla messuilla ei tällaiselle kerrostaloasukille  iloa ollut. Silmän iloa ei juuri löytynyt, yleisalueet olivat sangen vaatimattoman näköiset edellisiin vuosiin verrattuna ja yritysen rakentamat mallipihat eivät ideoita parvekkeelle antaneet.

Messujen parasta antia olivat oppilaitosten rakentamat malliparvekkeet, joista oli myös kilpailu. Ääneni meni ehdottomasti tälle Axxell Yrkesintitute puutarhakoulun Goottilaiselle parvekkeelle:

Tästä parvekkeessa oli tekemisen riemua ja mielikuvituksen runsautta. Kuvassa näkyvä Edgar Allen Poen kirja oli tietysti plussaa 😉

sunday classic – 011109

Matkalla kuultua:

No More Mr. Nice Guy

Tuulahduksen 70-luvun alusta alkaessa soimaan autoradiosta ei voinut taas kuin kaivaa kynän ja muistivihon esille totaalisesta pimeydestä huolimatta. Ilokseni pystyin sen vielä kotiuduttuani lukemaan ja Alice Cooperin vuoden 1973 hittibiisi pääsi kuin pääsikin klassikkoiden soittolistalle. Toki tuolla ‘Billion Dollar Babies‘ -albumilla, josta tämä on lohkaistu, olisi ollut muitakin hyvin biisejä soitettavaksi. Ehkä toisella kertaa. Alice Cooper oli tavattoman suuri kummastus tuolloin varhaisteininä ja herätti käärmeineen suurta ihmetystä, ehkäpä enemmän vanhemmissa kuin meissä levyautomaatteja soitelleissa nuorissa. Tuon aikakauden jälkeen Alice on tavallaan jäänyt hieman vähemmälle huomiolle meikäläisen elämässä, eikä levyhyllystä löydy hänen tuotantoaa. Näitä vanhoja on kuitenkin hauska veivata.