Driverilla kuuroksi

Yllättävä uutinen golfin vaaroista sattui silmiini tänään. BBC News raporoi golfin peluussa yleisesti käytettyjen ‘titanium drivereiden’ saavan aikaiseksi niin kovan kilahduksen osuessaan golfpalloon, että se saattaa heikentää pelaajan kuuloa. Noissa, myös puu-mailoiksi kutsutuissa, mailoissa titaniumia käytetään siinä kohdalla johon pallo osuu lyönnissä. Siitä lähtevä ääni on kirkkaan metallinen ja vastaa aseen laukeamisesta lähtevää ääntä. Testeissä suurin mitattu desibeliarvo oli jopa niinkin korkea kuin 130. Briteissä on jo yksi golffari saanut kuulovammoja pelattuaan, ilmeisen ahkerasti, näillä titanium-drivereilla.

Lääkärit suosittelevat titanium-drivereilla pelaavia suojaamaan korvansa kuulosuojaimilla lyöntihetkellä. Tämä tietysti aiheuttaa pelaajalle toisen vaaratekijän, eli hän ei kuule mahdollisia ‘Fore’-huutoja (toisen golfarin suorittaman varoitushuuto, jos pallo on lähtenyt liian pitkälle tai väärään suuntaan). Pulmallinen tilanne, sillä 250 km tunnissa lentävä pallo tappaa osuessaan pään alueelle! Maailman ennätys on muuten 328 km/t ja se on Jason Zubakin nimissä.

golfGolfareita Kytäjän kentällä ajelemassa.

Kävin tarkistamassa ja oma driverini ei ole titaniumia nähnytkään! Ja tuskin tuollaista investointia teen näillä pelitaidoilla 😉

pelikausi avattu

Hyviä uutisia kaikille pimeyttä, märkyyttä, loskaa, lunta ja kylmyyttä kammoaville. Talvi on peruttu!

Avasin tänään pelikauden ja kävin hutkimassa palloa kohti koloja kentässä. Pelaamiseksi sitä ei tietenkään kahden vuoden tauon jälkeen voinut kutsua, mutta viehkeää ulkoilua kauniissa ympäristössä kuitenkin. Hetken rangella huhkimisen jälkeen aloin jo pikkuhiljaa osumaan palloon ja uskaltauduin kentälle kokeilemaan tuuria. Osumia tuli ja paljon! Tuloksesta ei siis tässä yhteydessä voi puhua ja tuloskortin kätken syvälle näkymättömiin. Pallojen pelastaminen vesiesteestä onnistui kuivin varpain, mutta pahimmasta raffista jätin suosiolla etsimättä. Joten pallomenekkiä tuli ainostaan -1. Aika hyvin näin pitkän tauon jälkeen 😉 Voimailutreenit tuli suoritettua myös samalla kierrokseslla rautamailojen jysähtäessä pallon kylkeen kaikin irtoavin hartiavoimin. Yritin kyllä sääliä palloja ja muistella vanhaa mantraa, mutta hokemiseni ‘älä lyö voimalla, älä lyö voimalla, älä lyö voimalla’ kerkesi unohtumaan mailan lähtiessä heilahdukseen. Jälki oli sen mukaista ja edellä menijät saivat väistellä joka puolelle lenteleviä turpeita. Taisinpa huitaista yhden pallon lähes naapuriväylän greenille. Oliskohan siitä saanut tuplapisteet… 😉

Niin ne kesäkelit siis jatkuvat, jotta voin käydä lisää pelottelemassa paikallisia golffajia vielä tänä vuonna. Eihän tätä leikkiä nyt kesken voi jättää kun näin hyvään alkuun pääsi: paljon osumia! 😉

(Kuva on muuten siltä aikakaudelta kun oikeasti hengailin golfkentillä.)