Saturday Classics – 25092021

Heräsin sen luokan migreeniin, että tietokoneelle istahtaminen onnistui vasta nyt. Soitetaanpa sateisen päivän kunniaksi Elmore Jamesin ‘The Sky Is Crying‘ vuodelta 1959.

A heavy migraine kept me away from the computer until now. It’s been rainy day, so it’s proper to listen Elmore James’ ‘The Sky Is Crying‘ form 1959.

Saturday Classics – 21112020

Marraskuuta päästy jo hyvä tovi ja nyt vasta alkoi tekemään mieli kuulla näkkileipämusiikkia. Joten tänään ääneen pääsee alan mestari, Sonny Boy Williamson II. Tämä taidokkaan bluesmiehen repertuaariin kuuluu upeata huuliharpun soittelua pehmeällä bluesäänella laulettujen osien väliin. Nautinnollista! Päivän biisi on vuodelta 1956. Tällä samalla nimellä oli toinenkin musikantti, mutta tämä oli se varsinainen bluestaituri.

We’ve gone so far of this November and I haven’t had the urge to listen old blues until now. Today’s song is by master of the sound, Sonny Boy Williamson II. His soft blues singing along with harmonica is so enjoyable music to my ears. This song is from 1956. There was another musician with the same name, but this one was the real blues master.

– Keep It To Yourself –

Saturday Night Blues

Tämä päivä on mennyt ihmetellessä maailman menoa, oikeammin oman pienen mickrokosmokseni menoa.

Ihmetyttää – kummastuttaa. Hämmästyttää!

Jouduin viikolla jyrähtämään duunissa ja siitä tietysti kärsin huonoa omaatuntoa.

Syyttä suotta!

Tiedän olleeni oikeassa. Ilmaisutapa olisi tietysti voinut olla lempeämpi.

Perjantaina oli koulutuspäivä.

Maailman omituisin koulutus.

Piti etsiä kaikkea negatiivista firman toiminnasta.

No höh!

Eihän mulla sellaista.

Paitsi…

Aikani kuunneltuani kollegoja, totesin koko keskijohdon painiskelevan saman problematiikan parissa kuin mitä tuo oma henkilöstö saa aikaiseksi (tässä tapauksessa jättää tekemättä).

Helpottiko se?

No ei!

Oli ahdistavaa kuunnella sitä valitusta, vaikkakin luvan varaista.

Toisaalta sen tarkoitus aukesi vasta tänään.

Ei se huono metodi ollut, kunhan jaksaa miettiä.

Myös ahneus ahdistaa.

Tämä tuntuu melkein marraskuulta.

No, nukuin päivän mittaan paljon.

Se auttaa!

Samoin kuvat.

Sormia syyhyttää.

Jaksaisikohan sitä huomenna mennä katsomaan mitä vakkari paikoilalla tapahtuu.

Kasvaako mitään.

Tuskin.

Onneksi aamulla soi hyvä musiikki.

favourite_pien

Laitoin Elegian peräänkuuluttaman lempparikuvan tuonne Strechyardin puolelle.

Let the Music Talk to the Nation

Mikä biisi?

Mihin biisiin Dr. Joseph E. Lowery tässä Barack Obaman virkaanastujaissa kuullussa rukouksessa viittaa:

Kuulostiko tutulta?

Puheeseen oli lainattu säkeitä tästä Big Bill Broonzyn countryblues kappaleesta vuodelta 1947.

Alkujaan tämä oli mustien kulttuurissa yleisesti runomuodossa toistettu rimmi, josta Big Bill Broozy muokkasi sanoituksen ‘Black, Brown and White’ kappaleeseen. Sanoitus sai muotonsa toisen maailmansodan jälkeen,  kun muutoksia mustien oikeuksiin ei alkanut tapahtua huolimatta heidän aktiivisesta osallistumisestaan taisteluihin. Kyseessä on siis yksi ensimmäisistä rasismia käsittelevistä musiikkikappaleista.