En kerinnyt ennen lehteä kotiin

Muorilla oli tapana kysyä, että tulenko ennen lehteä kotiin. Silloin joskus nuorempana, yöjuoksujen aikaan. Useimmiten tulin lehden jälkeen. Taito on tallella, etenkin kun on niin mukava ilta ettei millään malta ajatellakaan kotia lähtöä 🙂

– Irwiksen kanssa baanalla –

Tapasin eilen ensimmäistä kertaa Älä katso, vaan näe -blogin Irwikissin. Tytön, jonka olemme oppineet tuntemaan upeista valokuvistaan niin kuvablogissa, kuin ‘Mustaa ja valkoista‘ -blogin moderaattorina sekä aktiivisena osallistujana muinaisessa Sunnuntaiklassikot -haasteessani ‘Irwiksen grammari‘ -blogissaan. Vihdoin! Tätä tapaamista olen odottanut vuosia, vähän salaa, tapaavani tämän kamerataiturin livesti ja oppia tuntemaan henkilön noiden hienojen kuvatutkielmien takaa. Eilen illalla se päivä siis koitti.

Aamusta odotti tekstari kännykässäni, että josko mentäisiin illalla kylille. Tuli jo siis riemua päivään sitä iltaa odotellessa. Päivä kului nopeasti, vaikka keli oli aivan kaamea. Vettä täysillä ja välillä sitä valkoista möhnää siinä joukossa, jopa siinä määrin että alkoi usko loppua illan ulkoilujen suhteen. Illaksi sade loppui, mutta Saimaalta puhalsti todella kova tuuli. Se ei minua haitannut hymy kasvoillani taivaltaessani kohti tapaamispaikkaamme kaupungin keskustassa. Jo kaukaa tunnistin yksinäisen hahmon odottelemassa sovitun hautaustoimiston edessä. Ei epäilystäkään etteikö se olisi ollut Irwikissi. Puheripulimme alkoi välittömästi ja emme edes meinanneet muistaa siirtyä sisätiloihin ennekuin jokin tuulenpuuska meinasi pyörittää meidät mukaansa. Löysimme mukavan baarin ja lämmittelimme minttukaakaoiden ääressä. Oli kuin vahan tutun olisi tavannut. Juttua riitti ja ilta kului todella nopeasti, viehtäen aamun pikkutunneille saakka. Baari vaihtui kotimatkalla kertaalleen ja täytyypä tunnustaa etten muista milloin olisin ollut valomerkkiin saakka anniskeluravintoloissa, eilen näitä niitä kaksi. Oli todella mukava tapaaminen ja mielenkiintoista kuulla ja ammentaa mistä ne aihiot kuviin tuleva. Jännittävää! Kiitos mukavasta illasta Irwis!

PS. Lehden jakaja tuli alaovella vastaan eikä se nauranut yhtään lohkaisulleni kotiin kerkiämisestä ennen lehden tuloa 😀

Aamukahvin aikaan

The Cup of Coffee

Aamukahvin aika on parasta blogi-aikaa. Kerkiää tehdä kierroksen rauhassa. Joskus muinoin aamukahvin aikaan luettiin aamun sanomalehti. Ja ahdistuttiin maailman murheista. Blogikierroksella aamun aloitus on paljon lempeämpi, kauniita kuvia ja mukavia tarinoita, pikku marinatkaan eivät haittaa. Sanomalehti tulee taas luukusta aamutuimaan ja taidan hukkua lukemattomiin lehtiin kohta puoliin. Tämän kesän toiveena olisikin päästä takaisin lukemisen syrjään kiinni, romanit tuntuvat ylitsepääsemättömän paksuilta, mutta josko jo lehtiartikkeleita jaksaisi napostella pieninä palasina. Jos ei jaksa, niin pinot saavat kasvaa.

Lehtipinojen siirtely paikasta toiseen on siivoamisen aikaan hieman hidastuttavaa, mutta ei sekään haittaa. Aloittelin eilen pientä puunaussessiosta, eli tauti taitaa olla taittumassa. Suursiivous saa odottaa aikoja parempia. Kuten myös parveke. Siellä lasitukset kaipaisivat kipeästi kirkastusta, mutta en uskalla nyt nousta kekkuloimaan sinne korkeuksiin. Antibiootit tuntuvat pistävän huimaamaan ja yläilmoissa taiteilu tuntuu liian huikealta suoritteelta. Ja eihän tuolla nyt tarkenisikaan! Toisaalta, aina kun otan sen touhun ajatukseen, niin tulee tuuli ja sade. Olkoon siis sekin vielä odottamassa parempia aikoja.

– talvipartsi –

The House Quest

Tänään heräsin hieman normaalia lauantai-aamua aikaisemmin. Liekö pieninellä jännityksellä tekemistä asian kanssa. Iltapäivällä menen lentokentälle vastaan aivan ventovierasta ihmistä, joka tulee vieraakseni muutaman päivän ajaksi. Jännittää tunnistanko siinä lentokenttävilinässä, no lupasin pukeutua sen verran räikeästi ettei ohitse pääse. Ruusua en luvannut rintaan laittaa. Ilolla odottelen tuota tapaamista, sillä tuttu ihminen sieltä tulee siitä huolimatta ettei olla aiemmin tavattu. Koko blogielämäni ajan olen nimittäin hänen blogejaan lukenut ja seurannut. Kuten myös usea teistä arvon lukijani. Pääsen siis Elegiaa vastaan kentälle ja saan hänet vieraakseni lomamatkansa alkutaipaleelle! Taitaa olla mielenkiintoisia kuvausreissuja tiedossa lähi päiville.

Tervetuloa Elegia Lepiksen puolivälin majataloon!