pyörteitä

Ei kai nyt ole käynyt niin, että olemme aivan liian riippuvaisia kaikenlaisesta tekniikasta. Jos käy niin, että aamusta alkaen tekniikka pettää, niin koko päivä läpeensä on yhtä syöksykierrettä. Kierteet vieläpä kertautuvat ja vauhdin kiihtyessä alkaa savu nousta. Jostain. Jos ei muualta, niin aivoista!

aivot

Aamusta asti takkusi. Töihin päästyäni huomasin, että tarvitsemaani ohjelmistoa ei löydy mistään. Päivitykset eivät olleet onnistuneet. Siispä varasuunnitelma päivän pelastamiseksi käyttöön. Ja välissä juoksua tukka putkella paikasta toiseen ja päivän luonteeseen kuuluen, myöhässä tietenkin. Piinaavien tuntien jälkeen kotiin lähtö onnistui vain puoli tuntia normaalia myöhemmin ja syvään huokaisten kaarsin kampaajalle. Se viisitoistaminuuttinen siinä pikakäsittelyssä on osoittautunut päivän ainoaksi hengähdystauoksi. Käytin tuon ajan tehokkaasti hyväkseni, silmät kiinni rentoutuen. Peiliin en tosin ole vielä uskaltanut katsoa. Sieltä syöksähdys kauppoihin ja parkkihallissa toinen henkäys kotimatkan alkaessa. Pääsin ensimmäisiin liikennevaloihin puhelimen soidessa ja puhelun tuoma viesti sai aikaan nokan kääntämisen takaisin parkkihalliin. Olin unohtanut pankkikortin maksulaitteeseen! Hienoa ja nopeaa palvelua tuosta pienestä kaupasta! Kotiin päästyäni huokasin syvään ja kuvittelin rauhaisan illan olevan edessä. Ajattelin lukaista ne töissä lukematta jääneet sähköpostit ja tehdä vielä hieman hommia netin välityksellä. Ei sitten tarvinnut, kun netti ei toiminut! Siinä vaiheessa tuli jo epätodellin olo ja epäilin josko tarvitsee enää tänä iltana minkään sortin tekniseen vimpaimeen koskea. No uskaltaudin kuitenkin hieman siivoilemaan ja silittelemään. Molemmat toiminnot suvuivat varsin mallikkaasti. Joten teknologian tökkimiset tältä päivältä ovat liittyneet enemmän ja vähemmän tietokoneisiin ja verkkolaittaisiin liittyviin vekottimiin.

Tuo kuvan lataaminen piti muuten suorittaa kolmeen otteeseen…. ja tallentaminen on katkennut kaksi kertaa…

Jos nyt menisi nukkumaan, niin jokoha ne pyörteet olisivat aamuun mennessä tuolta pääkopasta kadonneet!

Advertisements

naatiskellen

Täällä sitä on röhnötetty reporankana viimeiset pari päivää. Kieltämättä täytyy tunnustaa ilman sen kummempia oman tunnon tuskia, että naatiskellen.

possu

ei sika sikana, kuitenkaan

Tauti on tähän astisten sohvadiagnosointien myötä osoittautunut tavalliseksi flunssaksi. Kuume taittui viime yönä ja tänään olen jo ajatellut. Pari aikaisempaa päivää meni vällyissä. Ja kyllä minä nukuinkin! Toivotaan, että tämä jää tähän eikä pukkaa mitään jälkitauteja.

Ounasteluni hiljaisesta viikosta työrintamalla sai sitä myöten hyvä alun, vaikkakin erilaisen kuin olin alun perin ajatellut. Jatko on edelleen lupaavaa. Tosin jäi tässä yksi reissu välistä, mutta ei se hirveästi haittaa. Niitä on tulossa lisää. Katoan huomenna loppuviikoksi jossain kylmässä ja lumisessa sijaitsevaan erämaamökkiin lopuksi viikkoa. Tai no… ainakin kylmään ja lumiseen. Erämaasta en tiedä, mutta liian eksoottista meikäläisen varpaille joka tapauksessa.

Mukavaa loppuviikon jatketta kaikille 🙂

tänään

Tänään:

  • keharissa puututaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
  • kysellään, että mitä sä tarkoitit sillä kun sä silloin sanoit sitä ja tätä… plaah!
  • ja ruikutetaan kehuja
  • puolet jäi sanomatta
  • ja kehitykset puolitiehen
  • eiks keharissa esimiehen pitäisi tukea alaistaan eikä päin vastoin…
  • – paskat! –
  • käännä nappula
  • siirry kehumaan oikeasti ihmisiä
  • kunnes
  • syöksyilyä tapaamisesta toiseen
  • väliin aivan iloisia uutisia puhelimitse
  • tekstiviestillä tärkeästä meetingistä poisjäänti-ilmoitus, ilman perusteltavaa syytä
  • käännä taas nappulaa
  • ja yritä olla empaattinen parin tunnin rupeaman verran
  • puhu mitä mieleen juolahtaa
  • haukotus
  • käännä nappula tehoasentoon
  • väännä paperitöitä parin tunnin edestä iltapuhteina

taidan mennä oikeasti nukkumaan ihmisten aikoihin

10 1/2 + 3

Tulipa nukuttua. Reippaan pitkät yöunet ja kunnon päikkärit, niiden välissä olen harrastanut syvällistä dementointia. Nyt taas jaksaa 🙂 Olo on tosin hieman kuin mukkelis-makkelistalossa:

Mukkelis-makkelistaloja Rotterdamissa

Tässähän ei ole mitään järkeä kukkua arki-illat ja nukkua lauantait! Tosin lauantai on ollut tässä huushollissa se levolle pyhitetty lepopäivä iät ja ajat. Sunnuntait ovat jo täynnä energiaa. Siispä järkeistystä nukkumiseen tiedossa ja olen todella ilahtunut että saan unikavereita eilisen kommenttilaatikon kommenttien perusteella 🙂

Täytyy tunnustaa että tuo nukkumattomuus on tällä kertaa ollut aivan omaehtoista. Työkiireistä se ei ole johtunut, kunhan olen vain vetkutellut nukkumaan menon kanssa. Ainoastaan yhtenä ainokaisena iltana tein kotona illalla töitä. Ja sekin oli jostain aivosopukasta pulpahtaneen kehitysidean hiomista. Ei mitenkään pakollista, mutta kerkesin sen sitten jo ujuttaa osastolle uudeksi toimintatavaksi.

Olihan päättyneellä viikolla tosin ylimääräistä ohjelmaa meidän osastolla koko viikon ja vaikka olin delegoinut kaikki käytännön hommat, muka ovelasti, muille, niin kyllä se vain verotti silti. Etenkin loppuviikolle buukattujen vierailijoiden aiheuttama pieni stressi. No hyvin se meni ja kaikki voivat olla tyytyväisiä. Meni niin hyvin, että onnistuin saamaan investointibudjetin ylimenoehdotuksen hyväksytyksi ilman selittelyjä. Olin tuskanhiki otsalla jo valmistellut pitkää ja vakuuttavaa puhetta, mutta kumileimaisin kerkesi heilahtaa ennekuin pääsin niin pitkälle. Siispä voin itsekseni myhäillä tyytyväisyydestä. Tämä ei ole normaalia Lepismiä, eli käyttää tuollaisia tilanteita hyväkseen jonkin toisen asian eteen päin viemiseen. Eikä siis ollut nytkään harkittua, sattuivat vain kaikki samalle viikolle. Minusta ei siis tulisi häikäisevää ja härskiä businessmiestä.

Ärtyneisyys ja lyhyt pinna on ehkä se huonoin ominaisuus jonka tuo nukkumattomuus saa aikaiseksi. Ja se ärsyttää minua ehkä enemmän kuin kukaan arvaakaan. Ainakaan kukaan niistä, jotka joutuvat jyräyksen kohdalle noina väsypäivinä.

Ylenmääräinen työnteko ja laiskuus menevät käsikädessä, tai ainakin niiden lopettaminen. Ylenmääräisestä työnteon ja nukkumattomuus saavat aikaan laiskuuden tilan, iltaisin ei jaksa tehdä yhtään mitään. Aivotkin ovat niin tyhjät ettei kykene selkeitä ajatuksia tuottamaan, kirjoittamisesta puhumattakaan.

“Tästä alkaa uusi luku” lukee muuten Suomalaisen kirjakaupan kassissa. Se oli se kassi, jossa kiikutin kotiin uudet piirustusvälineet. Saas siis nähdä alkaako 😉

Mukkelis-makkelistalojen kuvia löytyy lisää täältä Strechyard blogista 😀

Valokuvatorstai 63 – arki

Valokuvatorstaissa katsotaan arkea linssin läpi. Osoittautui enemmän kuin vaikeaksi aiheeksi.

Jokainen aamu on juhlan aatto ja päivä uusi seikkailu.

Viime torstaina perjantaina riemutessani Al Coren ja IPCC:n (Intergovernmental Panel for Climate Change) saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta, polkuni varrella jysähti arkitodellisuus latistaen vastaan.

metaanipommi.jpg

metaanipommi