Sunday Classic – 160510

Ei selityksiä – No explanations.

Aika näyttäköön – The time will tell.

– Changes –

Biisi on vuoden 1971 ‘Hunky Dory‘ -albumilta ja ikuisesti ajankohtainen.

Ja koska edellinen liveversio oli ihan paska, niin tässä yksi live-esitys myöhemmiltä vuosilta:

– Changes –

Ja koska tuokaan ei vedä vertoja alkuperäiselle levytykselle, niin tässäpä sekin kivoilla kuvilla varustettuna:

– Changes –

Jokohan tuota uskoisi! – Do I believe or don’t I!

Sunday Classic – 050409

Tänään aloitan soittelemaan niitä artisteja/yhtyeitä, jotka olen nähnyt live-konserteissa matkan varrella. Pyrin myös soittamaan suosikkibiisin kyseisen kiertueen ajankohtaiselta albumilta, tosin aina se ei tule onnistumaan. Soittelut eivät tule aikajärjestyksessä, vaan fiilisten mukaan aina silloin tällöin. Jotkut saattavat olla ihmeellisiä ja joitain on tullut nähdyksi useampaan kertaan. No, mitäpä siihen voisi sanoa… I’m only human 😉

Sarja alkaa ikisuosikkieni, Queen ja David Bowie, yhteisesityksellä. Tästä ei löytynyt aitoa videota, joten joudumme tyytymään sämpläykseen.

Under Pressure

The Queen esiintyi Denverin McNichol’s Areenalla 30.8.1982. Olimme onnistuneet saamaan liput sen verran hyvään paikkaan, että näimme tuon ajan ehkä huikeimman valoshown suoraan edessämme. Esiintymislavalle oli visualisoitu lentokenttä ja valoshow maalasi eteemme laskeutuvien lentokoniden fiiliksen. Freddie Mercury oli tuolloin vielä terve ja voimissaan, täynnä energiaa sekä karismaa uhkuen, vieden koko shown. Jännityksellä odotimme tekeekö Bowien yllätysesiintymisen ‘Under Pressure’ -biisin ajaksi, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Eipä se juuri haitannut, sillä Queeniä sinne olimme menneet kuuntelemaan.

Tämä oli ehkäpä yksi kolmesta parhaasta näkemästäni konsertista, evrer. Yksi niistä on tietysti David Bowien, mutta siitä myöhemmin.

sunday classic – 010608

Tänään palataan takaisin tuohon The Sunday Timesin populaarimusiikkiin eniten vaikuttaneiden albumien listaan. Sen soittaminen jäi keväällä kesken yksinkertaisesti Ziggy Stardustin takia. Olen kiertänyt tätä kuin kissa kuumaa puuroa kuunnellen ja pohdiskellen pystymättä päättämään mikä se näistä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumin biiseistä olisi soittolistalla:

“Five Years”
“Soul Love”
“Moonage Daydream”
“Starman”
“It Ain’t Easy”
“Lady Stardust”
“Star”
“Hang on to Yourself”
“Ziggy Stardust”
“Suffragette City”
“Rock ‘n’ Roll Suicide”

(linkit vievät you tubeen)

Ei pysty!

Tästä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumista sanotaan sen vieneen, yhdessä Roxy Musicin samannimisen albumin kanssa, 60-luvun rock-kulttuurin tiensä päähän. Alkoi glam-rockin ja keinotekoisten pop-biisien aika. Artistit esittivät olevansa suuria popstaroja ennenkuin löivät itsensä läpi maineeseen ja kunniaan.

Albumin biisit ovat itseasiassa varsin kilttejä poplauluja, yksittäisiä kertomuksia vailla albumin läpi menevää teemaa. Ellei sitten lasketa ensimmäisen kappaleen ja viimeisen kappaleen yhteyttä; avausbiisi sijoittaa tapahtumat viiden vuoden päähän apokalypsista ja viimeinen biisi lopettaa kaiken itsemurhaan. Ziggy Stardust on veikeä yhdistelmä tuhoon tuomittuja rokkareita ja Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin hahmoja. Keikoilla Ziggyn päällä nähtiin taas perinteisen Japanilaisen teatterin kabuki-tyylin asuja, joka loi räikeän ristiriidan kahden niin erilaisen kulttuurin välille. Toisaalta kabuki on perinteisiä sukupuolirooleja sekoittava teatterimuoto, joten ei se ehkä niin vieras ajatus Bowieen yhdistettynä ole.

Minulle The Rise and Fall of Ziggy Stardust an the Spiders from Mars on aina ollut tärkein ja kuunnelluin Bowien albumeista kokonaisuutena vaikkei sillä ehkä Bowien kaikkien aikojen parhaita biisejä ole.

Jos on yksi pakko valita!