Saturday Classics – 05032022

Billy Joel lohkaisi tämän biisin ‘Storm Front‘ albumilta vuonna 1989. ‘We Didn’t Start the Fire‘ ei ole aivan tyypillistä Joelia, mutta muistan tämän kolahtaneen kovaa aikoinaan. Taisi kolahtaa muihinkin, sillä se valittiin vuoden biisiksi Grammyissä. Tänä päivänä olisi jo varmasti säkeistö jos toinenkin tullut lisää, mutta mennään näillä. Samalla voi pohtia että sytytettiinkö me se sittenkin?

Billy Joel‘s song, ‘We Didn’t Start the Fire‘, was released at 1989 and it is from an ‘Storm Front‘ album. I remember this song becoming an instant favourite at the time. Even it’s not quite Joel’s typical song many other liked it as well since it won the song of the year award at the Grammys. Today there probably would be a verse or two more, but this is what there was then. While listening it’s time to think if we did start the fire after all?

– We Didn’t Start the Fire –

Saturday Classics 12092020

Billy Joelin ’Honesty’ iskee syvälle aina kun sen kuulee. Se on vuoden 1978 ’52nd Street’ albumilta ja kokonaan Joelin käsialaa. Biisi menee sinne meikäläisen top-kymppi listalle. Olen tainnut soitella tämän sunnuntai klasareissa, mutta ei haittaa.

Billy Joel’s Honesty is one of my all the time favourite an it hits hard and deep every time I hear it. It is on the 52nd Street album, released at 1978. I’ve played this at the Sunday Classics, but it’s ok.

–  52nd Street –

Billy Joel

Sunday Classic – 301212

Teemasoitto – The End

Rod Stewartilta ilmestyi syksyn markkinoille mainio joululaulualbumi ja sen viimeisenä biisinä on päivän klassikko:

– Auld Lang Syne –

Päivän klassikko on vuodelta 1788 peräisin oleva skotlantilainen kansanlaulu, jota soitetaan näin vuoden vaihtuessa englanninkielisissä maissa. Laulu symboloi vanhan taakse jättämistä ja siinä toivotetaan tervetulleeksi uudet tuulet. Sävelmään on sanoituksen tehnyt skotlantilainen runoilija, Robert Burns. Kappaleesta on oman versionsa esittänyt monen monta artistia, mutta tällä kertaa viehätyin tuosta Rodin tulkinnasta, skotti osaa kansanlaulunsa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Bonusbiisi:

– It’s Still Rock’n Roll to Me –

Klassikoiden päättymisestä huolimatta bonusbiisi toimikoon loppukuittauksena: It’s still Rock’n Roll to me! Soittokertoja vuodesta 2008 lähtien on ollut 248 kappaletta, iso nippu hyviä biisejä. Saatika ne kaikki mitä kaikki muut klassikkodeejiit ovat näiden vuosien aikana soitelleet. Mannaa vatsan täydeltä 🙂 Jatkan varmaankin tästä vielä klassikoiden soittelua sunnuntaipäivien ilokseni, mutta linkityshärdelli loppuu nyt tähän.

KIITOS!

Sunday Classic – 041112

Marraskuussa on hyvä uppoutua levyhyllyn parhaimmistoon ja nautiskella suursuosikkien seurasta:

– Honesty –

Billy Joelilla fiilistely tietenkin lähtee ja nähtäväksi jää mahtuuko soittimeen enää mitään muuta. Päivän biisi on yksi miehen kauneimmista sanoituksista, riipaisevan herkkä ‘Honesty’ löytyy vuonna 1978 ilmestyneeltä ’52nd Street’ -albumilta. Ajankohtainen paikka, Sandy-myrsyn runtelema New York, jossa myö rehellisyyttä tarvitaan kovina aikoina.

Sunday Classic – 010412

Tuntini maapallolle vietin kynttilöitä kuvaillen ja iPadistä viisauksia lukien.

Musiikkina olisi voinut myös tuossa melankolisessa hetkessä soida tämä yksi kaikkien aikojen suurimpia suosikkejani:

– Piano Man –

Billy Joelin ‘Piano Man‘ on ehkäpä yksi niitä biisejä, jota ei koskaan kyllästy kuuntelemaan. Haikean kaunis tarina komealla pianonsoitolla höystettynä. Täydellistä. Biisi ilmestyi vuonna 1973 saman nimiseltä albumilta lohkaistuna. Ja sittenhän se on päätynyt klassikoiden klassikkoksi kaikille mahdollisille listoille. Tässä huushollissa se soi säännöllisesti, kuten koko muukin Billy Joelin tuotanto. He’s my man! Livesti olen onnistunut näkemään kolme kertaa, pari niistä Denverissä ja kerran Australian Sydneyssä. Suomeenkin eräänä kesänä odoteltiin, mutta kurkkuvaivojen takia jouduimme tyytymään Stadionilla Sir Eltoniin, jonka kanssa heillä oli yhteiskiertue. Harmittaa vieläkin!

HaloEfektillä voitte käydä kuuntelmassa päivitetyn version nuoren Colton Dixonin esittämänä ameriikan Idolsissa.

Sunday Classic – 300111

Tänään olen tasapainoitellut kahden Billy Joelin biisin välillä ja päädyin tähän:

– The River of Dreams –

‘The River of Dreams‘ löytyy Billy Joelin viimeiseltä pop-albumilta vuodelta 1993. Sanoitus on varsin syvällinen, itsensä etsimistä ja itsensä löytämistä. Sävellys taas gospel-vaikutteinen. Paljon on kappaleesta keskustelua käyty, onko se hengellinen vai ei. No, sanoitus puhukoon puolestaan ja se taitaa aueta meille kaikille erilaisena. Tänään se muistuttaa, että pitää olla armollinen myös itselleen. Meidän kaikkien.

Tämän päivän klasari on omistettu vuoden vaihteessa Tampereelle muuttaneelle rakkaalle ystävälle.

Sunday Classic – 210310

When the going gets tough, the tough turns to Billy Joel! Vuonna 1977 ilmestyneeltä The Stranger -albumilta löytyy aivan loistava biisi meille kevään korvalla käyntiin lähteville ihmisille. ‘Vienna‘ kehoittaa hiljentämään vauhtia, vähemmälläkin kerkiää.

– Vienna –

Miksi Wien?

Sanoituksen taustat ja Wienin merkitys vertauskuvana voit kuunnella tästä haastattelusta:

Lyhyesti: Tasoita, niin jaksat vielä myöhemmällä iällä ja silloin sillä vasta onkin merkitystä.

♦ ♦ ♦

Ja tätä biisiä soitetaan niin kauan, kunnes sen sanoma pysyy mielessä!

sunday classic – 100808

Pitemmittä puheitta Lepiksen piste i:n päälle tänään (eilen) blogistaniassa velloneeseen keskusteluun. Näinhän se menee:

Tämä biisi on muuten soinut Lepiksen henkilökohtaisen puhelimen soittoäänenä jo vuosia!

…belive in yourself…

Edit 11.8.2008 klo. 22:22

HaloEfekti pitsi sitten jälleen asiat oikeaan mittakaavaan tällä videolla! HaloEfektillä on taipumusta sellaiseen 🙂