ensilumi | Parallel Lines

Miten nämä asiat voivat mennä näin! Meikäläinen lähtee elämänsä ensimmäistä kertaa jonnekkin pohjoiseen ruskamatkalle, kamerat viritettyinä ja värikylläisyydestä hekumoiden, tulos on tässä:

– ensilumi -09, olkaa hyvä! –

Ja sitä oli paljon! Perille pääsy oli tuskaa vaakatasossa pyryttävän myräkän vuoksi. Lentokone tempaisi välilaskupaikalla takaisin ylös niinkin alhaalta kuin parista sadasta mertristä, aiheuttaen ylimääräisiä tykytyksiä yhdelle sun toiselle. Erityisesti kiertelyn pohjoisen taivaan yllä jatkuessa odotettua pidempään. Lentoemot komentelivat matkustajia istumaan paikoillaan niin tiukkaan sävyyn, että ei ole ennen kuultu. Maantie oli kuulemma olemassa ja matkatavaroiden kanssa umpihankimarssi on uusi laji, jota en tosin suosittele kokeilemaan. Turisteja ei ollut missään ja kaikki mahdolliset kiinnostusta herättävät paikat olivat vielä suljettuina. Mutta mikä siellä on se viehätys? Huonolla maulla rakennettuja töllejä vieri vieressä ja ympäristöt hoitamattomia risukasoja. Mieleeni tuli lähinnä etelän turistirysät. Kulissikyliä, kallista ruokaa ja juomaa. Lisämausteena liikaa lunta ja kylymä! (No kaikki tämän blogin lukijat taas muistavat tässä kohdin inhotukseni talvea kohtaan 😉 ) No, tämä oli sitä meikäläisen tuuria. Ja nyt kerrankin pääsee sanomaan: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä! Erityisesti, kun reissussa selvisi jatkokertomukseen uusi käänne. Se olenkin minä se pahis. Kuulemma. Jos näin on, niin sitten vaihtoehdot ovat varsin vähissä…

Ihana olla kotona!